Yleinen
12.2.2017

Konmarita komeron ulkopuolella ja löydä sisäinen rauha

Konmarita komeron ulkopuolella ja löydä sisäinen rauha

Konmaritus on saavuttanut maailmanlaajuisen jalansijan monessa eri yhteiskunnassa. Itse Marie Kondolla on Instassa 174 000 seuraajaa eikä sellaiseen saavutukseen aivan kevyin konstein kiivetä. Suosioon on syynsä. Järjestyksen elämää mullistava taika tuo arkeen huomattavia helpotuksia siivouksen osalta, ja ennenkaikkea tekee kodista miellyttävän. Koko hommahan perustuu ilon tuottamiseen. Kaiken mikä kotona on, on tuotettava iloa. Pirskahdeltava sekä säkenöitävä. Kuten moni ymmärtää, kyse ei ole minimalismista. Usein meille ihmisille vain iloa ei kertakaikkiaan tuota huonosti istuvat vaatteet, vanhentuneet koriste-esineet ja 80-luvun vinyylilevyt. Usealle käy niin, että Konmarituksen jälkeen asunto on kertakaikkiaan tyhjempi.

Uuttakin voi ostaa. Vaikkapa kukkasia, mutta niiden on tuotettava iloa. Ei enää haisevia joulutähtiä vain siksi, että niin kuuluu tehdä. Konmaritus-facebookryhmässä tuttavallisemmin ”maritus” on saanut valtavia ulottuvuuksia. Syön popcorneja ja viihdytän itseäni lueskelemalla, kuinka on vahingossa marittamisen myötä kadotettu asuntolainapaperit, veroilmoitukset ja puolisot.

Väittäisin kuitenkin, että vahingoissa piilee vinha perä. Konmaritus on syytä laajentaa ulottumaan reilusti kodin seinien ulkopuolelle. Usein kuulee puhuttavan vain vaatekomerosta (etenkin jos konmariopit perustuvat vain kuulopuheisiin ja kirjat ovat jääneet kauppaan) mutta koko elämästä on ehdottomasti syytä tehdä kertakaikkisen pirskahteleva ja iloa tuottava.

(Kuvat blogialbumini Konmarituksen viimesyksyn tuotosta)

 

Itse aloitin pankeista. Me olemme pankkilevittäytyjiä. Yksi opintolaina siellä, autolaina täällä ja joku säästötili tuolla sekä yhteiset rahat siinä pääpankissa. Sama koskee vakuutusyhtiöitä. Palvelumaksut juoksevat ja postilaatikko täyttyy tiliotteista. Ja näin täyttyy myös paperiarkistot jotka on marituksen myötä karsittu turhasta. Näin ollen tullaan myös siihen, ettei Konmarin oppi ole kertaluontoinen siivousoperaatio vaan elämäntapa. Niimpä eliminoimme kaiken turhan paperiroskan lähteen.  S-pankki jäi vielä pääpankkimme rinnalle, mutta joka kuukautinen Bonus tuottaa minulle iloa. Miten sitten valita se pankki jossa haluaa asioida? Me valitsimme asiakaspalvelun perusteella. Pienessä pankissamme on aina sama pankkitäti joka on hoitanut asiamme jo vuosia. Hän tuntee meidät etunimeltä ja muistaa asiamme. Lainani koroista en tiedä, eivät ne siellä välttämättä halvimmat ole. Mutta oma pankkivirkailija pirskahtelee.

Entäpäs kaupat? Juoksetko tarjousten perässä ja kulutat aikaa eri paikoissa juoksemiseen? Siksikö että se on halvempaa ja säästää rahaa? Höpöhöpö, bensaa siinä vain kuluu eikä sekään ole ilmaista. Karsi kaikki kaupat jotka eivät tuota iloa. Minä olen karsinut jo Citymarketin ja osan paikkakuntamme Prismoista. Minä kertakaikkiaan en siedä niitä joten käyn oikeastaan vain parissa eri kaupassa. Lempiprismassani ja Lidlissä. Ne tuottavat minulle iloa joka kerta. Myös jouluruuhkassa. Valitsemme viikkokaupaksi Prisman, koska siellä on kahvila sekä leikkipaikka. Nykyään viikon ruokaostokset ovat perheellemme pirskahteleva iloinen yhdessäolon hetki sensijaan että kävisimme tuulispäänä kiukkupäissämme lähikaupassa.

Koska Citymarket ei tuota minulle enää iloa, voin aivan hyvin silputa plussakortin ja lompakkoni kevenee ainakin 10 grammaa. 10grammaa sinänsä ei ole paljon, mutta minä olen kohtalaisen kaoottinen ihminen. Leväytän kassalla tiskille aina koko lompakkoni, löytääkseni yhden kortin. Siinä vaiheessa 10 grammaa on ajassa mitattuna jo merkittävää. Koska pääpaikaksemme on valikoitunut Prisma, kannattaa tankkaus suorittaa abc:lla ja harjoittaa sitä kuuluisaa keskittämistä. Jos foliohattu on päässä, puhutaan isoveli valvoo järjestelmästä. Minä olen väsynyt foliohattuilemaan joten ei sen niin väliä. Lompakon maritus on muutenkin kannattavaa. Lompakon marittamiseen pankit tarjoavat oikein kivoja ratkaisuja. Jos kauppojen marituksen jälkeen K-ryhmän paikat ovat niitä ilon ja valon pisaroita, kannattaa plussakortti sijoittaa pankkikortin yhteyteen. Samaan korttiin saa myös luottokortin joten näin kolmesta tulee yksi. Moni tätä jo toteuttaakin pitämällä sitä monitoimikorttia kännykän kuoressa kiinni. Minä en voi ryhtyä sellaiseen, sillä hukkaan asioita ja väsähdän nopeasti, jos hukkaisin aina kaiken kerralla joten pidän puhelimen ja rahat erittäin erillään toisistaan. Järjestelmällisille persoonille se kuitenkin lienee toimiva ratkaisu.

