Yleinen
24.11.2016

Olisiko sinusta hävittämään kaikki lapsesi lelut?

Olisiko sinusta hävittämään kaikki lapsesi lelut?

Minä olen kuullut niistä äideistä, jotka riistävät lapsiltaan lelut. Kirjoitin tähän ensin kamalan itsekkäistä äideistä mutta pelkäsin, etten kykene kuulostamaan riittävän vitsikkäältä, sillä minua ei juuri nyt naurata yhtään. Tiedättekö? Äiti kyllästyy sotkuun, sitten raivataan lapsen lelut kellariin ja jätetään jäljelle puuankka. Jopa Konmari kauhistuisi, sillä puuankka ei tuota edes iloa. Puuankalla on tunnearvoa.

Minun hyvä ystäväni teki juuri näin. Paitsi, että hän jätti jäljelle jättiponin ja autoradan. Ilmeisesti silkasta hyväsydämisyydestä, myös kirjat saivat jäädä. Olin kertakaikkisen kauhistunut kuullessani tästä. En tiennyt miten ragoida. Yritin varovasti kysyä, että eikös se sotku nyt ole suhteellisen pieni paha ja lapsienhan kuuluukin sotkea… Vastaus oli jämäkkä. Systeemi kuulemma toimii. Lapset keksivät leikit muutamasta jäljelle jääneestä selkeästä kohdeesta eivätkä ole jääneet toimettomaksi.

sdr

sdr

Ystävälläni on kolme hulvattoman suloista poikaa. He asuvat siistissä lapsiperheelle sopivasti sisustetussa kolmiossa jota ei missään tapauksessa voi kutsua posliinikaupaksi. Joskaan lapsetkaan eivät ole norsuja. Korkeintaan sarvikuonoja. He eivät ole sinnetänne sinkoilevia sotkupeikkoja. Äidin siivouskurikin lyö mennentullen omani vaikkei minukaan tyttäreni ole vapaan kasvatuksen ananas. Arvaatte varmaan, että järkytystä ei seurannut ymmärrys? Oikeastaan minun teki mieli kuiskata 5 vuotiaan kummipoikani korvaan ”älä huoli, äiti tulee vielä järkiinsä”. Tyydyin kuitenkin seurailemaan tilannetta pienessä paniikissa

mde

mde

Kyselin tietenkin uteliaana, kuinka lapset reagoivat. Kuulemani mukaan, he eivät alussa juurikaan noteeranneet tilannetta. Eivätkä jatkossakaan jääneet kaipaamaan lelujen perään. Kaikki kuulosti uskomattoman kivuttomalta. Ja brutaalilta. Lapsia ilman leluja? Katselin omaa lastenhuonettamme jossa on jos jonkinlaista nukkea, härveliä ja tilpehööriä. Kerrankin tunsin itseni hyväksi äidiksi. Minun lapsillani on leluja. Oli hieman omahyväinen olo. Minä siedän sotkua.

Tämän kertomani äidin julmasta leluinventaariosta on kulunut kuukausi. Lapset eivät kaipaa leluja vieläkään. Päiväkodin viriketulva riittää tyydyttämään materialistisen tarpeen. Koti on rauhoitettu yhdessäololle, kirjojen lukemiselle ja piirtelylle. Kaapeissa, jonne lapsilla ei ole automaattista pääsyä, on edelleen leluja, joita otetaan tarpeen vaatiessa esille, mutta ne laitetaan leikkien jälkeen pois käsien ulottivilta. Joululahjatoiveissa on puuhakirjoja, roolivaatteita ja perheen yhteistä tekemistä. Olen edelleen järkyttynyt, mutta pakotettu hieman miettimään. Miksi ympäröidä lapset valtavalla muovisella virikemäärällä, jos he eivät tunnu kaipaavan sitä? Keskittyykö sisarusparvi enemmän sosialisoimaan toisiaan ja kehittämään mielikuvitustaan, jos kaikki eivät melskaa ympäriinsä käsissään tehtaalla suunnitellut valmiiksi rakennetut palikkatornit?  Tuottaako tyhjä lastenhuone sittenkään onnettomia reppanoita?

