Yleinen
28.10.2016

Kokemuksia gastroskopiasta -Helvetillistä imurin letkun nielemistä (kö?)

Kokemuksia gastroskopiasta -Helvetillistä imurin letkun nielemistä (kö?)

fig-1703626_1280

Inhottavaa, ällöttävää ja karmaisevaa. Oikeastaan kauhistuttavan hirveää. Eikös tämä ole ensimmäinen asia joka tulee mieleen vatsalaukun tähystyksestä? Useimmilla lääkärin moista ehdottaessa, ensimmäinen ajatus on ”Hell no” -ainakaan hereillä.

Google laulaa karua lyriikkaa ohjaten keskustelupalsoilla kauhun lähteille. Tukehtumista, limaa, 15 minuuttia tyhjän oksentamista. Tuttavallisesti puhutaan letkun nielemisestä. Tai mukaleikkisästi imurin letkun nielemisestä. Kauhukuvat kasvavat ja pelko nielaisee ennenkuin potilas on ehtinyt ajatellakaan (1cm paksuisen) tähystimen nielaisua.

Minä ajattelin nyt rakkaat tähystykseen joutuvat kertoa hieman positiivisempaa kuvaa tähän kylvettyyn kauhumereen. Ihan vain siksi, että yleensä ihmiset julkaisevat vain kauhutarinoita. Ja näin halloweenin alla me rakastamme kauhutarinoita. Kunnes elämme niitä itse.

Kuten olen kirjoittanutkin, minulta leikattiin jokunen viikko takaperin ruokatorven alaosa ja vatsan yläosa. Nissen fundoplikaatiota ennen, pääsin vastentahtoisesti jos jonkinmoiseen tutkimukseen joihin kaikkiin liittyi mahaan menevä letku. Gastroskopia on perustutkimus, kun puhutaan vatsaan kohdistuvista toimenpiteistä. Lääkäreille helppo ja simppeli. Potilaalle inholuokan kärkeä kolonoskopian ohella.

Olen käynyt tämän letkuhässäkän läpi kolmesti. Ensimmäisellä kerralla etsittiin ongelmilleni syytä ja koko show tehtiin tietenkin ilman esilääkitystä. Suomi on lääketieteellisen kidutuksen top kympissä yhä tänäkin päivänä. Jos et vuoda verta, tai huuda kurkku suorana, et tarvitse esilääkitystä. Koetappas muuten kirkua tähystin kurkussa ja katso onko se esilääkityksen arvoista. Kuten varmaan arvaatte, ei siinä maatessa tee kovinkaan paljoa mieli kirkua, sillä keskittyminen menee hengittämiseen. Ja niin kauan, kun muistaa hengittää, kaikki on hyvin. En tuntenut tukehtuvani ja sain henkeä, niin kauan kun vain maltoin hengittää. Epämiellyttävääm inhottavaa ja oikeastaan hirvittävän ahdistavaa, mutta ei karmaisevaa.

Toinen menolippu gastroskopiaan koitti leikkauksen jälkeisenä päivänä. Vatsani oli jostakin syystä poikkeuksellisen kipeä (vatsaleikkauksen jälkeen 15 tikkiä nahassa kenenkään ei oleteta tietenkään olevan kipeähkö) ja pikaisesti otetut Ct-kuvat varjostumineen antoivat aihetta epäillä jotakin perfuusiota, joka pikaisen googlauksen perusteella tarkoitti ruokatorven puhkeamista. Ct-kuvat oli hoidettu anestesiassa, joten se pölly kantoi myös yli gastroskopian. En muista siitä juurikaan muuta, kuin lääkärin takin liepeet, jotka huvittivat minua suuresti.