Vapaa-aika on kaikille hengittämisen ehto. Aion panostaa sisäilmaani ja karsia tv-uutiset oikeastaan nollatasolle. Uutiset eivät tuota minulle iloa, ainoastaan pahaa mieltä. En voi estää terrori-iskua katsomalla niistä uutisia kaksi kertaa päivässä. Olen marittanut myös mainokset ja siirtynyt Ruutu.fi:n ja Katsomon katselijaksi. Toinen vapaa-ajan marituksen kohde on ehdottomasti autoradio. Ei enää rasittavaa kanava-surffailua hyvän biisin toivossa. Cheekin ikivihreitä voi kuunnella tauotta hommaamalla autoon AUX-piuhan ja pistämällä sen puhelimeen. Näin spotify toimii autossakin. Hyvästi Sputnik-radio ja Klassinen hevi.

Kaikkein hankalin mutta tarpeellisin karsiminen kannattaa kuitenkin tehdä ihmisten kohdalla. Rasittavat sukulaiset ja ahdistavat ihmissuhteet. Siinä sitä on työsarkaa mutta lopussa kiitos seisoo. Nimittäin Zeniläinen mielenrauha. Kannattaa aloittaa Facebookin kaverilistasta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan: Poista sieltä kaikki, jotka eivät tuota iloa. Tai vaihtoehtoisesti kaikki, jotka tuottavat enemmän ärsytystä, kuin jotakin muita tunteita. Minä en kertakaikkiaan enää tämän ikäisenä jaksa aamukahvini ääressä tuntea ärsytystä siksi, että joku ihminen spämmää minulle pelikutsuja tai jakelee feediini kammottavia ruumiskuvia ihmispropagandaan liittyen. En halua lukea uutisia somekanavistani, etenkään jos ne ovat karmeita. Teen sen mielummin verkkolehtien sivuilta, minulle sopivaan aikaan. Tämän toimenpiteen jälkeen, minun on ollut huomattavasti helpompi hengittää. Nykyään on ilo selata ihmisten kuulumisia. Minun ei tarvitse kantaa mukanani ihmissuhteita, jotka kuluttavat minua. Kaikenlisäksi, kun valtaosa on sellaisia, joita en tapaa kasvokkain.

Sama koskee ärsyttäviä sukulaisia. Miksi ihmeessä sellaisia ihmissuhteita täytyy ylläpitää vain verisiteiden vuoksi? Jos sukulaistäti jatkuvasti huomauttelee painosta tai kasvatustyylistäsi ja jatkuvasti saa vain pahoittaa mieltään -what’s the point? Kaikkein vahingollisempia sukulaisia ovat sellaiset, jotka huomauttelevat lapsen painosta. Sellaiset häviävät nykyään kerrasta, eivätkä saa uutta mahdollisuutta. Veri ei kertakaikkiaan ole vettä sakeampaa. Mainittakoon kuitenkin, että inhimillisyyttä ei ole syytä marittaa. Inhimillisyys tuo iloa ajan kanssa ja kantaa hedelmää. Jos suvun matriarkka uhkaa erakoitua ja selvästi kärsii siitä että on karkottanut kaikki läheltään, voi olla paikoillaan pysyä hetki ihmisenä. Toisinaan karmeilla kiukkupusseilla on syynsä olla kammottavia. Vaikkapa dementia. Konmarittamalla tunteet, teemme itsestämme tyhjiä pystyviikattuja ihmiskilpiä. Sellainen sopii ainoastaan vaatekomeroon. Kuten alussa mainitsin, aion silti hankkiutua eroon ihmissuhteista, jotka syövät minusta ihmisyyden. Inhimillisyys ja välittäminen ovat eri asioita, kuin tarpeettoman negatiivisuuden sietäminen.

Oikeastaan elämästä voisi karsia kaiken ikävän karsittavissa olevan. Ihan oikeasti, jäljelle varmasti jää ahdistusta aiheuttavia ja iloa tuottamattomia asioita joita ei voi hävittää. Kenenkään ei tämän myötä tarvitse pelätä, että elämästä tulisi ratkiriemukasta downshiftaamista vailla ihmiselle kuuluvia harmin tai ärsytyksen tunteita. Kuormittavuutta pienet huomaamattomat mutta silti nakertavat asiat sensijaan saattavat vähentyä. Jos pistää pois iloa tuottamattomat koristeet, miksi samaa ei tekisi ihmissuhteille tai harrastuksille?

Pirskahdelkoot päivät iloa arkeenne! Ja mitä siihen poistamiseen tulee, voin vain lainata erästä facebookissa kiertävää meemiä: ”Valaiskoot poltetut sillat tietämme”

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.