Yleinen
9.4.2017

Alaikäisten virpominen kielletty

Alaikäisten virpominen kielletty

Palmusunnuntai on täällä taas. Meille ensimmäinen merkki pääsiäisen saapumisesta on ollut ystävien passiivisagressiivinen virpomisutelu. ”Jokos olet muuttanut mielesi virpomisen suhteen?” En käsitä, miksi minulta kysytään tällaista. Minä en ole kovin hanakka mielenmuutoksiin, etenkään asioissa, jotka ovat periaatekysymyksiä. Kuten virpominen.

Jos olet seurannut blogiani jo useamman vuoden, muistanet varmaan että minä vastustan virpomista. Oikein syvästi ja härkäpäisesti. Minä oikein vihaan sitä kammottavaa perinnettä. Olen kirjoittanut tästä aiemminkin. Minun päätäni on yritetty kääntää ja vääntää. On selitetty historiaa ja perusteltu kaikensortin uskonnoilla ja merkityksillä. Meidän perheessämme kristillisyydellä on merkityksensä, mutta en minä virpomista kiellä niinkään uskonnollisista syistä. Tyttäreni oli askarrellut pyhäkoulussa virpomisoksan, mikä kieltämättä hieman arvelutti minua. Minä yhdistän  virpomisoksat noitiin. Toki pyhäkoulussa varmastikin ajateltiin, että niillä toivotetaan siunausta tai jotakin kuten jonkun virpomiskulttuurin mukaan. En jäänyt peräämään selityksiä, sillä olen jo oppinut, että tämän periaatteen kanssa olen kohtalaisen yksin. Uskonnosta riippumatta.

Minua puistattaa edelleen lasten pukeminen noidaksi. Jotkut poikkeukset toki pukevat lapsensa keijuprinsessoiksi ja kissoiksi. En silti pidä kerjäämiskulttuurista. Oli lapsi pukeutunut sitten lampaaksi tai vaikka kahvipannuksi, en tykkää ajatuksesta, että rampataan vieraiden ihmisten ovella kerjäämässä karkkia. Tai edes tuttujen.

Tämähän on toki lapsista vallan hauskaa ja minä tietenkin brutaalilla tavalla riistän lapseltani ilot sekä tietenkin onnellisen lapsuuden? Ehkä palmusunnuntain osalta. Meillä kuitenkin pääsiäisenä piilotellaan munia ja järjestetään munajahti. Askarrellaan tipuja sekä istutetaan rairuohoa. Leivotaan töhnämunia sekä syödään perheen kesken pääsiäisruokaa. Luetaan satuja pääsiäispupuista ja nautitaan vapaapäivistä. Pyhäkoulussa koristeltu pajunoksa saa keikkua maljakossa keittiön pöydällä.

Rakkaat ystävät. Meillä ei virvota tänä vuonna. Eikä ensivuonna. Sitten, kun lapsi osaa sitä vaatia, ja kun siitä on käyty perustavanlaatuinen molemminpuoliseen ymmärrykseen perustuva keskustelu, lapsemme saa halutessaan kipittää virpomaan. Minä pohjimmiltani kannatan itsemääräämisoikeutta. Siihen asti, meillä eletään minun dikatuurimaisilla säännöilläni koskien noitia ja kerjäämistä.

 

Kommentit

Jes! Joku muukin on samaa mieltä kuin minä. Meiltä ei myös virvota. Ei ole sukulaisia lähistöllä, lähin naapurikin on kilometrin päässä ja seuraava aika paljon kauempana. Virpominen ei vaan oo meidän perheen juttu, niin oon sen kaikille kertonut. Kiitos tästä. 🙂

Lapset tulee virpomisesta iloseks ja saavat kivoja muistoja ja meillä ainakin joutuivat ylittämään itsensä, että uskalsivat lähtee. Kukaan ei tiettävästi pahoittanut mieltään heidän käynnistä, winwinwin mutta ei tarkota, että kaikkien tarvis pitää hauskaa jos jotkut pitää hauskaa 🙂

Muutimme tähän taloyhtiöön marraskuussa ha ensimmäisen kerran lapset halusivat lähteä virpomaan. Ovat talon ainoat lapset joten ohjeisiin lapsia että pitää olla kohtelias ja ettei kaikki ihmiset välitä virpomisesta. Keskimmäinen oli kehittänyt itse ajatuksen että virvottuaan hän saa äidiltä suklaamunan, mistä lie keksinyt mutta ri siis edes odottanut mitään palkkaa. Viiden oven takana käytiin ja jokaisen takana oli vastassa ilahtunut eläkeläinen. Yksi oli tilannut yöllä vaimolleen ambulanssin ja selvästi oli sen tarpeessa että saa purkaa tilannetta jollekin joten tulimme kuin tilauksesta ja kehitimme lämpimästi koputtamaan oveen jos jotenkin voimme auttaa tai kaipaa juttu seuraa. Yksi kertoi kulkevan silloin tällöin tyttäremme kanssa yhtä matkaa koulusta ja viereiseltä kirkolta jossa järjestetään jotain eläkeikäisten päivätoimintaa. Oli ihana kuulla että ujo tyttäreni on pitänyt seuraa mummelille. Meidän virpomisreissusta jäi todella hyvä mieli. Ei todellakaan mitään kerjäämistä vaan ihanaa naapureihin tutustumista ja ilahduttamista. Toki naapureihin voi tutustua muutenkin, mutta tämä oli tosi helppo ja iloinen tapa. Vaikka et koskaan lastasi virpomaan päästäisi, kannattaa silti tarkistaa omaa asennetta