Minulla on vain yksi lapsi. Jos meillä ei olisi leluja, lapseni tylsistyisi hyvin nopeasti. Ei ole sisarusta leikkimässä kauppaa eikä tyttäremme ole päiväkodissa. Edes minun hieman liiankin vilkas mielikuvitukseni ei riittäisi keksimään tekemistä ilman leluja. Olen laiska. En jaksa rakentaa käpylehmää. Korvaan sen mielummin ainakin ajoittain Late lampaalla. Mutta tulisimmeko sittenkin toimeen vähemmällä? Voisimmeko pärjätä hieman pienemmällä lelukuormalla? Olisiko lapseni onneton, jos pehmoleluja olisikin kolmenkymmenen sijaan viisi? Tarvitseeko hän todella sekä junaradan, että autoradan? Varsinkin kun hän on tyttö. Epäsukupuolisensitiivistä, tiedän. On meillä prinsessakruunukin. Tai kolme. Riittäisikö yksi? Vaikka hän on tyttö.

lastenhuoneensisustus-1

Olen hieman hämmentynyt. En tiedä mitä ajatella. Vastustan vanhemmuuteen liittyvää radikalismia sen kaikissa muodoissa. Toisaalta, konmari pelasti vaatekomeroni, meikkipöytäni, puolisoni romuvaraston ja kirjahyllyn. Sekä ulkovaraston. Entäs jos kuitenkin turvautuisin radikalismin sijaan tässä tapauksessa lempeämpään Konmariin ja pohtisin taaperoiseni kanssa, mikä kaikki tuottaa iloa? Voiko se toimia, jos 3.5 vuotiaan mielestä iloa tuottaa jopa rikkinäinen pallomeripallo?

lastenhuone

Konmari karsimisineen on nykyään muotia. Muodit ovat suosittuja sekä mukaansatempaavia siksi, että niistä saa iloa. Pirskahdelkaa rakkaat karsimisen ystävät nyt minulle lastenhuoneen tavaravyöryn vähentämisen hyviä puolia ja kuinka se on perheessänne sujunut? Radikaalisti vai harmailla alueilla seilaamista? Itkua vai naurua? Kävikö luopuminen päättömistä barbeista ja rikkinäisistä pokepalloista helposti? Ystäväni ei kysynyt lapsilta, raahatessaan neljä muovikassillista rikkinäisiä leluja roskikseen tai raahatessaan kymmeniä samanlaisia pikkuautoja kirpputoreille. Olisiko sinulla moiseen sydäntä? Tarvitseeko lapselta kysyä sellaista, mitä hän ei välttämättä jää kaipaamaan?

Entäs tunnearvolelut?

Nyt, kun tätä tarkemmin miettii, olen entistä skeptisempi.

lastenhuoneensisustus2

lastenhuoneensisustus

Kommentit

Ja joillain kun taas ei ole yhtään. Kyllä kotiin alle leluja voi yhdessä lastenkin kanssa viedä vaikka kirkon diakoniaan tai muuta kautta mistä löytää perheen. Todella raivattu on. Ja uusia p harkiten ei mitään turhia saati liian kalliita. Yhdessä oleminen ja osallistuminen on tärkeämpää kuin pelit 👍

Meillä on kahdella alle 3v pojalla suhteellisen vähän leluja, mutta jo se määrä ahdistaa. Ja kyllä huomaa, että etenkin ne muovikrääsät jää pariin leikkiin. Junarata ja duplot on suosikkeja. Vauvalelut laitoin jo kiertoon, kun pienempikin tykkää touhuta taaperon leluilla.

