Yleinen
22.7.2017

Pieni lapsi vegaanina

Pieni lapsi vegaanina

Kirjoitin tähän postaukseeni otsikoksi ”voiko lapsi olla vegaani?” Jouduin pyyhkimään sen pois. Sellaista ei tarvitse kysyä 2017 -luvulla. Tällä vuosikymmenellä kysytään saako lapsi olla vegaani. Tämä tunteita herättävä kysymys nimittäin sisältää kaksi äärimmäisen äidisti pyhää asiaa. Lasten ruoan sekä kasvatuksen.

Moni vegaanivanhempi jättää kaikessa hiljaisuudessa jälkikasvulleen antamatta eläinperäisiä tuotteita, koska ei niitä kotitaloudessaan käytä itsekään. Tämä kuulostaa minusta äärimmäisen luonnolliselta. Eihän liharuokavalioonkaan tottunut ehkäpä maatilalla asuva stereotypioitu perusperhe valmista päivälliseksi seitania jonka seurana on Porlammin kasvisrasvajuusto ja juomana kauramaito? Jos liharuokavaliota noudattava äiti ei automaattisesti käytä koko saatavilla olevaa reseptirepertuaaria, miksi niin täytyisi tehdä vegaanivanhemman? Tähän on tietenkin yksinkertainen vastaus. –Koska suositukset.

Me Suomalaiset olemme kenties euroopan suositusorientoituneinta kansaa. Jos neuvolassa kehoitetaan nukuttamaan lapsi talvipakkasella ulkona, me tottelemme. Mikäli synnytyslaitokselta saadussa ohjelehtisessä neuvotaan laittamaan lapsi Kelasta saatuun pahvilaatikkoon, teemme niin. Kun ruokaympyrässä todetaan, että lapsen tulee syödä tietty määrä 6kk ikäisenä munaa lihaa sekä kalaa, sitä ei sovi kyseenalaistaa. Korkeintaan rohkeimmat tekevät sen sormiruokaillen ja hurjimmat jättävät lehmänmahdon pois terveydellisistä syistä. Mikä on muuten lähes rikollisen fanaattista. Sellainen boikotti on lapsen kustannuksella oikein vain eettisin ja ekologisin perustein. Ravitsemusosituksista ei poiketa terveydellisin perustein ellei kyseessä ole allergia ja sillekkin siedätetään. Suosituksissa viisaammat ovat päättäneet kaiken mitä sinun tulee tietää lapsesi syömisestä.

Minä olen itse nykyisin vegaani, mutta lapseni syö sekaruokaa, joskin erittäin kasvispainotteista sellaista. Hänen ruokavaliossaan on eläinkunnan tuotteista broileria ja munaa sekä lehmänmaitopohjaisia jogurtteja ja juustoa. En ole ajatellut lapsen veganisoimista oikeastaan ollenkaaan sillä olen miettinyt, että hän saa itse valita syökö lehmänmaitopohjaista jogurttia vai kaurajogurttia. Prosentit menevät tasan ja vitamiineista sekä ravinteista huolehditaan jokatapauksessa. Ainoa ehdottomuus on lehmänmaidon sellaisenaan juontikielto, sillä hänen vatsansa ei kestä sitä. Meillä puoliso on sekaani joten jääkaapin veganisointi tuntuu brutaalilta ratkaisulta.

