Yleinen
28.5.2017

Mitä kuuluu äidille joka hävitti lastensa lelut?

Mitä kuuluu äidille joka hävitti lastensa lelut?

Muistatteko, kun 6 kuukautta takaperin kerroin ystävästäni, joka menetti hermonsa sotkuun ja täten päätti raivata kolmen pojan lelut roskikseen ja varastoihin? Päätin palata asiaan ja kertoa heidän kuulumisiansa. Moni epäili, että raivaus on kertaluontoinen ja äiti heltyisi hetkessä. Barbaarinen toimenpide jakoi mielipiteet.

Onko päätös pitänyt? Näin tämä nykyisin 4 pojan äiti vastaa:

-Leluja on lastenhuoneen kaapissa pieni määrä, josta niitä saa yksi kerrallaan ottaa esille. Enimmäkseen kaapin lelut ovat autoja. Lapset tosin ovat oppineet levittämään ne sieltä nopeasti. Leluja on kyllä häkkikomerossa ja sieltä vaihdetaan uusia leluja vanhojen tilalle. Pojat kysyvät lelujen ottamiseen luvan, vaikka niihin on vapaa leikkioikeus, kunhan ne siivotaan takaisin kaappiin.

Lelut kerätään aina takaisin kaappiin leikin jälkeen. Esille otetaan vain ne lelut, joita leikissä tarvitaan. Kaapin ylähyllyllä on legot, puupalikat, keittiölelut, palapelit ja junarata mitkä otetaa vaan aina välillä. Näin ne pysyvät ”tuoreina” eivätkä ole aina pitkin poikin. Kun legot saa ottaa vain pyydettäessä, niillä keskitytään leikkimään, eikä pompita lelukasasta toiseen. Siivous helpottuu huomattavasti.

Joka kerta vierraillessani ystäväni luona, minä kieltämättä hämmennyn. Kurkatessani lastenhuoneeseen, ei siellä edelleenkää ole minkäänlaista sotkua. Leluje ei näy. Ensivaikutelma on peräti ankea. Joskus keskellä autiota huonetta seisoo suuri teltta joka kuhisee pieniä meluisia poikia taskulamput heiluen. Toisinaan sänkyyn on tehty maja jonka sisällä leikitään kaapista otetuilla leluilla eväsretkeä. Ennenkuin nukkeleikki voi alkaa, korjataan leikkiruoka tunnollisesti pois. Minun lapseni on ainoa, joka tarvitsee useamman siivouskehoituksen.

Kirjoitin marraskuussa tuntevani pientä omahyväisyyttäni siitä, että minä siedän sotkua ja kaaosta. Tunnen sitä edelleen. Luulen kuitenkin, että omahyväisyyteen ei ole syytä, sillä minun sotkunsietokykyni ei johdu kiiltävämmästä kruunusta. Minä kertakaikkiaan olen luonteeltani niin kaoottinen ihminen, etten kykene häiriintymään muidenkaan aiheuttamasta kaaoksesta. Mikäli se on siivottavissa vartissa. Jos minä jätän puolipitoiset vaatteeni keskellä olohuonetta olevien nukenrattaiden päälle, olen heikoilla vaatiessani kliinistä järjestelmällisyyttä ratasparkkipaikan suhteen lapseltakaan.

Ystäväni kodin siisteys ja järjestelmällisyys saa minut hikoilemaan kateuden pisaroita. Lohduttaudun kuitenkin sillä, että jokaisen äidin on löydettävä perheelleen toimivat ratkaisunsa. Silti, ostaessani kummipojalle värityskirjoja ja kyniä joululahjaksi, kiusaukseni oli suuri erityisesti ryhmä-hau krääsän suuntaan. ”Älä huoli, täti ostaa krääsä” -mentaliteetilla. Ikävä kyllä ystäväni on armoton. Tie häkkikomeroon ja kaappiin on lahjomaton.

Uskoisitteko, että allaolevat kuvat ovat 4 lapsisen perheen yhteisestä lastenhuoneesta?

Ovatko teidän päätökset pitäneet lastenhuoneeseen liittyvien uhkailujen suhteen?

Kommentit

Päiväkodissa toimitaan samalla tavalla ja se toimii. Aina vanhat pois ennen uusia leikkejä ja leikkien päätteeksi. Kivempi aloittaa uusi leikki siistissä paikassa. Ei ole lapsillakaan niin paljon siivottavaa ja helpompi heillekkin kun sen leikin tavarat voi heittää yhteen paikkaan eikä tarvitse erotella 5 eri leikin leluja toisistaan. Meillä tyttö jo iso ja leikkii vain petseillä joten kaikki muut karsittu pois. Lahjoiksi toivotaan mielummin vaatteita, leffalippuja, lahjakortteja.

Huvitti huoneen hyllyllä oleva taulu, LET THEM BE LITTLE, mielestäni hitusen tekopyhää jos on tuollainen armeijakuri.

Ennen vanhaan ei ollut röykkiöittäin leluja millä leikkiä. Ei se tehnyt nykyajan ihmisistä sen jäävimpiä? Minusta lapset ulos leikkimään. Luonnosta lapsi osaa löytää lelunsa. Sehän kehittää Luovuutta, mielikuvitusta, päättelykykyä, motoriikkaa ties mitä! En mä tarvinnut barbeja kun leikin metsässä kaverin kanssa oravia 90-luvulla.

Jasmin

Luonto on toki parhaita leikkipaikkoja. Aina vain kaupunkilaislapsen ei ole mahdollista leikkiä tunteja päivittäin luonnossa, etenkin jos ikää on 4 vuotta eikä osaa vielä olla yksin ulkona 🙂

Mä sanoisin kyllä ettei ole kovin lapsilähtöistä raivata leluja pois. Ymmärrän että karsitaan leluja ja osa laitetaan jemmaan, ja sopivan tilaisuuden tullen taas vaihdetaan leluja. Leikki on kuitenkin lapsen työ, ja jos aikuinen minimoi mahdollisen leikin synnyn, niin siinä tehdään hallaa mielestäni lapselle. En tarkoita että tarvitsisi olla röykkiöittän virikettä tarjolla, mutta suosittelen tutustumaan montesori pedagogiikkaan. Leluja pitäisi olla siten tarjolla lapsille, että se kutsuu lapsia leikkimään, kokeilemaan, ja oppimaan. Jos lelut karsitaan vain äidin takia ettei olisi kaaos, niin minusta se on aika surullista…

Esille vain ne lelut, jotka sillä hetkellä kiinnostaa ja tehokas opastus omien jälkien siivoamille! 🙂

Ja täytyy ymmärtää, että joskus se sotku on lapsen mielestä tarkoituksellista leikkiä. Joskus on lupa olla vähän kaoottista, ja joskus on lupa antaa lelujen lojua keskellä lattiaa jos hyvä leikki on jäänyt kesken.

Jasmin

Joo lapsilähtöisempää näkökantaa edustan itsekkin.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.