Tämä joulu+molempien synttärit 2kk sisään aiheuttaa paniikkia, kun kaikki kumminkaimat haluaa muistaa lapsia leluilla. Olen yrittänyt kannustaa heitä enemmän elämyslahjoihin (esim kummi veisi Hoploppiin tms).

Mua kyllä kauhistuttaa, kun joillakin on leluja olkkari ja lastenhuone(et) pullollaan. Mutta jokainen tyylillään tietty 🙂

Meillä kun on neljä lasta niin pakko on karsia säännöllisen epäsäännöllisesti, viimeistään ennen joulua. Pehmoleluissa meillä toimii hyvin se että jos haluaa/saa uuden, niin pitää vastaavasti laittaa yksi vanha pois, kirpputorille. Yks päivä jo monta kuukautta sitten, varmaaan jo puoli vuotta aikaa, laitoin pois Leonan leluja muovikassillisen. Ei oo vieläkään kysynyt niiden perään! Eli meiän lapsilla on liikaa leluja. Voi olla että suurin osa pussin sisällöstä päätyy kirpputorille ja osan pidän komerossa sitä päivää varten kun sanotaan ettei oo mitään tekemistä tai kun istutaan liikaa koneen ääressä, niin ehkä toimii että katsos mitä löysin, leikipä näillä. Karsiminen kannattaa, lelujen kokonaan poistaminen tuntuu meille liian radikaalilta

Öhöm… minulla on tunnustus. Olen kolmen lapsen epäjärjestystä ja ylimääräistä tavaraa inhoava äiti ja meillä on pieni koti. Yksi päivä kun lapset olivat pois kävin leikkihuoneen lelut läpi ja heitin roskiin kaikki rikkinäiset, huonot, epämääräiset ja leikkimättä jääneet lelut. Humps vaan! Mitään arvokkaita tai järkeviä (esim Legot) en hävittänyt ja mies vahti etten ihan villiintynyt.
No ensin lapset eivät huomanneet mitään. Mutta sitten tuli se päivä…äitiii,missä mun sininen barbihevonen on?
No sain kyllä niin jäätävät vihat niskaani 6v. Tytöltä että en tee enää samanlaista salaista raivausoperaatiota. Opin läksyni. Ja tyttö sai yhden lapsuuden trauman. Elämä on.

Vast edes hankkiudumme ylimääräisestä eroon yhteisymmärryksessä. Tai ainakin avoimesti. Sillä varmas on että toistekin pitää karsia tavaraa. Joka joulu ja syntymäpäivä tulee kolmelle muksulle lisää leluja ja kuitenkaan neliöt eivät lisäänny kodissa.

Meillä on liikaa leluja. Lapset pärjäisivät vähemmälläkin. En halua kasvattaa lapsista materialisteja. En myöskään halua että koti hukkuu leluihin ja sit kuitenkin leikitään jollain muutamalla lelulla ja ne loput on olemassa vaan kun ei niistä voi luopuakaan. Välillä laitan leluja piiloon eivätkä lapset yleensä huomaa kaivata piilotettuja leluja. Ilahtuvat kyllä kun ne taas otetaan esiin. Sanoisin että tässäkin asiassa kohtuus on paikallaan. Ei tarvitse kaikkia leluja poistaa, mut miettiä et mitä oikeasti käytetään. Toki sit voi olla joitakin tunnearvo-leluja, jotka voi säästää vaikkei niillä niin leikittäisi.

Jasmin

Joo kohtuu kuulostaa omaankin korvaan hyvältä. Materialisti on jo sananakin aivan kauhea. Toivottavasti jotenkin onnistuisi välttämään sen.

Olen 54v kolmen aikuisen lapsen äiti ja yhden pikkumiehen mummu. Olen säästänyt lasteni leluja ja kirjoja laatikko kaupalla. Viikonloppuna raivasin varastoa ja sieltä löytyi 80 ja 90- luvulta ihania muistoja ja lapsilleni tärkeitä leluja. Osa on tänä päivänä jo retroa ja jopa haluttuja ja arvokkaita. Esim. kaikki duplot ja legot ovat tallella. Ponit, barbit, nukkekot, pikkuautot, prätkähiiret, kirjain/numero puukuutiot, muumitalo…ym. Tämä äiti on hamsteri.