Yleensä en kommentoi netissä juuri mihinkään postauksiin, mutta nyt meni tunteisiin 😆 Virpomisella tosiaan on (myös) uskonnolliset perinteet, ja varsinkin nillä pajunoksilla. Pajunoksat vastaavat palmunoksia, joita pääsiäisenä heiluteltiin ja leviteltiin tielle. Ei siitä enempää, itse koen virpomisen mukavana perinteenä. Ajattelen asian niin päin että on mukava käydä piristämässä ihmisiä ja toivottamassa hyvää pääsiäistä. Ihmiset ovat nykyään muutenkin liian vähän toistensa kanssa kasvotusten tekemisissä, kun melkeen kaiken voi hoitaa netissä, että yksi päivä vuodessa tuskin on liikaa. Ja jos on, kenenkään ei ole pakko suostua virvotuksi. Meillä palkkaakin tärkeämpää oli lapsille yhdessä oksien tekeminen ja kaverin kanssa naapurostossa kiertely. Eräskin naapuri oli todennut heti alkuun ettei ole antaa palkkaa, mutta niin vaan lapset iloisesti virpoivat. Kerjäys taitaakin olla vaan meidän aikusten päässä.

Mä oon pienenä kyllä käyny virpomassa. Monena vuonna ja varmaan karkin/suklaan toivossa.

Omat lapset ei oo tähän perinteeseen päässy kummemmin käsiksi koska on ollut allergioita ja yks ei tykkää suklaasta… ni sit on vähän jääny. Kahdelle nuorimmaiselle varmaan herkut kyl kelpais. Oksien tekeminen onkin sitten ihan toinen juttu…Ne 2 vitsaa mitkä jokainen teki oli ihan riittävä määrä. (lapset virpoi mut aamulla ja mun äiti käytiin virpomassa. ) En jaksa ruveta tekemään puolesta enkä tappelemaan noista oksista vaan sen takia että lapset pääsee virpomaan. Jos tekee mieli isompana lähtee virpomaan niin sitten tehkööt oksat ja hommataan vaiks jotain asun tynkää ja menkööt. Mä en jaksa lähtee roudaa noita ympäri kylää oksien kanssa heilumassa.. helpommalla pääsen kun ostan itse suklaamunat ja karkit ja on ainakin semmosset et kelpaa.. säästyy kaikkien hermot 😀

Meillä alle kouluikäiset on käyny kummien työnä ja jonku ystävän kotona viime vuonna harjoittelemassa. Nyt tyttöjä ekalta luokalta lähtee useampi, oksia on koristeltu monta tuntia, varmasti enemmän karkkia olisi saanut sillä rahalla kaupasta, ja pukeutuvat itse. Täällä maalla virvotaan vanhan kansan mukaan vasta tulevana pääsiäislauantaina. Noitia, pahoja henkiä. Naapurit tunnetaan ja myös talot, missä ei virpojia haluta. Riittävää virpomista on, kun itse haluaa lähteä ja näkee sen vaivan.

Voin sanoa, että vaikkei ikinä lapsena pääsisi virpomaan niin siinä ei menetä mitään! En ole itse ikinä saanut virpoa enkä koe menettäväni mitään! Kyllä niitä pääsiäisherkkuja silti saa 😝

Ymmärrän sun kannan. Oma lapseni on vasta muutaman kuukauden ikäinen, eli ei ollut meillä ajankohtaista, mutta luultavasti en tule pukemaan häntä noidaksi tai viemään kerjuulle. Lapsena itsestäni oli hauskaa pukeutua noidan asuun, mutta tasan yhden kerran kehtasin mennä yhden oven taakse ja sekin oli tätini ovi.

Huvittavinta tässä kerjuuhommassa on se, kun ei edes viitsitä pukea niitä lapsia, vaan viedään ne normivaatteissa, risu kädessä ”virpomaan”. Karkkia nääs pitää naapureilta saada, koska se kuuluu perinteisiin…

Joka puolella Suomea se pukeutuminen ei kuulu samalla lailla perinteisiin 🙂 Virpomisesta taiaa olla aika paljon eri variaatioita eri puolilla 🙂

😂👌

Kielletään kaikki! Niin kukaan ei pahoita mieltään.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.