Yleinen
9.7.2017

Talousrikoksen pelko ja yrittäjyyden alku

Talousrikoksen pelko ja yrittäjyyden alku

Se joka ei ole yritystä koskaan perustanut, ei tiedä pelosta mitään. Jotta ei tarvitse siirtyä saivarteluun jo näin alkuvaiheessa, jätetään tästä pelko-osiosta pois kaikki elämää vavisuttavat kuolemanpelot. Alkutaipaleella kohti yrittäjyyttä, pelot eivät pyöri 2 metriä syvän montun ympärillä. Voisi toki niinkin luulla sillä kovin usein näinä ensimmäisinä kuukausina tuntuu kuin istuisi reunalla ja heiluttelisi jalkoja tyhjän päällä. Ei ole tietoa tulevasta. Puolisoni on irrottautumassa kokopäivätyönsä palkkalistalta ja itsekin keikun enää 50 prosenttisen vakituisen työn varassa. Yrittäjyys kutsuu.

Ei se tiedottomuus pahinta ole. Vaikka jalat keikkaavat tyhjän päällä, takapuoli on kiinteästi maan kamaralla. Pahin on ehdottomasti verokarhu. Yrittäjyyteen liittyy hurja määrä pienenpieniä asioita, palasia ja nippeleitä nappeleineen. Oppineenkaan pää ei meinaa pysyä tahdissa mukana. Minä pelkään joka ikinen päivä talousrikosta. Että joku lappunen johonkin on jäänyt ilmoittamatta tai toimittamatta ja näinollen istumme puolisoni kanssa vankilassa seuraavat 20 vuotta. Suomessa kun talousrikos on pahimman laadun murha. Jos talousrikosta ei tapahdu, velkahelvetin riski on todellinen. Sitä varten ei tarvita edes pankkilainaa. Riittää kun unohtaa maksaa jonkin juoksevan ALV-osuuden ja se palautuu mieleen vasta veroilmoitusta täyttäessä. Kymmenien tuhansien jäännösvero voi syöstä koko puljun konkurssiin ja jättää jälkeensä velkakierteen. Muistuupa mieleeni muuan tv-sarjan hokema ”4 miljoonaa ulosotossa, mitä järkeä mennä töihin?” Viis siitä, että liikevaihtomme on vielä lähempänä karkkirahaa kuin espanjan lomaosakkeita. Pelottaa silti.

Onneksemme löysimme kirjanpitäjän jonka pelkkä olemassaolo jo avaa hengitysteitämme paremmin kuin minkään sortin astmalääke (joka sekin on varmuudenvaralta keittiön kaapissa. Koskaan ei tiedä milloin pölyttynyt tiliote aiheuttaa allergisen reaktion). Naisyrittäjät ryhmässä minuun tosin kylvettiin pelonsiemen myös ulkopuolisten palveluntarjoajien osalta. ”Huono kirjanpitäjä voi tulla käsittämättömän kalliiksi”. Soittelimme kauhuskenaariot päässämme läpi noin kolmekymmentä kirjanpitäjää. Uskon vakaasti, että teimme oikean valinnan ja vältämme pahimmat sotkut. Suosittelen kaikille. Jos mielenrauhan saa rahalla, se on kannattava sijoitus. Eivät psykiatrit ja terapiakaan halpaa lystiä ole, joten sinänsä mielenterveysongelmien ehkäisy kannattaa. En tiedä kaameampaa kohtaloa, kuin psykoosi, jossa vaeltelee harhaisena pitkin verotoimiston käytäviä kahleet jaloissa. Auttaako sellaiseen edes terapia?

Ja herranjumala se vastuu. Sinun leipäsi on sinun omissa käsissäsi aivan oikeasti. Jos sairastut, sairaslomakorvauksesi riippuu paljonko olet maksanut YELiä. Itsestäsi riippuu aivan kaikki sosiaalietuutesi. Joten pidä huolta, että maksat YELI:ä raskaimman kautta tai sitten ole tarvitsematta sosiaaliavuja. Muuten olet pulassa. Entäs lomat? Jos olet juuri aloittanut, voipi olla ettei lomia juuri näy. Pahoittelen, korjaan ilmaisuani: Lomista on turha haaveilla ensimmäisinä vuosina. Tietenkin palkatonta saa omasta yrityksestään aina. Se, mitä 4 viikon lomailun jälkeen liikevaihdossa tapahtuu, saattaa heikompaa hirvittää.

Jotkut saavat näitä kaameita skenaarioita turvaamaan starttirahan. Me emme saaneet. En ole katkera, virhe oli omamme. Se ensimmäinen virhe nimittäin. Ehkä se on ajanut minut pelkäämään kaikkia muitakin virheitä? Aloittelimme yritystoimintaamme kevyesti ennen starttirahan ajattelemista ja jos jossakin on pykäliä niin siinä. Jos sattuu vahingossa edes kirjoittamaan oman yrityksensä nimen ruutupaperille, on käytännössä menettänyt mahdollisuutensa starttirahaan. Yritys katsotaan olemassaolevaksi. Mainitsinko jo, etten ole katkera?

