Yleinen
4.12.2016

Haitallinen joulupukkiperinne sisältää pahoinpitelyuhkauksia ja kiristämistä.

Haitallinen joulupukkiperinne sisältää pahoinpitelyuhkauksia ja kiristämistä.

Viimeaikoina valtamediaa on puhuttanut tutkimukset joulupukin haitallisuudesta. Minäkään en pidä joulupukkikonseptista. En halua huijata lasta vuodesta toiseen uskomaan johonkin, mikä ei ole totta. Ajattelimme viimevuonna, ettemme syötä lapselle joulupukkitarinoita ollenkaan. tämä vuosi on osoittanut, että näin pienen kohdalla se on hankalaa. Ei minua huvita kokoajan korostaa lapselle sitäkään, että siellä menee pukki joka on TARUOLENTO. Jos me näemme Muumimaskotin laivalla, en minä sielläkään toitota lapselle, että sen sisällä on ihminen. Miksi siis tehdä sitä joulupukinkaan kohdalla? Päädyimme kompromissiin. Lapsi saa ajatella joulupukista mitä haluaa, mutta sitten kun hän oppii sen kyseenalaistamaan, kerromme että se on perinnesatu ja oikeasti lahjat tulee muualta. Emme lähde huijaamaan, muttemme myöskään korosta totuutta.
Joulukuun edetessä olen kuitenkin törmännyt niihin todellisiin haittapuoliin, joita joulupukkiskenaario aiheuttaa. Ei lapselle valehtelu punaisesta ukosta ole se ongelma, vaan se, mihin valheita käytetään. Olen jo useamman kerran järkyttynyt suuresti, kun kauppakeskuksen joulupukki on kysynyt lapseltani ”söitkös puurolautasen tyhjäksi aamulla” ja lapsi on sanonut totuuden ”en”. Pukki on tokaissut ”jaajaa, kannattaa huomenna syödä että saa lahjoja”. Meillä ei tarvitse syödä lautasta tyhjäksi. Joululahjat eivät myöskään kulje käsikädessä kiltteyden kanssa.
christmas-1830371_1280
Lapsi odottaa joulua hyvin paljon. Oikeastaan kaikenikäinen lapsi odottaa. On mautonta ja alistavaa käyttää niin suurta odotusta kiristysvälineenä lasta kohtaan ja vaatia kiltteyttä lahjoja vastaan. Entäpäs jos onkin itse ollut kiukkutuulella syksyn ja sen vuoksi puoliso jättää joululahjan ostamatta? Täysin absurdia. Ei kukaan jätä lastekaan lahjoja ostamatta kiukuttelun vuoksi. Silti sillä kiristetään lapsilta hyvää käytöstä. Hyväuskoiset lapset eivät tajua saavansa lahjat jokatapauksessa joten se on hyvä keino saada lapsi lopettamaan itkeminen, turhautumisen ja väsymyksen osoittaminen sekä vaatia erilaisia asioita kun muut keinot ovat loppuneet.
Jotkut vanhemmat uhkailevat, että pukki tuo risuja. Vielä nykyaikanakin. Pahoinpitely on laissamme onneksi kielletty. Eikö risuilla uhkailu sitten ole uhkaus väkivallasta ja sellaisesta Suomessa voi saada enimmillään kahden vuoden vankeustuomion.
Kiristäminen lahjoitta jättämisellä joulupukin nojalla kaikenlisäksi sulkee pois vanhemman vastuun rangaistuksesta. Joulupukkihan se lahjojen tuomisen päättää joten se ei olekaan äidin tai isin syy, jos Frozen Elsa jää saamatta koska kaupan karkkihyllyllä harmitti eikä pitkän päiväkotipäivän jälkeen huonettakaan jaksanut siivota. Mutta se on joulupukin rangaistus. Ei äidin. Lapsen pettymyksen pelko ulkoistetaan koskemaan korvatunturin asukkeja, eikä itse tarvitse olla se paha.
Jos lapsia viitsii kiristää tällaisella, pitäisi siitä edes itse ottaa vastuu. Tarinointi ja huijaaminen ei ole läheskään yhtä tuhoisaa, kuin lapsen tunteiden kiristäminen pois. Jos kotona ei uskalla kiukutella, osoittaa pettymystä, väsymystä tai peräti jättää lautaselle ruokaa, ollaan pahasti metsässä. Etenkin jos lapsi joutuu pelkäämään jopa fyysisen koskemattomuuden menettämistä siksi, ettei ole ollut kiltti. Sitten kun edellä mainitut asiat johtuvat vielä joulupukkiperinteestä, voidaan sanoa joulupukin olevan haitallinen. Monen ikäiseni lapsuuden joulupukki ei ollut rinnastettavissa muumimaskottiin. 80-90 luvun joulupukilla vaiennettiin tunteet, peloteltiin huono käytös pois ja uhkailtiin pahoinpitelyillä risuineen. Ikäviä jäänteitä on edelleen. Toivottavasti suunta on kuitenkin eri ja pikkuhiljaa vanhemmat tiedostavat yhtä enemmän niitä haitallisia kasvatusmetodeja, jotka ovat omiaan riisumaan lapsen turhien luulojen sijaan itsetunnon rippeistä. Häpeä, alistaminen ja kiristys eivät kuulu jouluun. Kuului siihen joulupukki tai ei.
christmas-1831878_1280