Olen kuitenkin vakavasti pohtinut, voisiko jääkaappimme olla puolison lihanhimoa lukuunottamatta vegaaninen? Entä jos ilmoitan päiväkotiin lapsemme ruokavalioksi vegaaniruokavalion, onnistuisiko se nyt vai olisiko lapsen pitänyt olla vegaani jo äidinmaidosta luopumisen myötä jotta päiväkoti ottaa sen tosissaan? Onko minulla erityistä syytä tehdä sellaista ratkaisua lapsen puolesta? Toisaalta, eihän se ole sen kummempi ratkaisu, kuin sekaaniäitien jotka tekevät päätöksen antaa lapsilleen lihaa ja jättää kasvisproteiinit pois.  Tässä yhteiskunnassa kuitenkin on hyviä ja huonoja ratkaisuja. Se kumpi on yleisesti hyväksyttävää, riippuu valtavirran mielipiteistä ja kulloisestakin pinnalla olevasta muodista. Yleinen hyväksyttävyys kuitenkaan ei tullut lohduttamaan minua kauppahallissa jossa lapseni tyrmistyi kun näki, että hummeri pakattiin jollekkin ihmiselle kuolleena pussiin. Lapsi jolle ei ole koskaan kerrottu, että liha on kuollutta eläintä totesi lihatiskin myyjälle ”Ei rapuja saa leikata. Eikä syödä”. Onko lapsella oikeus valita myös näin päin vai koskeeko eettinen lapsen valinnanvapaus vain hamburilaisia? En halua edes ajatella, mitä tapahtuu kun hän yhdistää broilerin päiväkodin kanaviillokkiin.

Ystäväni pohti 6kk ikäisen lapsen proteiinin saantia ja mietti, saako sen kokonaan täytettyä vegaaniruokavaliolla, sillä hän ei haluaisi valmistaa itse lapselleen omien sanojensa mukaan raatoja. Kysyin asiaa facebookin vegaaniset kasvisruoat ryhmästä ja perinpohjaisen googlen ympäri kääntämisen jälkeen totesin, ettei vauvan tai lapsen vegaaniruokavalio ole sen kummempi kuin aikuisenkaan. Toki, jos lapsi ei ole rintamaidolla 1v ikäiseksi asti, tulee antaa korviketta joka luonnollisestikaan ei ole vegaania siihen asti, että tuo ensimmäisen vuoden rajapyykki täyttyy.

Vegaaniruokavalio herättää lapsen kohdalla kysymyksiä vanhempien arvovalinnoista ja siitä, istutetaanko ne puolustuskyvyttömiin lapsiin. Vegaaniuden ei kuitenkaan tarvitse olla kannanotto teurastamoiden oloihin tai turkistarhauksiin. Vegaaniudessa voi olla kyse eläinten oikeuksien lisäksi myös ekologisuudesta tai ihan vain terveydestä (kuten omalla kohdallani). Ehkä jopa mieltymyksestä. Eikö myös vegaanivanhemmalla ole oikeus tehdä kaupassa maidon suhteen  samanlainen valinta, siinä missä joku toinen arpoo rasvattoman ja ykkösmaidon väliltä? Voi yhtä hyvin pohtia, ostaakko kauramaitoa vai lehmänmaitoa? Paistaakko soijasuikaleita vai porsasta? Tehdäkkö pannukakku 4 kanamunasta vai banaanista?

Ruokavalio on jotakin jota voi myöhemmin muuttaa. Lapsille tehdään vanhempien vallassa paljon peruuttamattomempia asioita, kuin ideologia. Esimerkiksi korviin lävistyksiä. Vegaanivanhemmat ovat varmasti huomattavasti paremmin kartalla lastensa ravitsemuksellisesta tasosta, kuin sekaruokaa syövät, sillä sanomattakin on selvää, että pelkkien kasvikunnan tuotteiden kanssa täytyy olla tarkempi ravintoaineiden saannin suhteen. Näinollen väitän, että vegaaniruokavalio on todennäköisesti tämänkin vuoksi aivan erityisen terveellinen vaihtoehto. Kaikenlainen kyseenalaistaminen ja kummeksuminen tulisi lopettaa ennenkuin asioista on otettu perinpohjin selvää.

Ehkä seuraavalla kauppareissulla jätän Viiliksen kaupan hyllylle ja kaikessa hiljaisuudessa täytän kaappimme kaurajogurteilla ja katson mitä tapahtuu. Sekaruokavaliotuotteet kaapissamme ovat silti lapsemme käytössä. Puolisoni vuoksi  en tässä vaiheessa muuta lapsen ruokavaliota ehdottomaan suuntaan vegaaniuden suhteen sillä olisi hieman ikävää vaatia lasta väkisin ottamaan kasvisjuustoa, jos isä syö eläinperäistä. Siinä on kyse siitä kuuluisasta valinnasta, jota 4 vuotias saa toteuttaa.

