Yleinen
15.7.2017

Iso lapsi perhepedissä -Näin onnistut

Iso lapsi perhepedissä -Näin onnistut

Perhepeti puhutti 4 vuotta sitten ja se puhuttaa edelleen. Ei suinkaan minua, vaan tuttaviani, joiden uteliaat katseet vilistävät asuntomme lävitse, löytämättä lastenhuonetta. Lyhyesti virsi kaunis ennen paatosta: Meillä ei ole lastenhuonetta, koska siellä ei nuku kukaan eikä lapsemme tarvitse leluvarastoa. Lastenhuoneettoman asunnon järjestelykysymyksistä tulossa postaus ensiviikolla. Meillä on nimittäin leluja aivan yhtä paljon kuin muillakin lapsilla. Kirjoitin tästä aiheesta tasamain vuosi sitten ja samat asiat ärsyttävät minua edelleen sosiaalisen kanssakäymisen suhteen makuuhuoneemme ovella. Asia on sinänsä muuttunut senverran, ettei meillä ole enää edes lastenhuonetta jossa aiemmin oli tyhjä kohta sängyn paikalla.

Lastenhuoneen puuttuminen on yleisesti hyväksyttävää, joskin ilmeisesti epätavallista, etenkin jos asunnossa on ylimääräinen tähän käyttöön soveltuva huone. Niinikään perhepeti ei ole tuntunut yleisesti hyväksyttävältä koskaan. Perhepedin ja kätkytkuoleman välisillä yhteyksillä pelotellaan samaan aikaan kun toiset tutkimukset osoittavat äidin hengityksen nimenomaan pelastavan kätkytkuolemalta. Toki myös unohdetaan, että vauvan hautautuminen peittoihin on eri asia, kuin kätkytkuolema. Jokatapauksessa perhepedin väitetään olevan hengenvaarallinen, viis tutkimuksista. Sen lisäksi perhepedissä vauvojaan nukuttavat kuulevat kauhutarinoita riitaisista avioeroista jotka johtuivat seksin puutteesta sänkyvaltauksen seurauksena.

Minä viis veisaan nykyisin edellämainituista kommenteista, sillä usein saattaa olla niin, että tummien pilvien maalaajat kokevatkin huonoa omaatuntoa siitä, että ovat itse esimerkiksi siirtäneet parin viikon ikäisen vauvan omaan huoneeseen nukkumaan. Mitään huonommuutta siitä toki ei pidä tuntea, mutta usein selitykset toiselle ovatkin selityksiä itselleen. Sitä ehkä voisi olettaa tämänkin postauksen olevan, mutta haluan itseselitysten lisäksi rohkaista kaikkia toteuttamaan arkeaan sellaisena kuin sen parhaaksi kokee, myös nukkumisen osalta. Oikeita tapoja ei ole, vaikka neuvolantädin silmäluomet saattavatkin kohota jos sattuu mainitsemaan perhe-pedistä tämän ikäisen lapsen ollessa kyseessä.

En käsitä, miksi lapsi täytyy jopa huudattaa omaan sänkyynsä unikoulujen sun muiden avulla jos perhe voi hyvin perhepedissä. Meidän makuuhuoneemme on vain nukkumiskäytössä. Ensin sinne nukutetaan tytär ja sen jälkeen isoon sänkyyn kömpii vanhemmat kukin omaan tahtiinsa. Aamulla herätään ja kömmitään omaan tahtiin päivän askareisiin. Makuuhuone on aina hiljainen ja siellä saa nukkua koska tahansa, missä tahansa sängyssä. Se on myös huone, johon saa mennä päivän aikana rauhoittumaan ja hakemaan omaa rauhaa. Tytär tekee usein omaan sänkyynsä majan ja lukee siellä kirjoja tai kuuntelee musiikkia. Kuten minäkin. Joskus nakutamme molemmat eri sängyissä selät vastakkain ja teemme omia juttujamme. Toisinaan köllöttelemme viltin alla ja luettelemme kaikki tietämämme eläimet kokojärjestyksessä.

Kuten sanottu, meillä sängyt ovat yhteisiä. Seksiä ei harrasteta makuuhuoneessa. On ainoastaan mielikuvituksen puutetta jos sille ei löydy muuta paikkaa. Sängyssä ei myöskään tanssita lambadaa sunnuntai-aamuna klo 8 sillä isi tykkää nukkua pitkään.

Perhepeti parhaimmillaan on lämmin ja ihana koko perheen nukkumispesä, jossa kaikki nukkuvat hyvin. Nukkuvathan eläimetkin samassa pesässä siihen asti, että poikaset lähtevät maailmalle. Tosin minä oletan, että meidän ihmisten poikaset eivät viihdy 18 vuotiaaksi asti vanhempien vieressä. Uskallan epäillä, että oma sänky alkaa kiinnostamaan jo muutaman vuoden sisällä mutta siihen asti pesämme reunus on lapsellemme matalalla.