Kommentit

Ihan mielenkiinnosta: uskotaanko teillä Jumalaan? Eikö joulupukkimyytti ole kuitenkin loppujen lopuksi aika kesyä verrattuna siihen, että jos teet syntiä, et pääse taivaaseen vaan palat ikuisesti helvetin tulessa?

Meillä joulupukki tuo lahjat mutta ne eivät ole joulupukilta. Vaan kaikilta läheisiltä ihmisiltä. Lapseni myös kiittävät kaikkia lahjoista. Mielestäni se kuuluu jo hyviin käytöstapoihin. Kiristystä en myöskään ymmärrä, enkä sitä että vain kiltit saisivat lahjoja.

Jos uhkaillaan tietyllä tavalla leikkisästi, eikä tosissaan niin en koe että se olisi kovinkaan vahgingollista. En oo varma onks mulle koskaan sanottu että et saa lahjoja jos et oo kiltisti. Ehkä on, mut ei ainkaan niin tosissaan että olisin käytöstä muuttanut. Omille muksuille oon todennut enemmänkin kysymysluontoisesti että ”Tuleekohan niitä lahjoja ollenkaan jos joka asiaan kiukutaan”? ja et yleensä kysyn mitä mieltä lapsi ite on? Mutta koskaan en oo raivonnu tai vihasesti sanonut että mitään lahjoja ei tule jos et oo kunnolla. En koe tarpeelliseksi koska ton lapsosen kiukkuumiseen ei auta lahjonta, uhkailu, kiristys ei mikään. Luotan et eskari kouluttaa ens syksynä..

Risujen tuomista en nää siten et se ois siksi että sillä saa selkää, vaan lähinnä siksi että risut on risuja. Tosin nyt kun tätä ajattelee niin voihan se olla et ajatus ja idea noissa risujen saamisessa on alunperin ollut just se että saa selkäänsä. Mutta en tiedä kuinka moni sitä on ajatellut silloin(esim mun vanhemmat) tai nytkään. Se nyt on vaan ollut ”aina” että niillä uhkaillaan. Enemmänkin se on mulle semmoi ”perinne” miks kaikki sitä käyttää. Ei niinkään se ajatus ja idea siitä että miksi risuja tuotaisiin…Ainakaan meidän lapset ei osaisi yhdistää mihinkään selkäsaunan antamiseen. Tosin meidän lapset olis kyl valtavan onnellisia jos sais risuja lahjaksi. Mitä enemmän sen parempi. Ne on parhaimpia aarteita kivien ja roskien yms lisäksi 😀 Meillähän yks lapsista toivoi yks vuos banaanin joululahjaksi 😀 et ihme on ettei risuja/keppejä ole vielä pyydettykkään… noista risuista tulikin mieleen että mun tuttu käytti tota risujuttua lapsellensa kun ei ollu kunnolla ni se totes et ei se haittaa kun niistä voi rakentaa majan 😀

