Yleinen
31.5.2017

Monivaiheinen lastenhoitosirkus -Voiko sitä helpottaa?

Monivaiheinen lastenhoitosirkus -Voiko sitä helpottaa?

Yhteistyössä Babysitter

Kuukausia sitten varattu kylpyläloma siintää edessämme. Vain muutaman päivän päästä. Olemme pesseet käsiämme aivan erityisen hyvin ja merkanneet vapaapäivämme työpaikkamme vuorolistoihin huutomerkein punakynällä. Tämä kylpyläviikonloppu on suunniteltu tarkoin. Kolmen päivän loma nelivuotiaasta lapsesta vaatii suunnittelua, vaikka turvaverkkomme onkin aivan käsittämättömän hyvä. Prosessi on nelivaiheinen.

Vaihe yksi:
Selvitetään mummon epäsäännöllisestä vuorotyöstä koostuvat vapaapäivät.
Yhdistetään ne papan säännöllisestä kaksivuorotyöstä koostuviin vapaapäiviin.

Vaihe kaksi:
Edellämainitusta koostuva viikonloppu toivotaan vapaaksi minun työpaikaltani
Vapaapäivän toteutuessa, ei kasata puolison töitä kyseiselle viikonlopulle. Jos ne ovat jo ehtineet kasautua, ne koetetaan tehdä äkkiä pois alta.

Vaihe kolme:
Varataan reissu

Vaihe neljä:
Toivotaan parasta

Vaihe viisi:
Laaditaan varasuunnitelma. Varatussa reissussa tulee olla varmuuden vuoksi mahdollisuus lapsen mukanaoloon, eli vesiliukumäki

Yleensä prosessi on sujuva. Sirkusmaisia katastrofeja on päässyt käymään harvoin. Joskin vaihe viisi on ollut tarpeellinen. Lähinnä pikaisella aikataululla järjestettävistä yksiprosesseisissa lastenhoidon järjestämisissä jotka koskevat hätätapauksia. Yleensä tällöin minulle tulee kiireellinen meno jonne ei voi ottaa alamittaisia mukaan. Useimmiten surkean vatsani ja operoitujen sisäelinteni vuoksi ne koskevat lääkärireissuja.

Vaihe yksi:
Soita isomummille. Isomumilla on vatsatauti.

Soita mummille. Mummi lupautuu paikalle, mutta soittaa puolimatkassa, että aurinko sai aikaan migreenin. On käännyttävä takaisin

Soita papalle. Pappa on töissä.

Soita toiselle mummille. -Joka ei vastaa puhelimeen

Soita kummitädille -Jolla on 4 lasta kotona peikkoilemassa ympäriinsä, ja hän on juuri synnyttänyt. Peruuta puhelu.

Koska yleensä tässä ykkösvaiheen osiossa alan tuntea lastenhoidon ruikuttamisen hieman noloksi ja kohtuni aiheuttavan vaivaa muille, päädyn ottamaan tyttäreni karkkikaupan kautta mukaan. Niitä paikkoja, minne lasta ei voi ottaa, on onnekseni vähän.

Minä saan olla taivahan kiitollinen niin isovanhemmistamme, kuin ystävistämme. Silti, ken lapset tekee, ne itse myös lopulta hoitakoon. Se on oikeastaan hieman pelottava ajatus joka mullisti elämäni iskostuen tajuntaani vasta synnytyssalissa. Kenelläkään, ei kenelläkään muulla ole velvollisuutta hoitaa lastamme, paitsi meillä vanhemmilla.

Koko kylä kasvattaa -periaate on ikävä kyllä mennyttä, mutta niin on sanomalehtien sunnuntailiitteiden kasvottomat 4 rivin lastenhoitajailmoituksetkin. Nykyaikainen ja varsin varteenotettava lastenhoitaja löytyy Babysitteriltä. Tarpeen vaatiessa kirjautumalla palveluun, näkee samantien vapaana olevat lähistön lastenhoitajat ja voit viestittää mahdolliselle hoitajalle heti. Tietenkin luottamus vaatii lastenhoitajiin tutustumisen joka voikin sivustolla alkaa kuvallisten ilmoitusten selaamisella. Kynnys käyttää vierasta hoitajaa, on monelle korkea ja ainakin minun kynnystäni nostaa ympäriinsä soittelu ja kysely. Vaivaksi olemisen tunne seuraa perässä, vaikka palvelusta maksaisi. Palvelun kautta myös me äidit voimme sopia lastenhoitoringistä tai yhdistää voimamme lastenhoidin järjestämisen suhteen. Tehokasta, nopeaa ja nykyaikaista.

Minä en todella käsittänyt suurta vatsaani silittäessä, kuinka sitova lapsi todella on. Saako niin edes sanoa ilman, että lisää perään tuon ”mutta se on sen arvoista” -itsestäänselvyyden? Minusta usein tuntuu lastenhoitoa pyytäessä, että minun täytyy perustella tarve mahdollisimman hyvin, jotten kuulostaisi itsekkäältä. Osaisinkohan lastenhoitajalle jättää lapseni saatesanoilla: ”Minä haluan nyt istua 3 tuntia kirjaston nojatuolissa silmät kiinni ja ajatella omia ajatuksiani”? Se jää nähtäväksi. Tai oikeastaan, otetaan tavoitteeksi.

Miten teillä helpotetaan lastenhoitosirkusta? Vai onko sitä? Oletko käyttänyt palkattua lastenhoitajaa?

Kommentit

Noinhan se on. Toivottavasti pääsette reissuun!
Meillä on hoitajia tarjolla, mutta emme ole hirveän paljon niitä käyttäneet pikkulapsiaikana (alle 3v), koska esikoinen oli hirveän arka ja tarvitseva, eikä halunnut jäädä muiden hoitoon, ja se jäi jotenkin päälle myös kakkosen kanssa*. Meidän pääasiallinen ratkaisu on ottaa omaa aikaa vuorotellen. Voisin ihan hyvin istua 3 tuntia kirjastossa, kun mies on lasten kanssa. Mutta käyn mieluummin harrastuksessani ja elokuvissa 🙂

Mä olen muuten aina kokenut tuon ”koko kylä kasvattaa” ajatuksen luotaantyöntäväksi. Se vaatii aidosti toteutuakseen mielestäni sellaista perheen rajojen laajentumista, mihin en itse ole valmis. Haluan hoitaa itse omat lapseni pääasiallisesti. Hoidan mielelläni sisarusten ja ystävien lapsia, kun sovitaan, mutta en niin, että meille voi milloin tahansa tulla. Mulle työelämä+omien lasten hoito on hauskaa, mutta sen verran verottavaa puuhaa, että en vaan tällä hetkellä jaksa toimia avoimena hoitopaikkana. Vaikuttaa kyllä siltä, että olen ainoa, joka kokee näin, kun lukee ihmisten mietteitä tästä, tuntuu, että kaikki haikailevat tuota yhteisöllisempää elämää paitsi minä 😀

*tämä on vähän tekopyhää, koska meillä kuitenkin on se mahdollisuus jättää lapset hoitoon lähes milloin tahansa ja kyllä me toisinaan käytämme tätä mahdollisuutta kahdenkeskisiin hetkiin/pieniin reissuihinkin.

Jasmin

Kiitos miljooonasti tästä kommentista, aloin ajatella tarkemmin tätä yhteisöllisyysteemaa ja päätinkin postata siitä 😀 Mä en enää ikinä haikaile sen perään. Ikinä.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.