Yleinen
26.6.2017

Mies avautuu: Minusta tuli vaimoni palvelija

Mies avautuu: Minusta tuli vaimoni palvelija

Rakkaat lukijani. On tärkeää, että ihmiset, etenkin perheenjäsenet tulevat kuulluiksi. Annettakoon siis puheenvuoro puolisolle

”Naiset.
Nuo kämmenellä kuin kukkaa pidettävät olennot, jotka ovat hentoisia kuin keijukaiset. Sääret kuin heinänkorret. Sorja vartalo kuin taipuisa tuijapuska. Tissit kuin kaksi, no, yksilöstä riippuen mandariinista meloneihin ja keinuva peppu kuin… Ymmärsitte pointin. Mitä kaikkea tuon kauniin olennon vuoksi tekisikään? Hetki pieni. Vaimoni pyytää minua noutamaan autosta hiusharjan. Hiusharjan jälkeen menee hetki ja tulee uusi pyyntö. Autosta pitäisi noutaa vielä.. Kännykkä. Lompakko. Nettitunnarit, jotka eivät tietenkään olleet siellä lompakossa. Kännykkälaturi. Lopulta pitää jostain syystä vielä hakea se käsilaukku, jossa nuo kaikki edellamainitut tavarat olivat jokatapauksessa olleet. MIKSI hän ei pyytänyt tuomaan vain sitä käsilaukkua?

Anopille on unohtunut virkkuukoukut? Hoituu. Ai samalla voisi käydä kaupassa, kun puuttuu vähän vegevanukasta kaapista? Juu selvä hommeli. Eihän tässä kummempaakaan tekemistä ole sillä megalomaanisella vapaa-ajalla, mikä jää päivätyön, lapsenhoidon ja yritystoiminnan pyörittämisen jälkeen. Soitto tulee perästä (strategisesti sen jälkeen kun matkaan on jo päästy) että apteekissakin voisi käydä. Niin ja hae sittenkin juotavaa Lidlistä. Mutta muista, ettei sitä vegetavaraa saa sieltä. Jaa miksi Lidl? Se on kohtuuhintaisempi. Olen samaa mieltä rahankäytöstä, joten myönnyn ajatukseen.

Pikakauppareissun jälkeen, noin 1,5h myöhemmin lähikaupasta takaisin tulleena istahdan toimistotuolille. Josko sitä kerkeisi hetken tehdä nettisivuja. Tai ehkä jos oikein rennosti vetäisi niin ottaisi skeban käteen ja alkaisi soitella. Muksun mankuminen peittyy sähkökitaran ääneen näppärästi. Mutta ikävä kyllä vaimon äänessä on vielä enemmän voimakkuutta. Blogia pitäisi kirjoittaa ja hieno idea on muodostumassa. Tarvitsisi vain ottaa kuvat. Koska vaimoni on tekniikan kanssa käsi ja itse olen ikävä kyllä valokuvaaja, pääsen kuvaamaan palkatta! Hiphei. Tuotekuvia huikeista reseptiohjeista. Valkoinen pyötä taustalle ja koko kuva pitää ylivalottaa? Aika omaperäistä. Pääsen taiteilijaksi tätä menoa.

Raahaudun keittiöön ottamaan kuvia. Hoidan sen pikaisesti jotta pääsen omien tekemisieni pariin. Kerkeän ottamaan G-duurin kitaralla, kun tulee huuto keittiöstä: ”Nää pitää photoshopata!!” Huudan usein takaisin että photoshoppaa itse. Tästä tulee, naiseni epätasapainon määrästä riippuen joko pieni suukopu tai mieletön huutoriita. Muksu huutaa vaimoni vieressä, tyttö kun on, että ”NIIN ISI, PHOTOSHOPPAA NE KUVAT ÄITILLE!” Se tyttö tuskin joutuu nyrkin ja hellan väliin aikuisempana. Olen toisaalta tyytyväinen asiasta, perii vaimoni kauneimmat piirteet.

Photoshoppauksen päätyttyä tulee usein myös palauteryöppy kuvista ja tämän johdosta photoshoppaan ne toiseen kertaan vielä illan aikana. Minä en välttämättä vaimoani lähentele sinä iltana, koska kello lähentelee yhdeksää ja pääsen tuudittamaan muksua uneen. Jos kaikki menee nappiin, olen klo 21.30 takaisin työpöytäni ääressä aikeenani aloittaa päivän yritystoiminta tai ehkä jokin harraste. Totean olevani niin väsynyt, että ehkä katson jakson jotain vähemmän mielenkiintoista TV-sarjaa ja menen aikaisin nukkumaan, jotta jaksaisin huomennakin. Niin, ja taisin juuri kirjoittaa blogipostauksen vaimolleni.

Mitä mieltä olette, pitäisikö käydä opiskelemassa lähihoitajan paperit, jotta voisin tehdä hänen päivätyönsäkin tähän päälle? Toisaalta myös vaimollani on lapsi, päivätyö ja blogi hoidettavanaan. Sen lisäksi hän hoitaa suurimman osan kotiaskareista. Täytyy tietysti yrittää ymmärtää se, että todennäköisesti molemmilla on kädet täynnä töitä. Se vain saattaa välillä päästä unohtumaan, kun vaimo soittaa töihin että ”Olisiko sulla mun nettipankin tunnareista valokuva tallessa? Mun omat on autossa, ja siellä sataa.”

Autoon on 5m etuovelta matkaa.”

-Toni 30v
Yrittäjä
Graafikko
Isä
Ei koskaan valmis insinööri
Puoliso
”Liioittelija” (pyh!)
Rakastettu

Kommentit

Loistava! Näinhän se menee..

Heh 😀 on se välillä rankkaa olla puoliso, mut olen kuullut et se on sen arvoista ^_^

Hahahhaa ihana, kiitos aamunauruista miehellesi 😀

Hyvä ja samalla kovin viihdyttävä postaus! Iso yläpeukku 😉

T. Joskus satunnaisesti asioita pyytelevä naisihminen…

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.