Eniten mua surettaa ja harmittaa ja välillä kiukuttaa se että aikuiset ihmisest, kuten telkkarissa joulupukki menee lupaamaan että JOKAINEN lapsi saa yhden lahjan! Miten se voi sellasta mennä lupaamaan? Tai kukaan muukaan luvata jollekkin lapselle niin?jos nyt ei ole 100% varma että lapsi saa lahjan. Mikä hirveä pettymys lapselle jos uskoo joulupukkiin ja luulee saavansa sen yhden lahjan eikä saakkaan mitään 🙁 Mä oon itse päiväkodissa töissä ja muistan kun laulettiin laulua minkä jälkeen sai toivoa mitä sai lahjaksi niin täytyi tosi tarkkaan miettiä että mitä ja miten sanoo että ei mene lupaamaan lapsille lahjoja. Kun en todellakaan tiennyt saako kukaan lahjoja..

Siis huhu sentään, että jonkun mielestä lapselle piiskan antaminen on ihan fine, kunhan sille on kunnon syy. Kai annat myös kavereille ja puolisolle turpaan silloin, kun syytä löytyy? Ihan järkyttävää. Ja lisäksi vielä, että lapsi ei saisi tunteitaan näyttää (ilmeisestikään kodin ulkopuolella?) vaan pitää oppia, että ei voi noin vaan alkaa joka paikassa tunteilla. Eiköhän jokainen meistä ole kuitenkin oppinut tunteensä jotenkin kurissa pitämään kasvaessaan aikuiseksi, vaikka lapsena vielä oltaisiinkiin saatu itkupotkuraivareita julkisilla paikoilla ilman, että siitä on vieläpä joku rangaistus tai kieltäminen seurannut.
Ja joo eiköhän myös kiristäminen oli se sitten joululahjoilla tai millä tahansa verukkeella tehtyä ole melko hyödytöntä ja kerro vaan aikuisen osaamattomuudesta kasvattaa lasta, kun ei muuten saa puheella menemään asiaa perille.
Ja mutä risuihin tulee, itse en kyllä myöskään lapsena niitä osannut väkivaltaan liittää vaan nimenomaan ajattelin tylsänä lahjana, mut ehkäpä tuohonkin vaikuttaa se, miten väkivalta (tukkapöllyt ym) on muuten olleet lapsuudessa läsnä.

Hyvä teksti 🙂 itseäni ärsyttää joulupukkiperinteessä se, että joulu painottuu lahjojen saamiseen eikä lahjojen antamiseen. Itse ainakin toivon että kun minulla joskus on lapsi, osaan korostaa joulun olevan lahjojen antamisen juhla, toki lapsen ikätasolle sopivalla tavalla. Lisäksi en pidä siitä, että lapsi ajattelee että saa lahjoja tavanomaiselta hahmolta koska niin se vaan menee. Haluaisin opettaa lastani kiittämään sitä tahoa, josta lahja on ihan oikeasti tullut.
Toisaalta taas minä itse uskoin joulupukkiin todella pitkään lapsena ja muistan lämmöllä miten paljon iloa ja ihanaa joulun taikaa se minulle tuotti. Mieleeni ei muistu että joulupukkiperinne olisi ikinä aiheuttanut ahdistusta tai mitään muutakaan negatiivista tunnetta. Risuillakin minua uhkailtiin, mutta en ikinä ajatellut niiden olevan piiskarisuja vaan ”tylsiä lahjoja” . En siis pelännyt risuja, mutta toki mieluummin halusin lahjoja 😀
Saapi nähdä miten toimin jos lapsia minulle joskus siunataan 🙂

