Yleinen
2.12.2016

Nyt puhutaan rahasta! Yhdessä vai erikseen?

Nyt puhutaan rahasta! Yhdessä vai erikseen?

coins-948603_1920

Jaetaan koti ja kesämökki. Paitsi että saatetaan kuitenkin tehdä avioehto, mutta noin niinkuin käytännössä kuitenkin. Ollaan kimpassa 160 senttisessä parivuoteessa sekä syödään yhteisellä keittiön pöydällä. Jaetaan vessa ja vaimo usein käyttää myös miehensä boxereita.  Yhteisiä ovat lakanat sekä niissä alkunsa saanut lapsi.

Mutta rahat. Niitä ei jaeta. Vaimon auto hajoaa ja hän joutuu kotihoidontuella lainaamaan puolisoltaan jotta saa ostettua uuden, koska rahoitusyhtiö ei myönnä lainaa jos ei ole työelämässä. Kaupassa arvotaan kumman vuoro on maksaa. Asuntolaina maksetaan puoliksi ja opiskeleva puolisko joutuu laskemaan senttejä kouluruokaan kun työssäkäyvä käy lounaalla päivittäin Kampissa. Ehkä lasketaan prosentuaalinen osuus tuloista ja menot jaetaan sen mukaan. Molemmille jää käyttörahaa. Jos oma käyttöraha ei riitä, jää ilman tai joutuu pyytämään kauniisti siltä, jonka kanssa kyllä jaetaan kasvatusvastuu mutta lompakko on primitiivisellä tavalla pyhä.

Papin aamenen yhteydessä me katkaisimme sinkkuelämän ohella myös pankkikortimme. Marssimme juhlallisesti pankkiin ja avasimme yhteisen tilin. Tälle tilille virtaa kaikki perheemme tulot, olivat ne sitten palkkoja, kotihoidontukia tai veronpalautuksia. Muistan pankkivirkailijan varoittaneen, että toisen kuollessa tili jäätyy ajatustakin nopeammin, eikä leski saa sieltä mitään ulos ennen perunkirjoituksia. Tällaisen katastrofin varalta meillä on molemmilla henkilökohtaiset luottokortit, mutta lomamatkoilla käytämme niitäkin huoletta ristiin, Luonnollisesti luottolaskutkin maksetaan sieltä alkuperäiseltä yhteiseltä tililtä riippumatta siitä, kumman kortti on viuhunut. Koska muita tilejä ei ole.

Perheessämme ei tunnusteta kirjesalaisuutta. Minä avaan kaikki laskumme, katsomatta kenelle se on osoitettu. Laskupinon maksaa se kumpi ehtii, tuijottaen vain viitenumeroa ja summaa. Raha on kertakaikkisen yhteistä.

Jokaisella on henkilökohtaisia menoja, tarpeita ja harrastuksia, jotka useimmiten vaativat jonkinasteista taloudellista panostusta. Näin myös meillä. Jos molemmat eivät voi saada haluamaansa yhtäaikaa, hankinnat tehdään sen mukaan, kumpi sattuu sillähetkellä enemmän kyseistä asiaa tarvitsemaan. Tarve määritellään toista kunnioittaen. Ei aseteta etusijalle omia tarpeita vaan mietitään järjen kanssa, tarvitseeko toinen enemmän uuden moottoripyörän vai toinen tietokoneen. Seuraavalla kerralla on toisen vuoro. Pienemmät shoppailut hoidetaan tilanteen mukaan.

Tilanne on pysynyt samana läpi avioliittomme. Kun minä olin hoitovapaalla, toi puolisoni talouteemme suurimman osan tuloistamme. Minun elintasoni ei kärsinyt siitä milläänlailla. Puolisoni opiskellessa täysipäiväisesti, tilanne oli päinvastainen. Olisi kammottavan alistava ajatus, että toisen hoitaessa yhteistä lasta kotona, joutuisi lainaamaan rahaa uuteen kännykkään, puolison ajellessa mahdollisesti uudella autolla poikien saunailtaan.

