Yleinen
13.6.2017

Someäidit! Te tuhoatte lastenne yksityisyyden

Someäidit! Te tuhoatte lastenne yksityisyyden

Lasten yksityisyys puhuttaa somessa aika-ajoin, etenkin bloggaajien keskuudessa. Voiko bloggaaja kertoa lapsensa nimen? Entä oman sukunimensä? Peräti asuinpaikkakunnan? Onko blogi huonompi, jos siinä ei näy kasvokuvia? Minä olen tehnyt tietoisia valintoja blogini suhteen tytärtäni koskien ja niistä tärkein on yksityisyys. Kasvot eivät ole yksityisiä. Vaikken tyttäreni nimeä blogin puolella käytäkkään, se on helposti selvitettävissä ja täten harvemman lapsen nimikään on yksityinen, asuinpaikkakunnasta nyt puhumattakaan. Ellei sitten asu kellarissa.

Olen pannut muiden bloggaajien vanavedessä merkille, ettei blogialusta olekkaan välttämättä se pahin yksityisyyden riistäjä. Me bloggaajat emme häpäise lastamme ja altista tätä susien riepoteltaviksi kylmään julkiseen maailmaan. Sen teette te. Omille lapsillenne. Te äidit, jotka ette kunnioita lapsenne yksityisyyttä kertakaikkisen ollenkaan. Juurikin te, joilla on yksityinen Facebook-tili eikä Instagramia. Te, jotka keskustelette suljetuissa ryhmissä kuvitellen, että kukaan ei näe.

Facebook-feedi on Suvivirren soidessa täyttynyt lasten todistuksista. Oletteko kovinkaan monen nuoren nähneet julkaisevan todistustaan numeroineen naamakirjaan? Ette. Koska teillä ei ole siihen koskemista. Alakoululaisten todistuksista näpsitään kuvia surutta toisten nähtäville. Lapselta on voitu kysyä lupa, mutta ymmärtääkö lapsi, mitä se tarkoittaa? Onko teillä oikeus revitellä lapsen koulumenestys Facebookkiin käytös/huolellisuusnumeroita myöten?

Pahimpia yksityisyyden loukkaajia ovat ryhmä-äidit. Juuri te, jotka olette niissä pienissä satojen, jopa tuhansien ihmisten äitiryhmissä ja jaatte siellä lapsenne mahdollisia ongelmia, koulumenestyksestä diagnooseihin. Niin. Diagnooseihin. Nykyään puhutaan avoimesti tabuista ja se on erittäin hyvä asia. Kuuluuko silti lapsen adhd/asperger/käytöshäiriö kaikkien nähtäville, ilman lapsen lupaa? Millä perusteella vanhempi saa päättää avoimuudesta, joka koskee lapsen asioita? Entäs jos lapsi on mielummin villi ja levoton, kuin adhd? Eihän se toki meidän järkeemme istu, mutta avoimuuden pitäisi olla jokaisen oma valinta.

Yksityisyyden rikkominen käy edellä mainituissa tilanteissa huomaamatta. ”Meilläkin esikoisella adhd ja wilmaviestit ropisevat kokoajan, onko muilla samaa?” Haluaako esimerkiksi Petteri 9v varmasti, että luokkakavereiden vanhemmat ja tätä kautta myös kaverit saavat tietää että tällä on diagnoosi joka tuo ongelmia? Ryhmät voivat olla kasvottomia koska tutut eivät välttämättä kehtaa vastata. Anonyymeja ne eivät silti ole.

Ajattele omalle kohdallesi. Olisitko itse halunnut, että äitisi julkaisee todistuksesi paikallislehdessä sekä keskustelee omalla nimellään ongelmistasi Aamulehden keskustelupalstalla? Uskallan epäillä.

Valokuvista ei varmasti tarvitsisi edes mainita. Jokaisen mielestä on tarpeetonta julkaista kylpy -ja pottakuvia internetissä kaikelle kansalle. Silti ihmisten tajuntaan ei millään mahdu, että oma Facebook-tili ei ole yksityinen, vaikka sen näkisikin vain kaverit. Nimittäin lapselle yksityinen. Sinun työkaverisi, serkkusi ja lapsuudenystäväsi eivät välttämättä ole niitä, ketkä ansaitsevat lapsesi luottamuksen tässä maailmassa jossa se, mikä nettiin on mennyt, sinne ikuisiksi ajoiksi jää.

