Yleinen
23.4.2017

Psykoterapeutti Maaret Kallion johdolla riittävän riittämätön

Psykoterapeutti Maaret Kallion johdolla riittävän riittämätön

Yhteistyössä Aino-jäätelö

Riittämättömyys on sitä, että jotakin puuttuu. Aina. Se on sitä, että peilistä ei katso tarpeeksi hyvä eikä kaunis nainen. Edestä näkee liian kalpeat kasvot ja alaspäin katsahtaessa roikkuvan vatsan. Reidetkään eivät ole niin kiinteät kuin voisi. Riittämättömyys on sitä, ettei epätäydellinen vartalo peitykkään vaatteilla. Ne eivät istu tarpeeksi kauniisti ja muodikkaasti. Pituuttakin on liian vähän. Sitä on riittämättömyys. Kehovajetta.

Riittämättömyys on sitä, että jotakin puuttuu. Aina. Se on sitä, että katsoo lastaan ja toteaa, ettei ole riittävän hyvä ja huolellinen äiti. Oma riittämättömyys peilautuu pienistä eriparisukista ja leteistä, jotka eivät ole samanlaiset kuin Frozenilla. Minä en osaa tehdä Frozenlettiä. Se on sitä, kun aamupalaleipä ei ole luomua. Ja sitä, että kiireessä huutaa. Anteeksipyyntö korjaa, muttei paikkaa. Ei sitä menetettyä luomusynnytystäkään. Onneksi sentään imetin pitkään. Se kompensoi, muttei korjaa. Sitä on riittämättömyys. Äitivajetta.

Riittämättömyys on sitä, että tavoittelee jotakin jollaista haluaisi saavuttaa mutta joka on auttamattoman saavuttamattomissa. Kaikki me tiedämme, että kaiken täyttävää täydellisyyttä ei ole olemassa. Silti moni meistä kurkottaa molemmilla käsillä tähtiin oikealta ja vasemmalta. Silloin ei yletä kumpaankaan, mutta ihmislapsi on sitkeä. Niin sitkeä, että mielummin repeäisi kahtia, kuin jättäisi toisesta vajaaksi. Ajatus siitä, ettei tähtiä välttämättä edes tarvitsisi, on sietämätön. Ainakin minulle.

Aino-jäätelö on ottanut kiikariin tänävuonna paitsijäämisen pelon. Sitähän riittämättömyys lopulta on. Pelkoa siitä, että jäisi paitsi jostakin paremmasta. Jos ei itse, niin ainakin joku jää, jos ei itse ole tarpeeksi. Meidän äitien keskuudessa, lapset. Osallistun para-aikaa Aino-jäätelön tarjoamalle Ole itsellesi iki-ihana kurssille, jota vetää iki-ihana psykoterapeutti Maaret Kallio. Mukana on viisi bloggaajaa, jotka kaikki jollakin tavalla kokevat kurssin aiheen itselleen tärkeäksi.

Ensimmäisen tapaamiskerran aamuna sain kokea ensikosketukseni aiheeseen. Satuin Aino-jäätelön Facebooksivulle jossa kurssistamme oli pieni traileri alkaen sanoilla ”Viisi suosikkibloggaajaa”.  Mikään ei ole riittämättömyyttä kokevalle bloggaajalle pahempaa, kuin tulla nimetyksi suosikkibloggaajaksi. Kuinka ihmeessä minuun oikein suhtaudutaan, jos mukana on 4 oikeaa suosikkibloggaajaa ja minä? Tunsin, etten enää halunnutkaan mennä paikalle. Kuka ihme kehtaa nimittää minua täysin aiheetta suosikkibloggaajaksi? Ja jos mukana todella on pelkästään suosikkibloggaajia, miksi minut valittiin mukaan? Tunsin häpeää ja alemmuutta. Paitsijäämisen pelkoa joukkoon kuuluvuudesta. Jälleen kerran jouduin kokoamaan itseni sillä viimetipassa peruminen vatsatautiverukkeella on huomattavasti nolompaa, kuin huomata olevansa suurten joukossa pieni. Ainahan voisin laittaa Chanelit päähäni ja esittää muotibloggaajaa. Harmikseni tuona helmikuisena päivänä taivaalta satoi saavikaupalla räntää.  Jouduin pärjäämään omana itsenäni.

Rehellisesti riittämätön on vähemmän kuluttavaa kuin valheellisesti riittävä. Sen sain todeta. Minua odotti hersyviä bloggaajia ja tämän alan ehdoton lujasti lempeä asiantuntija. Olin oikeastaan aika hämmästynyt siitä, kuinka pelkästään riittämättömyydestä puhuminen sai minut tuntemaan riittävyyttä. Pelko ja häpeä ei tykkää päivänvalosta.

Ole itsellesi iki-ihana. Miten siihen sitten pääsee? Uskon sen olevan elämänmittainen matka. Kolmen tapaamiskerran aikana olen oppinut, että iki-ihanuuteen tarvitaan useita erilaisia asioita. Itsensä hyväksymistä ja tyytymistä. Epämukavuuden sietämistä ja tunteista puhumista. Ihmisellä on tarve tulla kuulluksi ja hyväksytyksi. Vain muista ihmisistä peilaamalla voi peilata itseään. Uskallan väittää, että niistä peileistä takaisin katsoo riittämättömyyttä ja vajavaisuutta. Toivottavasti myös rakkautta ja hyväksyntää. Siitä koostuu iki-ihanuus joka on suurimmilta osin sallivuutta.

Joka päivä on uskallettava syödä, vaikka kalorit uhkaavat kertyä lanteille. Joka päivä on siedettävä epämukavuutta ja ihmisvajetta. Joka päivä on sanottava itselleen ”sinä olet riittävän hyvä”. Jonakin päivänä tunne uskoo sen, minkä aivot jo tietävät.

 

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.