Me kykenemme taistelemaan raivoisasti wc-pöntön kannen asennosta. Avioliiton pohjakosketuksissa olemme repineet silmiä toistemme päästä. Pahimmat taistot ovat käyty vyön alla. Rahasta emme ole riidelleet koskaan. Se on vain rahaa. Sitä on tietty määrä käytössä ja sillä tehdään hankinnat, joita koetaan että tarvitsee tehdä. Jos sillä hetkellä tilin saldo ei riitä, ei osteta. Riippumatta siitä, kumpi ostoksen halusi suorittaa. Se mitä tulee taloon sisään, on yhteistä ja sitä mitä sinne ei saada, on yhteinen menetys. Yhdessä iloitsemme palkankorotuksista ja yhdessä harmittelemme ylinopeussakkoja. Kummasti myös kaasujalkaa höllentää se, että satojen eurojen sakosta kärsii koko perhe.

Minä en näe taloudellista riippumattomuuden edellytyksenä rikastumista. Minulle taloudellinen riippumattomuus on sitä, ettei rahasta tarvitse riidellä eikä sen edessa tunneta alemmuutta tai eriarvoisuutta. Sitä ei saavuteta kymmenlukuisella pankkitilin saldolla. Sen voi saada niinäkin aikoina, kun kaikki mikä tulee, myös menee. Senttejä myöten.

Aiheesta keskustellaan 5.12 Marja Hintikka Live-showssa! Studiossa ovat vieraina Kaisa Liski ja Wilson Kirwa. Aiheena, mikäs muukaan kuin ”Mun rahat ei oo sun rahat”. Minä olen ohjelmassa tähtibloggaajan roolissa seisomassa ylläolevan näkökulmani takana. Kannattaa siis ehdottomasti avata televisio ensimaanantaina klo 21.00 kakkoskanavalta. Eli eikun keskustelua herättämään; Miten rahat jakautuvat perheen sisällä? Kannattaa myös seurata MHL-Facebooksivuja. Aiheeseen liittyvää asiaa sivuilla päivittäin lisää ja tietenkin mielenkiintoisia keskusteluja. Juttuhan jatkuu myös Yle Puheen puolella. Katso myös vastaukseni ”minä vanhempana” -kysymyksiin tästä.

Käy tykkäämässä Facebooksivustani tästä . Siellä luvassa 5.12 livevideoklippejä päivän tunnelmaan sekä teemaan liittyen eli tietenkin tarinoita yhteisen talouden kompastuskivistä ja siitä, kuinka niiden ylitse kiivetään.

 

Kommentit

Ihana lukea, että vielä on ihmisiä, joilla on aidosti yhteiset raha ja yhteinen elämä! <3

Meillä menee samalla tavalla eli rahat on 100% yhteiset eikä kummallakaan ole omia tilejä. Seurusteluaikana tilit olivat omat, mutta rahat menivät aika pahasti jo silloin sekaisin. Kaupassa maksoi se, jolla oli enemmän rahaa. Miehen ostaessa uuden auton, maksoin hänen sen kuukauden vuokransa jne. Avioliiton ensimmäiset kaksi vuotta elimme yhteisillä rahoilla, mutta omilla tileillä. Menoja maksettiin sen tililtä, jolla oli enemmän sillä hetkellä rahaa.

Asunnon oston (ja jättimäisen asuntolainan noston) yhteydessä lopetimme omat tilit ja siirryimme kokonaan yhteisiin tileihin. Muutos oli positiivinen jo senkin takia, että kumpikin näkee, paljonko rahaa todellisuudessa on. Rahaa olemme myös saaneet paremmin säästöön yhteisten tilien aikana. Ei tuu ehkä käytettyä rahaa niin hövelisti, kun ei voi luottaa, että toisella on varmaan enempi 😉 Sillä ilmeisesti on merkitystä, onko yhteinen tili merkitty Matti JA Maija vai Matti TAI Maija. Meillä on tai -tili ja sitä saa ainakin pankin mukaan kuoleman yllättäessä toinen käyttää.

Riidellä ei ole tarvinut rahasta. Me ollaan samanlaisia rahankäyttäjiä ja harrastusmenot ovat suurinpiirtein samat. Sovimme, että jos koskaan tulee riitaa, siirrymme omat tilit + yhteinen käyttötili malliin. 8 vuoden aikana ei ole kertaakaan harkittu. Mieheni kaveri kysyi häneltä kerran, että mitäs sitten, jos tulee ero. Hän vastasi hyvin, että kun paperit on asioista kunnossa (omistussuhteet asioille 50% ja 50%), ei kannata murehtia, koska tää on tätä elämää tällä hetkellä ja kumpikin tekee kaikkensa perheen eteen. Jos tulee uusia tilanteita, sitten mietitään uusiksi.

Kaverini joutui kituuttamaan vuosia kotihoidontuella miehen ostaessa uuden auton, puhelimen yms. Se oli ihan hirveää sivustaseurattavaa!