Ilonkin hetkiä on ollut ja niistä hetkistä on pitänyt huolta puhelinmyyjät. Onhan huutonauru iloa, onhan? Ei sillä että minua erityisesti huvittaisi tilaisuudet sitoa itseni jos jonkinlaisiin Directoihin Enictoihin ja Yritys-Akuankkoihin, mutta kun puhelinmyyjä soittaa viidennentoista kerran samana päivänä kun yritys on rekisteröity kaupparekisteriin, huumori saa aivan uudenlaiset tasot. Tiesittekö muuten, että yrittäjä ei voi perua puhelimitse tehtyä ostoa? Yrittäjiä ei koske normaalit etiikkaan istuvat peruutusoikeudet ja lain pykälät. Yrittäjät navigoivat aivan eri aallokoissa. Ehkä sanakirjaan pitäisi lisätä yrittjyydelle synonyymiksi selviytyminen. Paitsi että kaikki eivät selviydy. Selviytymisen yrittäminen?

On valvottu öitä. Itketty ja huudettu. Etenkin silloin, kun verotoimistossa kolmen eri virkailijan neuvot kaikki ristesivät keskenään. On tehty satoja laskelmia ja kymmeniä suunnitelmia. On päätetty ja pyörretty päätökset. Ja päätetty uudestaan, uusia asioita. Tehty päivätöillä tiliä alle turvaamaan hyppyä tuntemattomaan. Sen lisäksi on uskallettu unelmoida. Luovuttu haaveista, jotka eivät enää tuntuneet tärkeiltä. Ja niistäkin jotka tuntuivat, mutta valintoja on tehtävä. Sovitettu yhteen paljon perhettä ja paljon työtä. Kaiken keskellä rakastettu ja luvattu rakastaa mahdollisessa konkurssissa ja 4 miljoonan ulosottokierteessä vielä enemmän. Ja on luvattu olla hysterisoimatta. Sen lupauksen minä tosin petin jo kauan sitten.

Oletko sinä juuri ryhtynyt yrittäjäksi? Minulla on sinulle vain yksi neuvo. Liity Facebookin naisyrittäjiin ja maailma tuntuu huomattavasti paremmalta paikalta elää.

 

 

Kommentit

Tuttuja juttuja! 😀 Aikalailla samoissa vesissä veneinemme ollaan. Voit lukea meidän yrittäjyydestä lisää meidän blogistamme. Puoliso aloitti puolipäiväisenä, itse väännän gradua, kolme lasta (vielä) kotihoidossa ja kaksi yritystä aloitteilla ja kasvuvaiheessa. Ei starttirahoja (kiitos keskeneräisten opintojeni) eikä paljon mitään muutakaan. Ja vm 87 myös. Naisyrittäjistä eksyin, vaikka blogisi on kyllä bloggerissani ollut jo useamman vuoden seurannassa.

Ensimmäinen lause osui ja upposi!! ”Se joka ei ole yritystä koskaan perustanut, ei tiedä pelosta mitään. ” Ei tiedäkään. Toki vähintään yhtä paljon kuin yrittäjyys ottaa (lue:pelottaa), se myös antaa! Yrittäjänä nyt reilu vuosi takana. Ihanaa lukea, että muutkin hysterisoi. Todellakin ne vastuut (alv! laskut! some! osaa! tiedä! ennakoi! kestä! pärjää! – – – ) ja haasteet huimaa, kaikki lukuisat muistettavat asiat pörrää päässä ja aiheuttaa ajoittaista henkistä hapenpuutetta. Jostain on kehittynyt krooninen kello kahden yöherätys, kun vaan on niin kova stressi. Muutaman viikon, tai kuukauden ajan jatkunut, mutta en voisi kuvitellakaan että kaikesta tästä huolimatta vaihtaisin palkkatöihin, jos vaikka joku tulisi sellaisen tilaisuuden minulle tarjoamaan. En vaihtaisi osaani. Tavallaan ihmettelen etten tiennyt tällaista maailmaa olevan olemassakaan kuin yrittäjyys, euron arvo on kohonnut silmissäni viimeisen vuoden aikana huomattavasti. Tämä oma henkinen kasvuni on ollut jo nyt aivan huikea, toisaalta en malttaisi odottaa mihin tulevaisuus vie, toisaalta olen ikionnellinen etten tiedä vaan elän päivän ja hetken kerrallaan. <3

Hei. Mikä teidän yritys on? Mä olen yrittäjän puoliso, joten läheltä näkee kaikenlaista. Myös sen, että yrittäjähenkinen kituisi henkisesti jos joutuisi työskentelemään toisen alaisuudessa. Itse taas pidän työntekijänä olemisesta (eri yrityksessä), joten sellainen kombo täällä.

Jasmin

Moi 🙂 Tällähetkellä verkkobisnes on päälinja, lisänä sitten verkkokurssit jatkossa jne. Meilläkin puoliso on se joka tämän alunperin halusi ja pääasiassa sen parissa työskentelee. Minä olen se joka pelkään vieressä ja toivoo parasta 😀 Toki sitten jatkossa molempien kuviot yhdistetään samaan yritykseen ja tulevaisuudessa toivomme olevamme täyspäiväyrittjiä perheyrityksessä. Työntekijänä on turvallista, olen ollut sitä 10 vuotta. Mutta jotenkin tuntuu silt, että haluaa itse enemmän vaikuttaa ja sanella elämän suuntaa. Ainakin kokeilla 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.