Minä kaipaan sallivampaa ilmapiiriä. Olen saanut sen jo kotoa, sillä muukin perhe syö vegaanista lämmintä ruokaa. Sallivuus sensijaan puuttuu yhteiskunnasta sillä eihän lapsen vegaanisesta ruokavaliosta uskalla puhua ilman, että joutuu keskustelemaan lapsensa hengissäselviytymisestä ja pelkäämään lastensuojeluilmoitusta. Me olemme jo niin kehittyneitä, että ihmisten tulisi ymmärtää erittäin tärkeä yksityiskohta tähän asiaan liittyen: Nykypäivänä vegaanius ei ole rajoittamista vaan valitsemista. Aivan kuten kaikki muukin.

Tässä vielä otanta meidän perheemme vegaaniruokavalikoimista jotka uppoavan myös lapselle. Vegaaniruoka on muutakin kuin ituja papuja ja porkkanaa. Nettiin on kirjoitettu hurjasti vegaanilasten ravitsemussuosituksista ja vitamiinien saannista. Niistä voi lukea esimerkiksi tästä. Ja kyllä. kaikki on terveellisesti korjattavissa, eläinkunnan tuotteita ei tarvita mihinkään, jos niitä ei halua käyttää.

Kommentit

Tuttuja ajatuksia. Ollaan itse sekasyöjiä, mutta hyvin kasvispainotteisesti. Ja ihan terveyssyistä, vaikka toki myös joistain maito/lihatuotteista oireillaankin. Maitoa ei täälläkään juo kuin mies. Musta on ärsyttävää, kun jatkuvasti kysellään, että olenko antanut parivuotaalle esikoiselle jo sitä tätä ja tota, no en ole, eikä ole aikomus antaakaan. Miksi se on niin normi, sairaalloinen lihansyönti ja eläinmaidon jatkuva ryyppääminen? Ja että kun maitoa ei käytä, niin sitä kauramaitoa sitten pitäisi muka kittaamalla kitata. Pöh.

”Vegaaniruokavalio herättää lapsen kohdalla kysymyksiä vanhempien arvovalinnoista ja siitä, istutetaanko ne puolustuskyvyttömiin lapsiin.” Minulla tämä pätee etenkin toisinpäin: en ikinä, IKINÄ, voisi antaa puolustuskyvyttömälle lapselleni mitään eläinperäistä. Siispä minä ja lapseni olemme vegaaneja ja lapsen isä syö lihaa töissä. Kotona jääkaapin ainoa epävegaaninen tuote on kahvimaito.

Meillä isommat olivat kouluikäisiä ja kun vaihdettiin (vegaanipainoitteiseen) kasvisruokaan kokonaan söivät lapsetkin sitä mitä minä tai mies ostettiin. Onneksi kävi niin että miehen kanssa yhtäaikaa oltiin tilanteessa jossa ei koettu lihansyöntiä enää hyväksi ideaksi. Minulla vaakakupissa painaa myös tehotuotanto ja eläinten olot mutta mies kokee puhtaasti ilmastosyyt paljon tärkeimmiksi. Maapallo ei kestä eikä riitä kasvavalle määrälle lihansyöjiä. Ymmärrämme molemmat ettei kaikilla ole mahdollisuutta olla kasvissyöjä rahallisista/terveydellisistä/muista syistä mutta koska meillä on keskiluokkaisina pk-seutulaisina sekä rahaa että mahdollisuuksia valita niin koetaan se meidän velvollisuudeksemme. Lapset saivat siis kotona vain kasvissafkaa ja siitä ollaan parin vuoden aikana koko ajan vegaanimpaan suuntaan menty, nykyään meillä on joskus juustoa/munia mutta muuten ei mitään eläinperäistä. Nuorin on nyt 3v eikä saa valita lihaa missään koska ei hänellä ole mitään mahdollisuutta ymmärtää mitä se tarkoittaa sille eläimelle puhumattakaan ympäristöstä eikä siinä ole mitään niin tärkeää että se olisi tarpeen. Vanhin on syönyt kaverilla vähän aikaa sitten hodarin kun kaverin äiti ei tiennyt että on kasvissyöjä ja se taas on ihan ok, poika on pian 10v ja tietää kyllä miksi lihaa vältetään. Valitsivat viime syksynä itse koulussa kasvisruoat ja vaikka ovat luokkiensa ainoat niin eivät valita, ainakin espoossa on tosi monipuolista kasvisruokaa (ei vegaani mutta sitä käsittääkseni olisi turha edes pyytää kunnan koulussa ja tämä on erittäin hyvä näin). Olen kuullut pojan sanovan kavereilleen kun kysyvät kasvissyönnistä esim meillä syödessään että kyllä hänkin tykkää lihasta mutta ei vaan halua syödä sitä. Tyttö on tosi tarkka, ei syö edes liivatetta tai mitään missä on karmiinia, koska ei halua syödä mitään kuollutta tai ruumiiden osia, poika taas ei välitä liivatteesta tai karmiinista esim karkeissa ollenkaan. Itse vältän koska en näe tarpeelliseksi syödä verellä värjättyä siannahkaa sokerilla (sitähän ne on kun tarkemmin ajattelee) kun on vegejäkin vaihtoehtoja niin paljon 😀