Jasmin

😀 just tota mäkin oon aina sanonu et tasan puoliksihan se menee jos ero tulee. En oikein ymmärrä tätä selustan turvaamisajatusta eron suhteen.
Tosi vaivattomalta teidänkin homma kuulostaa 🙂

Mua ehkä aavistuksen rasittaa just tälläinen ajatusmaailma niitä kohtaa kenellä on omat tilit ja omat rahat. En nyt ole varma onko kirjoittaja nyt liioitellut vai oikeasti ajattelee noin. Me ollaan oltu yhdessä kohta 13v ja meillä on ihan alusta saakka ollut omat tilit eikä ole oikeuksia toisen tilille. Mä olen tässä ajassa ollut myös 3v kotona lapsen kanssa. Ja EI mun tarvinnut lainata mieheltä koskaan rahaa koska se mitä sain käteen sain pitää itse koska mies maksoi elämisen menot 99%. Joo kaikilla ei varmastikaan noin ole mutta kannattaa muistaa että omat tilit toimii muilla yhtä hyvin kuin yhteinen tili muilla. Me ei haluta yhteistä ja mä en ainakaan. Mä itse tienaan rahani ja pidän huolen että siitä riittää yhteisiin asioihin kuten tietyt laskut ja ruoka. Loput hussaan miten tykkään. Paljon saa lukea kommentteja tai kirjoituksia siitä et ”puoliso meni ja tuhlasi sinne ja tänne meidän viikon ruokarahat tai jotain muuta vastaavaa. Jos meillä niin tekisi niin onneksi on sit omiansa laittanut ja toisella on sitten avittaa. Tosin se ei ole yhtään sen hyväksytympää kuin olisi yhteiseltä tililtä vienyt. Saisi puoliso kompensoida sen takas. Mä en halua olla tilivelvollinen mun ostoista kenellekkää. Jos haluan ostaa uuden puhelimen sen menen ja teen enkä kysele jos katson et mulla on sen verran ylimääräistä. Talouden ostot esim. Kodinkoneet jne keskustellaan yhdessä et mikä on budjetti ja minkälainen. Omat ostot on omia.

Me jaetaan kyllä elämässä paljonkin asioita. On myös asiat joita halutaan pitää omina esim. Tilit. Meillä pätee myös kirjesalaisuus. Ei availla toisten kirjeitä. Vaikka saattaa kuulostaa monen korvaan haastavalta tämä ei sitä ole. Meillä toimii todella hyvin ja eikä tapella rahasta. Ehkä enemmän tuntuu et ne joilla kaikki menee samalle tilille tulee enemmän vääntöä ku ei saa ostaa ku puoliso ei anna. Se kuulostaa aikuisessa parisuhteessa jotenkin oudolle. Meillä lapsi kysyy saako ostaa, puoliso ei. Tämä tosin on nyt ihan yhtä kärjistettyä kuin se et omat tilit omaavat parisuhteessa elävät niin toinen rällää menemään ja toinen syö kynsiä.

Jasmin

Kyllä mä kummastelen ihan aidosti sitä että on eri rahat jos koko elämä on yhteistä, mutta en mä sitä kritisoi. Kummastelen vain. Meillä ei kumpikaan ole erityisen tilivelvollinen vaan me jaetaan ihan avoimesti isommat ostokset keskenämme emmekä koe sitä tilivelvollisuudeksi. Ei kumpikaan kontrolloi toista. Luottamukseen ja avoimuuteenhan se perustuu. KErtaakaan 10 vuoden aikana ei ole kumpikaan tuhlannut päättömästi viimeisiä rahoja tai tehnyt muutakaan mistä toisen tarvitsee olla pahoillaan.
Eikä ole kumpikaan kieltänyt toista ostamasta mitään. Yhdessä sovitaan mihin on rahaa ja lopulta ajallaan molemmat saa mitä haluaa.