Pahimmillaan lapsi saa kuulla ensimmäisenä vanhempien avioerosta naapurilta. Parhaan kaverin äiti kun sattuu myös olemaan ”elämä ahdistaa” -ryhmässä ja olohuoneen tietokone unohtui vanhempien jäljiltä auki.  Kuka tahansa voi olla se, kenen tietokoneelta lähtee kylpykuva torverkostoon, vaikka vieraan ihmisen klikkauksesta kotibileissä. Lapsen kihomadoista voi levitä kiusaamisvyyhti ihan vain siksi, että äiti kysyy ennemmin Facebookista, kuin apteekista häätölääkkeen hintaa.

Somen ryhmissä on tuhansia ihmisiä, vaikka vain murto-osa heistä osallistuu keskusteluun. Ihmiset ovat tylsistyneitä. He kyllä keskustelevat kotonaan, myös sinun asioistasi vaikket sitä kuule. Mikä ihmisiin on oikein mennyt? Nykypäivänä lapset eivät enää häpeä sitä, että äiti on kylän pahin juorueukko. Meidän aikamme suurin häpeä on äityliäiti joka ei varjele yksityisyyttään. Ei omaansa, eikä lapsen.

Olen huolissani. Oletko sinä?

 

Kommentit

En ole blogisi lukija, vaan tulin tänne FB-linkin kautta lukemaan mielipiteesi. Valitettavasti se jäin joiltakin osin epäselväksi. Ensin kirjoitat näin ”Nykyään puhutaan avoimesti tabuista ja se on erittäin hyvä asia.” Ja myöhemmin tekstissä kirjoitat taas näin: ”Haluaako esimerkiksi Petteri 9v varmasti, että luokkakavereiden vanhemmat ja tätä kautta myös kaverit saavat tietää että tällä on diagnoosi joka tuo ongelmia?”
Että onko se nyt kuitenkin parempi, että luokkakavereilta ja kavereiden vanhemmilta salataan Petterin ADHD, vai olisiko sittenkin järkevämpää puhua asiasta avoimesti? Ei repostellen, vaan asiallisesti. Itse kannatan jälkimmäistä toimintatapaa.

Jos joku haluaa kiusata lastasi, niin ei siihen tarvita yhtään pottakuvaa, kihomatoinformaatiota, eikä vanhempien avioeroasioita. Siihen riittää väärän värinen tukka, ylipaino, alipaino, vääränlaiset vaatteet, silmälasit (joo-o, kyllä, SILMÄLASIT!), puhevika, finnit kasvoissa, vanhat vanhemmat, nuoret vanhemmat, muuten vain oudot vanhemmat, isosiän ruma auto, paha haju, ekalla luokalla tullut pissavanhinko jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Sen sijaan, että taas kerran bloggaava nainen ja äiti hyökkää negatiiviseen sävyyn toisia naisia ja äitejä kohtaan, niin mitäpä jos kirjoitettaisiin vaikka välillä jotakin kannustavaa?

Jasmin

Hei.
Tarkoitin tuolla tabuasialla sitä, että tabujen rikkominen on todellakin hyvä asia. MUTTA onko lapsella kuitenkin oikeus päättää, lähteekö vanhempi rikkomaan tabua hänen asioillaan? Jokainen saa mielestäni rikkoa omat tabunsa. Luokassa vanhemman toimesta puhuminen yhdessä lapsen kanssa on mielestäni hyvä asia, siinä on lapsi ollut mukana päättämässä asiasta.

Tosi hyvä teksti jälleen kerran :-)!
Oon miettinyt miehen kanssa tätä ihan samaa, eikä olla oikeen tultu mihinkään järkevään lopputulokseen. Pitäneepi siis linkata tämä sille lounastauon iloksi 🙂

Jasmin

Kiitti!

Tää on monipiippuinen asia kyllä. Itseäni mietityttää edelleen kuvaaminen jne ja missä se yksityisyyden raja menee.

En itse hyväksy julkista avautumista lasten asioista enkä identifioivia kuvia, riippumatta foorumista. Alastonkuvat ym. on vielä asia erikseen, mutta mielestäni ei ole oikein ylipäätään julkaista tunnistettavia kuvia lapsista, kun nämä eivät voi vielä suostumustaan antaa. Tosin itsekin olen muutaman tunnistettavan kuvan lapsistani fb:ssa julkaissut kun en ollut vielä ajatellut asiaa niin tarkasti, mutta enää en sitä tee.