Jasmin

Mä en ikinä ajatellut risuja taas tylsinä lahjoina vaan just piiskausvälineinä :/ Tosi ahdistavia muistoja tämän vuoksi joulupukista. Tuo lahjojen anto on kans semmonen mihin haluaisin kiinnittää lapsenkin huonmiota mutta joulupukkiin uskoessa se on hankalaa :/

Hyvä teksti! Itsrkin olen aina kummastunut asiaa mutta alitajunnassa jotenkin. Sinä puit hyvin sanoiksi minunkin ajatukseni. Meillä Aava pelkää hysteerisenä pukkia eikä meillä siksi ole ikinä pukkia. Miksi saada toinen pelkäämään odotettuna juhlapäivänä?

Jasmin

No niimpä, ei se pelko kuulu jouluun ja jos vielä lapsi pukkia pelkää niin luulisi että jouluaatosta jää vain ahdistavat muistot!

Uskoin lapsena joulupukkiin aivan kuten moni muukin, ja varmasti kuulin näitä ” oletkos ollut kiltti? ym”. En muista koska ”selveni” ettei pukkia olekkaan olemassa mutta enpä usko tuon kovinkaan paljon vaikuttaneen minuun. Onhan tämä ”joulupukki tuo lahjat jos on kiltti” vähän hassua mutta en nyt sanoisi että se mikään noin vakava ikäänkuin jokin kiristys ilmiö olisi. Kaikkia ei kannata ottaa ihan niiiiin vakavasti kuitenkaan 🙂

Täysin samaa mieltä! 🙂

En tiedä mitä mieltä olet tällaisista kommenteista, mutta ei minun mielestäni tuollaisista asioista kannattaisi suuremmin pahastua. Ei kenenkään lapsen elämä mene pilalle siitä, että hän uskoo joulupukkiin ja vaikka varoo niitä tonttuja, joiden sanotaan raportoivan joulupukille tuhmuuksista, jolloin lahjat voivat jäädä saamatta.

Mitä risuihin tulee, niin eivät kaikki ennenkään välttämättä assosioineet niitä piiskarisuiksi. Ja vaikka assosioisivatkin, niin ei varsinkaan vitsihenkiseen piiskalla uhkaamiseen kukaan kuole. Niin kuin ei toisaalta siihen oikeaan piiskan antamiseenkaan jos se tulee hyvästä syystä ja pysyy kohtuudessa (vaikka vanhempi voikin siitä kyllä sakot saada tätä nykyä). Meillä päiväkodinkin joulujuhlassa täti viime vuonna kertoi, että pukki tuo tuhmille risuja, eikä kyllä olisi tullut mieleenkään pahastua moisesta (enkä nähnyt kenenkään muunkaan vanhemman tai lapsen pahastuvan).

Minusta näissä asioissa kannattaisi ylipäätään vanhemman keskittyä ajattelemaan lapsen näkökulmaa. Jos lapsi ei näytä pahastuvan tai kärsivän jostain (kuten joulupukkitaruista), niin se on aika vahva merkki siitä, että ei vanhemmankaan yleensä kannattaisi.

Mitä tulee ”tunteiden kiristämiseen pois”, niin kyllä minusta lapsenkin pitää pystyä hillitsemään tunneilmaisujaan ikätason mukaisesti. Se pitää vaan oppia, että ei ole kenellekään hyväksi lähteä ilmaisemaan raivoa tai muita tunteita kovin vapaasti. Niihin tunteisiin on toki oikeus (vaikkakaan kaikki tunteet eivät ole rakentavia ja niistä kannattaisi opetella pois), mutta ne pitäisi tilanteesta riippuen pystyä myös pitämään sisällään tai ilmaisemaan sellaisella tavalla, joka ei ole itselle tai kanssaihmisille haitaksi.