Kolmas gastoskopia oli oppikirjamainen esilääkityksessä tehty skopia, jossa varmistettiin kaiken olevan hyvin ja siinä sivussa pistettiin putkistoon botoxia (josta kerroin enemmän tässä). Ennen toimenpidettä pyydystettiin suoni, ruiskutettiin sinne annos midatsolaamia ja laskeuduttiin rajamaille. En nuklahtanut, mutten myöskään muistanut ahdistua tai tukehtua. Minkäänlaisia refleksejä ei ollut mihinkään suuntaan. Odotin vain letku sisuksissani, että homma on ohi. Se tuntui kestävän ehkä 10 sekunttia. Todellisuus oli 20 minuuttia, mutta esilääkitys söi ajantajun. Oikein miellyttävää. Loppupäivän nukuin autuaasti kotona ja tähystyksen kulun jouduin tarkistamaan papereista.

3 erilaista tähystystä ja kaikista selvitty hengissä. Sanoisin, että aina ne vatsasyövän voittaa joten mahaoireisena ei kannata ainakaan muutaman metrin narun vuoksi skipata lääkäriin lähtöä. Ihmisiä on turha kehoittaa välttämään googlausta, se vasta kipinän mokomalle touhulle antaakin. Siksi on tärkeää, että hakukoneet tarjoavat muutakin kuin ”melkein kuolin, en mene enää koskaan” -materiaalia. Mari Valosaari puolestaan kertoo kolonoskopiasta, ilman horroria Semmoinen jos sattuu olemaan edessä, kannattaa lukaista.

Kommentit

Minulle tehtiin kuukausi sitten gastroskopia Sveitsissä. Täällä toimenpiteeseen tehtiin kevyt nukutus, eli en tiennyt tuon taivaallista toimenpiteen aikana. Lääkäriasemalla olin kaikenkaikkiaan hieman reilun tunnin, ehkä puolitoista, josta nukutuksesta heränneenä puolituntia odottelin pään lopullista selviämistä. Lääkäri ja sairaanhoitaja ihmettelivät todella kovasti, miksi Suomessa gastroskopia tehdään ”kylmiltään”.

Jasmin

Minä olen kuullut ihan samaa ulkomailta, että siellä ei missään tapauksessa tehdä kylmiltään ilman mitään. Kai täällä sitten säästetään -_-

Minulle tehtiin kuukausi sitten gastroskopia Sveitsissä. Täällä toimenpiteeseen tehtiin kevyt nukutus, eli en tiennyt tuon taivaallista toimenpiteen aikana. Lääkäriasemalla olin kaikenkaikkiaan hieman reilun tunnin, ehkä puolitoista, josta nukutuksesta heränneenä puolituntia odottelin pään lopullista selviämistä. Lääkäri ja sairaanhoitaja ihmettelivät todella kovasti, miksi Suomessa gastroskopia tehdään ”kylmiltään”.

Haluan kertoa, että tähystys voidaan tehdä myös nenän kautta. Siinä letku on todella ohut ja vain yhdessä kohtaa tuli oksennus refleksi. Toki tämäkin on tarpeeksi inhottavaa etten kyllä huvikseni menisi mutta ei tule sitä ahdistusta tukehtumisesta, mikä varmaan tulee kun letku on koko ajan suussa. Tämä tiedoksi kaikille joilla tämä on edessä.
Olen kyllä kiitollinen tästä esilääkitys tiedosta. Sellaisen haluan kyllä. Ihan liikaa ihmisten annetaan kärsiä.

Jasmin

Mulla on nenän kautta kaksi kertaa työnnetty letku, toisella kerralla manometriassa jossa mitattiin ruokatorven peristaltiikkaa ja toisella kerralla vuorokausimittaus ja letku oli nenässä vuorokauden. Molemmat oli hirveämpiä kuin tähystys. Noi nenän kautta menneet letkut sattu ihan kauheasti, gastroskopia ei sattunut yhtään. Toki nää on tosi yksilöllisiä juttuja!