Jasmin

😀 meidän appivanhemmat ovat säästäneet puolisoni leluista ison osan. Vintti täynnä 90-luvun alun poikien leluja. Se on kyllä aika ihanaa toisaalta.

Meillä on kaksi lasta, joiden lelut mahtuvat hyvin kolmeen pieneen laatikkoon. Lisäksi on lautapelejä ja kirjoja. Tarkoituksena olisi taas vähentää leluja. Varastossa on junarata, eli sitten kun legot kyllästyttävät, ne vaihdetaan junarataan.

Lapset leikkivät paljon keskittyneemmin yhteen leikkiin kun tavaraa on vähemmän. Tämä on mielestäni vain hyvä asia. Mielestäni nykyajan lapsilla on aivan liikaa leluja, he turtuvat materiaan eivätkä opi käyttämään taitojaan niin laajalti kuin olisi hyvä.

Jasmin

Nykyajan lelut myös tehdään jotenkin tosi valmiiksi. Sekin vaikuttaa varmasti tuohon taitojen ja mielikuvituksen kehittymiseen.

Minullakin on yksi lapsi. Hänellä on paljon leluja, ihan liikaa. Lelut kun mahtuvat vain hyvin järjestettynä hänen huoneeseensa. Joten Otin härkää sarvista ja tyttären kanssa käytiin lelut läpi legot yhteen ja puupalikat toiseen laatikkoon, jne. Sen jälkeen oli vaikea tehtävä. Tyttären tuli valita joko laatikko, jossa on legot tai puupalikat. Lähes puolet leluista asustaa nyt varastossa.
Ensimmäisellä kerralla hänellä oli vaikeuksia valita, mitä leluja jää käyttöön ja mitkä muuttaa varastoon. Pari kuukautta sitten, kun uusimme tämän toiminnan, hän valitse enemmän, kuin olisin itse valinnut, leluja varastoon.
Kunpa olisi vielä aikaa siivota se varasto 🙂

Jasmin

😀 oi kuulostaapa hyvältä! Ehkä kallistun kokeilemaan tätä

Minä kuulun tuohon ryhmään ystäväsi kanssa 😀 Meillä on aina ollut vähän leluja kotona, enemmän kirjoja ja pelejä. 3,5 vuotias poikani on tottunut tähän eikä ole ongelmia. Varastoon välillä nostan legot ja nostan junaradan ainekset esiin. Näin lelut vaihtuu mutta ei ole liikaa leluja 🙂

Jasmin

😀 kaikilla toimii eri jutut. Lapsi toki tottuu varmasti kaikkeen, omaan korvaan jotenkin meidän tilanteessa kuulostaa liian rajulta.

Vähensin radikaalisti leluja yhteistyössä lasten kanssa. Lapsia on viisi. Vieläkin tuntuu olevan 5v-tytöllä leluja, jotka eivät ole välttämättömiä tai vain iloa tuottavia. Pojilla 8v-12v vain legoja ja muutama pehmo/maskotti, tyttö 5v:llä petsit, barbit, pehmoja, vauvanukke tavaroineen ja vaunut sekä nukkekoti. Taaperolla parkkitalo ja autot, palikat ja duplot, pari pehmoa ja vauvaleluja. Varaa karsia on. Paljon helpompaa ja nopeampaa on järjestyksen ylläpito nyt, lapsistakin.

Jasmin

😀 5 lapsella varmaan lelut menevät vähän ristiinkin? Vai saavatko he leikkiä toistensa leluilla?