Jasmin

Olen kaikista kommenteista sitä mieltä että kiva kun kommentoit ja tarkoituskin on herättää keskustelua 🙂

Kenenkään elämä ei mielestäni mene pilalle, mutta jotkut asiat mielestäni ovat haitallisia, kuten kiristys kasvatuskeinona. Jokainen toki määrittelee haitta-asteikon itse ja toimii sen mukaan. Ja mielestäni monessa perheessä risut ja piiskaus eivät ole vitsihenkisiä. Ja miten lapsikin sitten vitsit ymmärtävät?
Mielestäni väkivalta, myös lapseen kohdistuva selkäsauna on pahoinpitely ja vakava asia. Jos meidän päiväkodissa selitettäisi risujuttuja, vauhkoontuisin täysin. Lapsen ei mielestäni tarvitse hillitä tunteita kiristyksen keinoin. Tunteet hallitaan tukien lasta, keskustellen ja harjoitellen. Ei sanomalla ettei saa jotakin, jos kiukkuaa tai ilmaisee tunteita väärin.

Ööh, nyt on kyllä pakko kysyä että missäs maailmassa sinä elät? Fyysinen väkivalta ei ole lapsille haitaksi eikä tunteita saa näyttää!? Minusta pitäisi nimenomaan opettaa lapsille, miten kaikki tunteet voi ilmaista tilanteesta riippumatta, sillä tavalla se häiriökäyttäytyminenkin vähenisi kun ei tarvisi padota mitään sisälleen

Itse postauksen aiheeseen, minusta joulupukissa ei ole mitään pahaa, vaan se on hauska perinne ja koko perheen yhteinen leikki, jota ei tarvitse ottaa niin vakavasti. Minusta lahjoilla kiristäminen ei ole niinkään vahingollista lapsille vaan täysin tehotonta, koska kyllä ainakin yhtään isommat lapset tajuaa, että kyllä ne lahjat sieltä tulee vaikka tekisi mitä.

Jasmin

Just näin. Tosin kiristäminen mielestäni on vahingollista, etenkin jos se tehoaa.

En tiedä mitä mieltä olet tällaisista kommenteista, mutta ei minun mielestäni tuollaisista asioista kannattaisi suuremmin pahastua. Ei kenenkään lapsen elämä mene pilalle siitä, että hän uskoo joulupukkiin ja vaikka varoo niitä tonttuja, joiden sanotaan raportoivan joulupukille tuhmuuksista, jolloin lahjat voivat jäädä saamatta.

Mitä risuihin tulee, niin eivät kaikki ennenkään välttämättä assosioineet niitä piiskarisuiksi. Ja vaikka assosioisivatkin, niin ei varsinkaan vitsihenkiseen piiskalla uhkaamiseen kukaan kuole. Niin kuin ei toisaalta siihen oikeaan piiskan antamiseenkaan jos se tulee hyvästä syystä ja pysyy kohtuudessa (vaikka vanhempi voikin siitä kyllä sakot saada tätä nykyä). Meillä päiväkodinkin joulujuhlassa täti viime vuonna kertoi, että pukki tuo tuhmille risuja, eikä kyllä olisi tullut mieleenkään pahastua moisesta (enkä nähnyt kenenkään muunkaan vanhemman tai lapsen pahastuvan).

Minusta näissä asioissa kannattaisi ylipäätään vanhemman keskittyä ajattelemaan lapsen näkökulmaa. Jos lapsi ei näytä pahastuvan tai kärsivän jostain (kuten joulupukkitaruista), niin se on aika vahva merkki siitä, että ei vanhemmankaan yleensä kannattaisi.

Mitä tulee ”tunteiden kiristämiseen pois”, niin kyllä minusta lapsenkin pitää pystyä hillitsemään tunneilmaisujaan ikätason mukaisesti. Se pitää vaan oppia, että ei ole kenellekään hyväksi lähteä ilmaisemaan raivoa tai muita tunteita kovin vapaasti. Niihin tunteisiin on toki oikeus (vaikkakaan kaikki tunteet eivät ole rakentavia ja niistä kannattaisi opetella pois), mutta ne pitäisi tilanteesta riippuen pystyä myös pitämään sisällään tai ilmaisemaan sellaisella tavalla, joka ei ole itselle tai kanssaihmisille haitaksi.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.