Meilläkin on ollut kuin itsestäänselvyytenä yhteiset rahat, yhteinen asuntolaina, myös silloin kun toinen työttömänä tai toinen hoitovapaalla, kun kerta yhteinen elämä ja yhteiset lapset. Tosin eri tilit, joihin kuitenkin molemmilla oikeudet ja samanverran lähtenyt molemmista lainanlyhennystä. Koskaan ei rahasta olla riidelty. Kunnes 10 vuoden jälkeen paljastui miehen todella vaikea ylivelkaantuminen & ulosotossa, peitellyt minulta taitavasti. Täysi järkytys niin itselleni kuin lähipiirille. Koti piti myydä ja omasta myyntivoitostani pankki otti osan mieheni velkoihin (kannattaa lukea ne pienellä präntätyt). Liitto päättyi vuotta myöhemmin, pakotin hänet avioehtoon ennen eroa, muuten minulle ei olisi jäänyt mitään. Ei enää koskaan yhteistä lainaa eikä yhteisiä rahoja kenenkään kanssa…

Vaikka onkin yhteinen tili, niin omat tulot saa kyllä sieltä nostaa toisen kuoltuakin. Sekä myös vainajan laskuja saa maksaa yksikin pesänosakas ennen perunkirjoituksia.

Yhteinen tili, tulot, menot täälläkin. Säästämme säännöllisesti niin tilille kuin rahastoihin myös lapsilisät menee lapsille säästöön. Näillä hankitaan sitten isompia ostoja, lomamatkoja yms. Shoppailen kun huvittaa, jos tili antaa myöten. Mies käy peleissä, syömässä yms, jos tili antaa myöten. Tuhlataan yhdessä, jos tili antaa myöten.

Itse en ole koskaan ymmärtänyt eri rahoja.

Tuli mieleen, että toivottavasti luottokorteissanne on tarpeeksi suuret luottorajat. Mitä jos käykin niin, että luottokortteja on höyläilty lomamatkalla ja heti sen jälkeen toinen teistä kuolee? Luotolle on kertynyt laskutettavaa, mutta laskua ei pysty maksamaan, koska kaikki rahat ovat yhteisellä jäädytetyllä tilillä. Luotolla pitäisi vielä maksaa kaikki perheen menot ennen perunkirjoitusta. Riittääkö se luottoraja?

Lisäksi ajatus siitä, että et pysty nostamaan omaa palkkaasi jäädytetyltä tililtä on mielestäni aika ikävä. Vaikka teillä onkin yhteinen talous, niin olet itse tehnyt työn oman palkkasi eteen.

Oletan, että luottokortit ovat muualta kuin pankistanne. Jos kortit on liitetty jäädytetyyn tiliin, niin silloinhan nekin suljetaan..

Meilläkin on yhteiset rahat, mutta eri tilit. Kummallakin on laajat käyttöoikeudet toisen tiliin, jolloin tiliä voi halutessaan käyttää kuin omaansa. Mielestäni tämä ratkaisu on harkinnan arvoinen kaikille, jotka jakavat rahansa.

Jasmin

Tili jäätyy mutta sieltä voi edelleen maksaa vainajalle osoitettuja laskuna pesänhoitajan toimesta (esim vuokra jne). Luottokortin katerajaa saa nostettua helposti jos tarve vaatii. Oman seuraavan palkkansa voi ohjata seuraavaksi kuukaudeksi omalle tilille joten perunkirjoituksia ei tarvitse sen vuoksi odottaa. Ja luottokortit eivät ole yhteisiä. En tiedä voiko yhteisä luottokortteja ollakaan. Ne vain maksetaan yhteisestä tilistä.

Tililtä saa maksaa kuka tahansa pesänosakas vainajan laskuja ennen perunkirjoituksia. Omat tulotkin sieltä saa pois ihan normaalisti. 🙂

Aamen!

Meillä ehdottomasti omat rahat! Kumpikin haluaa niin, eikä ole täälläkään jouduttu koskaan rahasta tappeleen. Välillä kun on itsellä ollut vähemmän tuloja ja ei ole riittänyt rahat menoihin on mies aina antanut tarvittavan. Tekisin saman myös toisinpäin jos tarve olisi. Musta tuntuu, että me ahdistuttais molemmat, jos ei saatais omia menoja budjetoida ja ei tiedettäis aina rahatilannetta. Myös kaikki menot jaetaan. Molemmilla omat asuntolainat. Mies haluaa maksaa oman lainansa 8 vuodessa, minä taas ehdottomasti 20 vuodessa, joten tästäkin tulisi taisto jos laina olisi yhteinen.

Jasmin

Me budjetoidaan yhessä niinku sillai et kaikki rahat on omia samaan aikaan 😀 ne on yhteisiä. Ja kokoajan ollaan kartalla paljon on rahaa. Mut toki jos on erimielisyyttä vaikka lainanmaksun kans ni onhan se eri juttu sit.