Kaikkein paras ratkaisu toimia vanhempana on löytää omat tapansa elää ja olla. Niiden täytyy tuntua käytännöllisiltä ja toimivilta. Sen jälkeen täytyy oppia sanomaan ”tämä on meidän ratkaisumme ja koemme sen hyväksi”. Perusteluja kaivataan vain silloin, kun niitä itse haluaa antaa joko siksi, että haluaa itse olla vinkkaamassa toimivia ratkaisuja joillekkin, jotka niistä eivät tiedä. Tai silloin, kun tahtoo rikkoa yleisesti hyväksymättömiä sääntöjä, joille ei ole mitään perusteita. Taaperoimetys on nykyään täysin normaalia eikä sitä juurikaan kummastella. Koska perhepeti joka sisältää kävelemään oppineita lapsia, saa saman jalansijan? Vuosi sitten kirjoittaessani tästä, sain hurjan määrän vertaistukea ja samanlailla toimivien ihmisten vinkkejä sekä kannustuksia. Se oli ihanaa ja varmisti entisestään sen, minkä jo tiesinkin. Kaikki on oikein mallillaan.

Vinkit Leikki-ikäisen kanssa perhepedissä nukkumiseen:

Hankkikaa iso sänky. 180cm on varmasti ihanteellisin mutta yhden lapsen kanssa 160cm riittänee.

Vaihtakaa lakanat pari kertaa viikossa. Kolme ihmistä nyhjää lakanat huomattavasti nopeammin kuin 2 tai sitten lapsilta valuu vain enemmän räkää.

Jos sänky on vielä ostamatta, ostakaa matala sänky. Lapsilla on taipumus tipahdella.

Jos sänky kuitenkin on korkea, levittäkää vaikkapa päiväpeitto lattialle suojaksi jos pelkäätte lapsen putoamista. Leikki-ikäisen kanssa aistit eivät välttämättä ole ihan yhtä ylivirittyneet, kuin vauva kainalossa

Nukkuvatko kaikki poikittain? Siirry niin itsekin. Kuka sanoo että sängyssä pitäisi nukkua tietyn lailla?

Pidä sängyssä useita peittoja siltä varalta, että joku nukkuu peiton päällä. Meidän sängyssämme on 3 täkkiä ja yksi villaviltti. Toimi samoin myös tyynyjen kanssa. Liikatarjonnan tullessa, osan voi pudottaa yöllä lattialle.

Edellä mainitun vuoksi pidä lattia puhtaana. Makuuhuoneessa voi pitää pölymoppia ja pyyhkäistä lattian ennen nukkumaanmenoa. Siihen kuluu aikaa alle minuutti.

Pelkäätkö kuitenkin putoamista? Nykyään sisustusratkaisuja on monenlaisia. Laita sänky seinän viereen niin ja tee lapsen paikka sille puolelle. Hyödynnä huoneesta jäävä tila vaikkapa lukunurkkaukseksi.

Jos sinua ahdistaaperhepeti ja lasta taas oma sänky, hanki sänky, jossa on sängynaluslaatikko. Tee siitä sivuvaunu. Tällaisessa on hyvä myös säilyttää petivaatteita.

Kommentit

Meillä on molemmat lapset vaatineet aina tilaa nukkumiaeensa ja siten siis nukkuneet pääsääntöisesti aina omissa sängyissa ja 3v-》 omassa huoneessa. Kuitenkin meidän vanhempien makuuhuoneessa on leveä divaani,johon lapsilla on lupa tulla nukkumaan koska tahansa. Hektisen päivän jälkeen,saattaa se 8veekin yöllä laahustaa tyynyineen siihen. Tämä on ollut meille hyvä ratkaisu,koska huonounisina vanhempina (ja aikaisella herätyksellä) emme jaksaisi yöramppausta. Aamulla sitä välillä vaan toteaa,että aijaa. Siihen on tultu!

Kyllä se lapsi menee sinne omaan sänkyyn kun kokee olevansa siihen valmis. Jostain olen lukenut tutkimuksesta, jossa havaittiin, että lapsi joka saa nukkua perhepedissä niin kauan kuin haluaa, oppii rohkeammaksi ja itsevarmemnaksi kuin lapsi joka siirretään omaan sänkyyn vanhempien toimesta.

Ja heikkopa on parisuhde, joka kaatuu seksinpuutteeseen perhepedin vuoksi. Lemmiskelyähän voi harrastaa paljon muuallakin kuin tuolla n. 160 cm x 200 cm kokoisella alueella!