Jasmin

Tää on just tämä, että missä se raja menee. Meilläkin se vielä hakee mutta ainakin juuri nämä diagnoosit ja lasta koskevat arka-luontoiset asiat pysyvät rajan tällä puolen

Joo, ja tää mun ei-hyväksyminen koskee siis itseäni ja omia lapsiani, en mä muita tuomitse 🙂 Jokainen päättää itse omista lapsistaan. Ja vaikka en itse laita tunnistettavia kuvia, niin mun on vaikea nähdä sitä konkreettista haittaa, mitä pienten lasten tavanomaisten kuvien julkaisemisesta voi tulla.

Tärkeä aihe. Tekstisi laittoi taas miettimään näitä asioita.
Itse olin aikaisemmin nimenomaan miettinyt oikeastaan pääasiassa kuvia, mutta totta on, että kirjoituksia sietäisi miettiä aika tarkoin myös. Oon joskus miettinyt, että mikä ihme ajaa ihmisen kysymään asioita facebookista sen sijaan että kääntyisi asiantuntijan (vaikkapa nyt neuvola tai apteekki) puoleen. Antaako se anonyymi-Irmeli mutu-tuntumalla niin hyvän neuvon että kysely kannattaa? Vai halutaanko postauksilla vain huomiota?

Jasmin

Mä mietin kanssa aiemmin vain kuvia mutta viimeaikoina tämäkin asia noussut omaan päähän. Juuri sitä kautta, että miltä itsestä olisi tuntunut vastaava oman äidin toimintana. Ja toi on just kans jäätävän hyvä pointti, että miten sitä nettiä kannattaa käyttää esim koskien neuvoja. Tuntuu, että asiantuntijat jäävät internetin jalkoihin.

Hyvä teksti tärkeästä aiheesta!! Itse olen erilaisia perheblogeja ja somekanavia (esim. Insta ja FB) katsellessani ajatellut, että onko missään tilanteessa oikein laittaa lapsesta kuvaa julkiseen (tai miksi ei yksityiseenkin) postaukseen/julkaisuun. Lapsella on samat oikeudet kuvien julkaisuissa kuin aikuisillakin. Jos lapsi ei voi antaa lupaa, koska ei asiaa välttämättä vielä ymmärrä, onko vanhemmalla oikeus tehdä sellainen päätös lapsen puolesta? Sen voisi ajatella aikuisten maailmassa näin; sinä olet kaupassa ja minä otan sinusta kuvan, jonka laitan nettiin kysymättä sinulta lupaa.

Tämä aihe on tärkeä ja hyvä. Siitä on hyvä keskustella avoimesti. =)

Jasmin

Olet aivan oikeassa, minä en henk koht näe perus kasvokuvien julkaisua sinänsä vääränä, koska kasvot näkyvät kaikkialla. Jos joku ottaa kuvan toisesta esim kaupassa ja julkaisee sen, se on juridisesti ok. Julkisessa tilassa saa kuvata ja kuvat jopa julkaista. Lukuunottamatta esim alastonkuvia tai häpeää tuottavia kuvia.

Heippa,

Oli pakko kommentoida tärkeästä aiheesta. Asiantuntijat, Mannerheimin lastensuojeluliittoa myöden ovat ehdottomasti sitä mieltä, että lasten kuvia ei tulisi julkaista missään sosiaalisessa mediassa. Yksityisyyden suoja on meillä jokaisella ja sitä tulee vanhempien kunnioittaa. Lapsen tulee itse päättää kun on siihen kykeneväinen missä hänen kuvansa näkyy vaiko ei näy. Ei siis ole hyväksyttävää blogeissa taikka Facebookissa yms.

Jasmin

Hassua muuten että kaikki koppaavat postauksesta kiinni juuri kuvat. Minusta henkilökohtaisten asioiden levittely netissä, esim juuri tuo todistus ja diagnoosit sekä perheen sisäiset asiat ovat huomattavasti lasta vahingoittavempia, kuin esim tavalliset kasvokuvat.

Eniten itseäni mietityttää lapsen käyttäminen mainonnan välineenä. Vanhemmat käyttävät lasta, jopa vastasyntynyttä, mainostamiseen ja tuotteen myynnin edistämiseen. On uskomatonta, ettei lasta suojele mikään laki tällaiselta! Tätä näkee mm. But I’m a human not a sandwhich-blogissa ja toki useissa muissakkin.