Meillä raivattiin juuri lastenhuonetta joulupukin varalle. Lapsia on kaksi, molemmat pitkiä päiviä päivähoidossa. Siltikin kyselin etenkin isomman mielipidettä ja poistin pieneltä salaa leluja, joilla hän ei ole leikkinyt pitkiin aikoihin. Varastoon meni kolme tai neljä muovilaatikollista leluja, eivät ainakaan vielä ole niitä ehtineet kaivata. Pois en raaski kuitenkaan heittää. Ennemmin kierrätän lelut taas jossain vaihetta kevättalvea takaisin tarvittavilta osin ja jotain sisällä olevista leluista varastoon. Kun leluja on vähemmän, lapset keksivät leikkejä helpommin.

Jasmin

Tää kierrätysjuttu on varmasti aika toimiva systeemi, lelut eivät ole kovinkaan halpoja joten ei niitäkään viitsi jatkuvasti uusia ostella vain karsimisen ilosta.

Hyvä postaus. Meillä on tavaraa liikaakin, mutta myös tilaa säilyttää sitä. Olen rangaistuksena laittanut 8-vuotiaan pojan Legot viikoksi varastoon, kun käytös oli todella huonoa. Se rangaistus toimi. Mielestäni leluttomat illat voisi olla sitten myös aikuisten kahviton/kännykätön/televisioton rangaistus myös. Kyllä lapsi saa leikkiä.

Jasmin

Meillä semmonen rangaistus ei toimisi, tytöllä on liian lyhyt muisti 😀 Tuo leluttomat illat ja aikuisen someton ilta kyllä on loistoidea! Tulisipa vietettyä perheen kanssa ihan kunnolla aikaa 🙂

Ei olisi ollut minusta silloin kun lapset olivat pieniä, eikä nytkään lastenlasten kanssa. Meillä on vielä ainakin kuusi muuttolastikkos täynnä omien lasten vanhoja leluja. Viimeksi käydessään tytär otti lautapelilaatikon mukaansa. Kaikkea en säästänyt ja kun oli viimesin muutto, raikoimme yhdessä lasten kans lelut ja kirjat ja myin raikotut pois.
Nyt on kiva lastenlasten leikkiä äidin vanhoilla leluilla.
Kylläkin lapset keksivät leikit vähän ankeimmistakin tavaroista, mutta . . .

Jasmin

On kyllä ihanaa kun vanhemmat ovat säästäneet, itsestä ainakin kiva 🙂 Nyt vaan niin pienet tilat että säästäminen aika hankalaa. Toki varmaan joka ikäkaudelta joku yksi juttu jää aikuisuuteen.

Yhden lapsen äitinä myöskin, en lähde kyllä kaikkea hävittämään. Maltillisesti osa on menossa pois, osa varastoon. Mutta miettiikö lahjan antajia lainkaan. Lapsen isä käyttänyt viimeiset rahat saadakseen lapsen haluaman lahjan. Kummin huolella valitsema pehmoeläin, pienten kavereitten tuomat lahjat….

Jasmin

Mietin.. Ainakin nyt kun sanoit 😀 mutta mietin juu aiemminkin, ei ole reilua että esim isä ostaa viimeisistä rahoistaan lapselle legot ja äiti hävittää ne. Ei tunnu kivalta.

Tässä voisi mun mielestä miettiä, että miksi isä tällaisessa tapauksessa laittaa viimeiset rahansa legoihin? Lelupaljouteen hukkuvan lapsen isä olisi varmasti voinut vaikka viedä lapsen elokuviin, jätskille, hoplopiin, johonkin puistoon, tai olla vielä luovempi ja keksiä jotain ilmaista tekemistä kotiin 🙂 Tuskin kukaan lahjanantaja ajattelee, että tämä lelu on lapsella nyt ikuisesti, se ei koskaan hajoa, ei katoa tai menetä tärkeyttä. Sen sijaan lahjanantajat voisivat useammin miettiä, mikä oikeasti ilahduttaa pientä lahjansaajaa 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.