Itse olen kerran käynyt läpi gastroskopian ja ilman oksennuskammoa se ei varmaan olisi ollut kovinkaan kummoinen juttu. Tajusin onneksi pyytää esilääkityksen ja sen sainkin, se ei vain ollut tarpeeksi tukeva tekemään siitä täysin siedettävää, mutta letku kurkussa on kovin vaikea pyytää lisää, eikä ilmeisesti loputon nyyhkytyskään ja kyynelten valuminen koko toimenpiteen ajan ollut kuitenkaa kenenkään mielestä merkki siitä että kaikki ei ehkä ollut ihan hyvin. Kokemuksena se ei kuitenkaan ollut pahimmasta päästä, se ei sattunut ja ilman tätä fobiaa en usko että siinä olisi ollut mitään kamalaa.

Jasmin

Hui kamala 🙁 Karmeeta että ei tavallaan vastata siihen potilaan hätään vaan annetaan mennä. Itselleni ainakin tulisi tuossa jotenkin pahoinpidelty olo. En osaa edes kuvitella oksennuskammon kanssa tuota toimenpidettä :/

Haluaisin jakaa sen, mikä minua auttoi ko. toimenpiteessä. Keskityin ajattelemaan, että tän tarkoitus on hyvä ja kukaan ei halua minulle tässä pahaa. Vaikka aivoni syöttivät koko ajan eri tietoa, niin näillä rauhoittavilla lauseilla homma sujui hitusen rauhallisemmin. Mutta en ala asiasta enempää puhumaan, koska en osaa siitä mitään muuta neuvoa tai positiivista kokemusta jakaa. Tsemppiä jokaiselle toimenpiteeseen menijällä. Itse menetin pappani vatsasyövälle hänen olleessaan n 60v. Hän ei suostunut tähystykseen ja en tiedä, kuinka pitkä elämä olisi ollut, jos olisi tutkituttanut itsensä. Itse pelkäsin kovasti mennä, ’mutta päätin vain järkeillä ja menin. Sain terveen paprut epäilemästä asiast. Samalla löytyi refluksitauti, joka ei oireile mulla mitenkään närästyksenä ainoastaan palan tunteena kurkussa.

Jasmin

Juuri näitä neuvoja kannattaa jaella horrorin sijaan 🙂

Surullinen pappasi tarina 🙁 Lääketiede on nykyään kehittynyttä, joskin inhottavia tutkimuksia on edelleen mutta parempi hoitaa jos jotain epäilee. Mulla taas oli aivan hirveät refluksioireet joten tähystykseen pääsin onnekseni helposti

Mulla jäi kyllä kammot mun gastroskopiasta, mutta yritän olla revittelemättä sitä sen enempää kenenllekään 😀

Itselläni ei ole kyllä minkäänmoisista tähystyksistä kokemusta, mutta 14-vuotiaana mulla murtui sormi niin tohjoksi, että se piti leikkauksessa kursia metallipiikeillä kokoon. Sain ennen leikkaussaliin menoa ihan ehkä puolen sentin kokoisen esilääkitystabletin ja en tosiaan muista kuin välähdyksiä sen oton jälkeisestä ajasta kyllä se pisti jo pään niin sekaisin. Mutta sitten kun ne piikkien päät jätettiinkin osaksi tuohon ihon ulkopuolelle ja tuli aika poistaa ne… Minä, joka lähes pyörtyy pelkästä pikku verenvuodosta en ehtinyt sanoa juuta enkä jaata, kun istahdin lääkärin penkkiin ja lääkäri otti ihan jäätävät pihdit esiin ja nykäs tosta noin vaan ne metallit sieltä luun sisästä ilman mitään ennakkovarotusta ja oli vielä sitä mieltä, että mun pitäisi itse pidellä sidetaitosta niiden reikien päällä, kun voi kuulemma tihkua vähän kudosnestettä. Ei se muistaakseni sattunut, mutta ekan piikin poiston jälkeen alkoi korvissa humista, päässä heittää ja silmissä sumeni, johon lääkäri vasta tajus kysyä, että tuleeko sulle muuten yleensä huono olo tämmöisissä tilanteissa enkä siinä vaiheessa enää edes tajunnut vastata mitään 😀 Toimenpiteen jälkeen varmaan puoli tuntia jouduin makoilemaan siellä huoneessa vielä ennen kun olo alkoi vähän normalisoitua.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.