Ei meilläkään ole rahasta koskaan riidelty, vaikka on molemmilla omat tilit.
Uskon, että kysy on enemmän tavasta ajatella kuin tilinumerosta tai pankin logosta.
Mietitään vaikka tilannetta, että lähdet ystävän kanssa viikonlopuksi matkalla. Maksatteko molemmat omanne vaikka kahvilassa vai pistelettekö ristiin, että menee ”melkein tasan”.
Toiset saavat turvaa laskemisesta sentilleen, toisille riittää tunne siitä, ettei jäänyt velkaa. Ja sitten on vielä se ihmistyyppi, jolle voitolle jääminen tuottaa mielihyvää
– parisuhteessakin.

Jasmin

Me maksetaan kaveriporukassa usein ristiin niin et menee sinnepäin tasan. Mut puolison kans ees sitä ei tarvi ajatella ku näin. En vaan näe meiän kohal syytä eri tileille. Mut kaikil oma tapa 🙂 Ei täs oo yhtä oikeeta.

Ajatuksia herättävä kirjoitus, etenkin sen suhteen, että meillä on omat rahat enkä olisi valmis yhteiseen tiliin. Perheen kuluja maksetaan suunnilleen puoleksi. Tykkään budjetoida omia tulojani pakollisten menojen jälkeen ja nautin alelöydöistä ja kuukausista, jolloin saan extraa sukanvarteen. Täytyy ihan pohtia tätä 🙂

Jasmin

Mä taas en olis valmis eri tileihin 😀 En vaikka ajoittain olen se tienaavampi osapuoli. Mäkin nautin alelöydistä ja pistän sukanvarteen 😀 Ei meillä oo mitään kieltoja tms,

Hei minä taas. Tää on niin mielenkiintoista kun ajatellaan niin eri tavalla, silleen hyvällä tavalla ajatuksia herättävää. Mihin siis yhteisen tilin omaavat laittaa ”sukanvarteen”? Mä arvelisin, että yhteen yhteiseen sukanvarteen? Vähän itteäni häiritsee se, etten saa ajatuksissani kiinni siitä, miksi en voisi harkitakaan yhteistä tiliä. Mutta pääasia, että yhteinen tili passaa teille ja erilliset passaa meille ja asiat rullaa 🙂

Jasmin

Hei taas, kiva kun olet mestoilla 🙂
Me laitetaan yhteisen tilin sukanvarteen 😀 Eli meillä on siis toinen yhteinen yhteinen tili joka on se sukanvarsitili. Välillä siellä on jotain, välillä se on tyhjä 😀 Mikset voisi harkita yhteistä tiliä?
Ja se on totta että eri ihmisiläl toimii eri jutut. Jos on ihan erilaiset rahankäyttösuunnitelmat ja kohteet, ei ehkä kannata aiheuttaa ristiriitoja yhteisillä rahoilla.

Meillä ihan samalla lailla!
Tosiaan koskaan yli 10vuoden avioliiton aikana ei ole tullut riitaa rahasta! Toisen huomioon ottaminen, avoimuus ja vastuullisuus ovat meille itsestään selvyyksiä myös raha-asioissa.
Toivoisin Suomeen silti saman tyyppistä verotusta ja eläkesysteemiä kuin on esim.sveitsissä. Perheitä verotetaan kokonais tulojen mukaan. Minunkin miehellä on aika hurja verotus kun ajattelee että hän elättää keskipalkallaan viisi henkistä perhettä. Lisäksi yhteisen verotuksen avulla myös kotiäidille kertyisi eläkettä vuosista perheen hyväksi tehdystä työstä.

Meilläkin on samanlainen tilanne eli meillä on yhteinen tili ja kaikki perheemme tulot ja menot menevät sen kautta. Tämä on ollut mielestämme erityisen hyvä ratkaisu juurikin molempien hoitovapaiden aikana, jolloin tuloissa on paljon eroa. Kaikki laskut maksetaan samalta tililtä, joten ei tarvitse miettiä, että kenen vuoro on nyt. Meillä on vähän erilainen käsitys rahankäytöstä, mutta rahasta ei ole tarvinnut riidellä.

Olemme avioliitossa eikä meillä ole avioehtoa, joten rahojen jakaminen tuntuu itsestäänselvyydeltä, mutta tiedän, että kaikilla ei suinkaan ole näin. En kyllä ymmärrä yhtään, että ollaan muuten valmiita jakamaan elämä, mutta ei niitä rahoja.

Täysin samaa mieltä olen kanssasi!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.