Monesti kuulen sanottavan että kun liha on vaan niin hyvää niin ei siitä voi luopua. Jo 7-vuotias poika ymmärsi että vaikka joku asia on kivaa tai hyvää niin ei sitä ole silti pakko tehdä jos se on väärin toista (tai esim maapalloa) kohtaan. Kasvatan lapseni myös siihen,että vaikka kuinka jonkun tekisi mieli vetää toista pataan jos ärsyttää niin ei sitäkään TIETENKÄÄN silti tehdä. En ymmärrä miten on ok tuhota ilmastoa ja aiheuttaa sekä ihmisille että eläimille turhaa kärsimystä vaan siksi että ”minä haluan”. Ja vielä niin että ”minä haluan” syödä sitä lihaa joka päivä ja useimmat vielä lähes joka aterialla, ettei se edes ole sellainen pahe silloin tällöin joka kertoisi että ihminen kuitenkin YMMÄRTÄÄ ettei sitä pitäisi kaikkien tehdä koko ajan.

Tosi hyvä postaus! Välillä kyllä tuntuu että suosituksia otetaan liian kirjamellisesti. Ne eivät tosiaan ole mikään ainoa totuus – sen luulisi tulevan ilmi jo siitä että suositukset poikkeavat eri maissa aika paljonkin. 🙂

Ottaisin kantaa tuohon päiväkotikysymykseen.
Vegaaniruokavalio päiväkodissakin olisi ihan ok ja ymmärrettävää, jos lapsella sellainen olisi myös kotona.
Ristiriita saattaa syntyä siitä, että kotona lapsi saa valita sekasyömisen ja veganismin väliltä.
Mitäs sitten, kun päiväkodin välipalalla tarjoillaa vaaleanpunainen Viilis? Lapsesi kajauttaa penkistääs, että minä tahdon tuollaisen, minä syön noita kotonakin.
Samoin mietin sitä rahallista ja työmäärällistä panosta, joka päiväkodin keittiössä ja lapsen ryhmässä uhrataan lapsen veganismin saavuttamiseksi. Miksi päiväkodissa luettaisiin silmät kierrossa tuoteselosteita ja leivän päälle hankittaisiin yhdelle lapselle veganismin juustoa, jos sama lapsi voi kuitenkin kotona syödä ”ihan tavallistakin”?
Tuntuu minusta vähän hullulta.

Veganismi on ok, myös päiväkodissa, mutta jos siihen päiväkodin sitoumusta vaaditaan, mielestäni vähintään sama ”taso” on lapsen huoltajiinsa vaadittava myös itseltään.
Veganismi on myös paljon muutakin kuin vain pelkkää syömistä. Oliko ajatuksistasi myös lapsen muu vegaaninen elämä? Saako lapsesi päiväkodissa huovuttaa villaa tai leikata nahanpalasta nenän askartelemalleen nallelle?