Jasmin

Niin, hyvä pointti tämäkin, olen tainnut aiemmin jonkun yhteistyön itsekin tehdä jossa lapsi näkyy. Olen ollut alle kouluikäisenä lapsimalli ja useissa erilaisissa lehdissä. Nyt aikuisena ajattelen siitä aika ristiriitaisesti. En ainakaan asialla ylpeile. Oli se ehkä vähän noloakin silloin.

Täysin samaa mieltä!!! Kiitos kun puit ajatukseni sanoiksi.

Jasmin

Ihanaa kun en ole ajatuksineni yksin!

Hieman rönsyilevä teksti, mutta kuitenkin useamman lukukerran jälkeen heräsi kysymys tuosta valokuva-Facebook-yksityisyys-tuttavat-kappaleesta. Miten tämä siis eroaa esimerkiksi blogien kuvista? Nettiin laitettu kuva jää sinne ikuisesti joo, mutta vaikeampi tai ainakin epätodennäköisempi sen on joutua ns. vääriin käsiin esimerkiksi 100 Facebook-kaverin toimesta kuin blogien lukijoiden? Tämä kappale ja se, mitä oikein tarkoitit, jäi minulle vähän epäselväksi 🙂

Hyvää kesää!

Jasmin

Muokkasin tekstiä vielä hirman. Yritin kyllä jo alkukappaleessa selittää, että mielestäni kasvot eivät ole yksityisiä, ne näkyvät jo kaupassa. Vessa-asiat taas eivät kuulu facebookkiin, edes yksityiseen tiliin. Kuka tahansa voi levittää niitä eikä ole vanhemman päätös, luottaako lapsi itsestään sellaisia kuvia kaverilistan käsiin. Lapsi taas ei sellaista voi päättää ennenkuin on riittävän vanha ymmärtämään esim pedofiilit joten jokainen julkaiskoot yksityisiä kuvia itsestään vasta jälkikäteen. Blogi mukaan lukien. Minun blogissani näkyy lapsen kuvia siinä määrin mitä kuka tahansa nähdä esim siellä kaupassa tai ulkona.

Kaupassa lapsen nähdessä tuntematon ei tiedä kasvojen omistajasta edes ikää tai nimeä. Kasvot ovat yksityinen juttu, siksi kouluissa ei saa kuvata. Julkaisemalla kuvia omalla nimellä kirjoittamaasi blogiin, yhdistät lapsen kasvokuvat automaattisesti sivustoon josta löytää helposti tiedot ihmisen tarkasta iästä, asuinpaikasta, pahimmillaan jopa sairaushistorian ja operaatioiden päivämäärät, lääkitykset, ekan pottaan tehdyn hädän, huoltajuusasiat, sata mukahauskaa letkautusta ja lastensuojelun asiakkuuden. Jos joku haluaa lastasi kiusata, hän ei pyydä sua fbkaveriksi odottaakseen sun julkaisevan jotain noloa, vaan hän googlaa lapsen nimen ja löytää sadoittain postauksia ja samalla kiusaamismateriaalia. Aivan sama oletko kirjoittanut vessajutuista, kiusaamiselle löytyy aina aiheita ja löräyttämällä niitä tuhansittain nettiin et ainakaan vähennä lapsen tuskaa jos niin huono säkä käy. Itseäni kiusattiin siitä että mulla oli hamsteri ja violetit converset, ja koska söin kerran näkkileivän koulussa.
Minusta lapsen kuvia ja yksityisasioita ei pidä jakaa netissä mitenkään, ei yksityisen tilin kuvina eikä vastasyntyneenä vaippamerkin mainoskasvona. Hän jakaa kuviaan itse sitten jos isona niin haluaa.

Jasmin

:O No en minä ainakaan bloggaa läheskään kaikista em asioista. Esimerkiksi lääkityksistä, emmekä ole lasun asiakkaita. Vai tarkoititko edes minua?
Kiusaamisen materiaalia löytyy kyllä, varmasti tästäkin blogista mutta sitä saa mistä vain. Ennemmin ajattelen juuri sitä yksityisyyttä, ei sen tarvitse johtaa edes kiusaamiseen vaan kiusaantumiseen.

Jasmin

Hmm, tarkoitin sillä potta -ja uikkarikuvia. Ne ovat mielestäni yhtä huono juttu tietenkin blogissakin.

Ah jaa, kiitos selvennyksestä. Olen kanssasi samaa mieltä!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.