Me sanottiin pojalle kun hän oli vajaa kolme vuotta, että sitten kun hän haluaa mennä nukkumaan omaan huoneeseen omaan sänkyyn (sänky oli hänen huoneessa jo valmiina) niin saa mennä, mutta saa nukkua meidän vieressä niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Oletin, haluaisi nukkua vielä meidän kanssa pitkään, mutta menikin innoissaan heti seuraavana yönä omaan huoneeseen nukkumaan. Odottelin ekana yönä, että koska poika kömpii meidän viereen ja kävin monesti ovelta katsomassa, mutta tämä nukkui koko yön omassa sängyssä ja nukkuu edelleen. myös päiväunet nukkui seuraavasta päivästä lähtien omassa sängyssä. Mietinkin, että oletteko koskaan tarjonnut tytölle vaihtoehtoa omaan sänkyyn?

Meillä lapset ovat aina olleet hyviä nukkujia ja nukkuneet 10-12 h yöunet heräilemättä 3 kk:n iästä lähtien, eli kun päättivät, etteivät halua enää syödä öisin. Alkuajat ovat menneet perhepedissä ja siinä vaiheessa, kun ovat alkaneet liikkua ja ”häiritä” (=nipistelyä, älytöntä pyöriskelyä yms.) muita, niin ovat siirtyneet sängyn vieressä olevaan pinnasänkyyn. Sitten kun ovat osanneet olla taas ns. ihmisiksi, niin ovat saaneet valita itse oman nukkumapaikkansa, eli perhepedin, ”isojen sängyn” lastenhuoneessa tai pinnasängyn. Onpa esikoinen joskus nukkunut sohvallakin tai olohuoneen leikkiteltassa.

Itse olen ajoittain kärsinyt todella vaikeasta unettomuudesta, joten ymmärrän unen tärkeyden. Sen takia on ihan sama, missä lapset nukkuvat, kunhan nukkuvat. Meillä ei ole ikinä harrastettu nukuttamista, eikä täten koskaan olla itketty sitä, että joudutaan nukkumaan. Sama juttu myös päiväunilla. Toki käsitän sen, että on olemassa myös lapsia, jotka eivät nuku yhtä hyvin ja kyllä meilläkin on niitä päiviä, jolloin 3-vuotias valvoo melkein puoleen yöhön, mutta yritän vain muistuttaa itseäni, että ”pick your battles”, kunhan ei tapahdu joka ilta ja vuorokautisen unen määrä on riittävä.

Itse olen nukkunut perhepedissä suht pitkään, sillä asuimme pienessä asunnossa yh-äitimme kanssa ja oli järkevää, että asunnossa oli vain yksi iso sänky. Siitä on vain hyviä muistoja, kun juttelimme yhdessä iltaisin ennen nukkumaanmenoa, jumppasimme (=ajoimme selällämme ilmapyörää jaloilla) tai lausuimme Levolle lasken (emme ole uskovaisia, mutta se oli tapana). Haluaisin, että myös omille lapsilleni jää hyviä muistoja nukahtamishetkistä. Viime yönä seuranani oli vain kissa ja pinnasängyssä 8 kk vanha vauva. Eli esim. 3-vuotias valitsee silloin tällöin sen oman huoneenkin, vaikka joskus menee viikkojakin, että nukkuu vain perhepedissä.

Se että lapsi menee nukkumaan jossain vaiheessa omaan sänkyyn antaa lapselle itsevarmuuta ja kykyä uskoa että pärjää itse.Nämä on semmmoisia asioita että vaikka kuinka olisi kiva nukkua vielä 4v palleroisen kansssa niin pakko jossain vaiheessa luovuttaa ja sanoa lapselle että hän pärjää itse ja en nyt tarkoita ettei lapsi ikinä voi nukkua vanhempien viekussa.

Toki taas vedetään tämä ”pärjääminen” , kumma kun ei itsenäistymis -korttia tähän väliin. 4 vuoden ikäisen lapsen ei vielä tarvitse pärjätä itse. Jos kaikki nukkuvat paremmin yhdessä niin sehän on vaan hyväksi ja lapset saavat olla lapsia ja turvautua tarvittaessa vanhempiinsa (myös yöllä !). Kyllä lapsi itse osaa pyytää ja haluta omaan sänkyyn sitten kun tuntee olevansa valmis.
Kiitos tästä postauksesta ! Meidän vähän yli vuoden ikäinen lapsi nukkunut koko ikänsä perhepedissä ja se ei muille kuulu. Neuvolassa tosin on kehotettu useampaan otteeseen unikoulua ja vähän perhepetiä kummasteltu aina välillä.
Maailman ihaninta saada hoitaa omaa lastaan äidinvaistolla, eli imettää silloin kun lapsi sitä tarvitsee ja nukuttaa viereen ilman itkua.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.