Jasmin

Olet oikeassa tuon suhteen, että jos päiväkodissa vaaditaan vegaaninen ruoka, on se oltava myös kotona. Sehän nyt menisi ihan jopa pelleilyn puolelle että kotona syödään valinnan mukaan mutta päiväkodissa ei. Tämän vuoksi emme päiväkotiin tällaista ruokavaliota ilmoitakkaan emmekä vaadi sitä esim isovanhemmilla tms. En ollut itse vegaani vielä lapsen syntyessä joten siksi tämä on vähän uutta meidän koko perheelle vielä kokonaisvaltaisuutta ajatellen eikä ole tarkoitus lasta enää veganisoida kokonaan, koska kotona kuitenkin sekaruokaa on tarjolla puolison vuoksi. Lapsi saa huovuttaa villaa ja leikata nahasta nenän. Itse en halua uutena ostaa nahkaa. Villaa en ole ajatellut.

Suositukset jyrää. Allergialasten vanhemmat kokevat tämän päivittäin. Päiväkodista et saa välttämättä kauramaitoa jos olet allerginen lehmänmaidolle jos et saa hengenvaarallisia oireita. Se että maha tulee kipeäksi, suoli tulehtuu ei välttämättä riitä vaikka allergialääkäri kirjoittaisi todistuksen, pitää vaan siedättää, vaikka suoli ei vieläkään kestä maitoa. Sairaalan lääkärit ovat jopa tehneet lastensuojeluilmoituksia jos vanhemmat ei suostu antamaan lapselle maitoa ja viljoja koska ilman niitä lapsen ruokavalio on kuulemma suppea ja lapsen terveys laiminlyödään. Ja kun ilman niitä lapsi ei koe kipua mutta kun suositukset sanoo toisin…

Jasmin

Juuri näin. Aivan kuin lapsemme eivät olisi omiamme. Olen samaan törmännyt tuon maidon kanssa. Päiväkodissa sanottiin että kannattaisi sen kalsiumin vuoksi se kauramaito kuitenkin kun ehdotin että ruokajuomana vesi JOS keittiö ei tarjoa kauramaitoa ennenkuin saamme lääkärin todistuksen (jonka kyllä saimme onneksi vaikkei maitoallergiaa ole). Aivan kuin kalsiumia ei muualta saisi -_-

En ole ennen lukenut blogiasi mutta otsikko herätti mielenkiinnon.

Itse minulla ei ole lapsia, eikä tule olemaankaan vielä vähään aikaan, mutta aiheet silti kiinnostavat. Syön sekana kaikkea, mutta kasvispainotteisena sillä minulla on muutamakin läheinen jotka ovat jollain tasolla kasvissyöjiä. Itse haluan ajatella että pystyisin tarjoamaan tulevaisuudessa mahdollisille lapsilleni kasvispainotteistaa sekaruokaa. Ymmärrän vegaaniuden hyvät puolet mutta en silti koe itse pystyväni (ainakaan vielä) olemaan vegaani (tai muutenkaan käyttämättä täysin eläinperäisiä tuotteita.) Kuitenkin tahdon kannattaa hyvää ruokavaliota pyrkimällä syömään kohtuudella epäterveellistä ja eläinperäistä.

Ruokavalioon liittyvät kysymykdet ovat erittäin haaastavia etenkin kun ihmisten maut ja herkkyydet ovat vaihtelevia. Toiset eivät kestä gluteenia, toiset eivät tykkää syödä salaattia ja toisille taas ei kelpaa mikään rasvainen. Ruokavalio kysymyksiä tulen varmaan miettimään joka vuosi aina uudelleen ja kyseenalaistamaan mielipiteeni.

Kauramaito, soijamaito, lehmänmaito, mantelimaito tms olen jo päättänyt selkeän mielipiteeni. En kykene syömään suklaata (paheeni) ilman lehmänmaitoa ja riisipuuro on parasta vain lehmänmaitoon tehtynä. Kuitenkin juon kauramaitoa ruuan yhteydessä, ja se on paremmaksi ympäristöllekkin kuin soija-, lehmän- tai mantelimaito. Kaapistani siis löytyy molempia tasaisesti.

En edes ole ihan varma mitä kirjoitin, tulipa vain tunne että pitää kirjoittaa tästä jotain 😀

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.