Yleinen
22.9.2016

Maistamispakko on haitallista

Maistamispakko on haitallista

Ruoan pakkomaistatus lapsilla. Se lienee suhteellisen yleisesti käytössä oleva kasvatusperiaate monessa perheessä. ”Meillä ei ole pakko syödä lautasta tyhjäksi, mutta maistaa pitää”.

Minä en ymmärrä tätä. Jos lautasta ei ole pakko syödä tyhjäksi, miksi on maistettava? Tuleeko nirsosta lapsesta vähemmän nirso, jos hänet pakotetaan maistamaan jotakin vastenmieliseltä tuntuvaa pinaattipullaa? Lapsi saattaa toki harvinaislaatuisissa tapauksissa todeta, että se olikin ihan hyvää eikä maistu samalta kuin näyttää (kuvottavalta hänen mielestään). En silti usko, että pitkällä aikavälillä nirson lapsen ruokailukäyttäytymiseen auttaa piirun vertaa maistamaan pakottaminen. Oikeastaan, mielestäni maistamispakko on haitallista. Se rikkoo lapsen itsemääräämisoikeutta asiassa jossa lapsellakin on itsemääräämisoikeus. Joku näsäviisas tietenkin tässä kohtaa virkkoo, että näinollen lapsen pitäisi saada päättää syödä pelkästään karkkia ja mehua, mutta siitä ei ole tietenkään kyse. Aikuinen päättää mitä tarjotaan, lapsi päättää mitä tarjotusta suuhunsa pistää.

pakko-syoda

Kuvitelkaa nyt omalle kohdallenne tämä asia. Olemme ravintolassa jossa eteen tuodaan etanoita. Sinä et ole ikinä tullut ajatelleeksi, että etanoitakin voi syödä mutta haju sekä maku ovat ällöttäviä. Sinun tekisi mielesi lähinnä vain työntää lautasta poispäin. Maistaisitko? Minä en. En maista montaa muutakaan ruokaa mikä on minusta ällöttävä. En koske esimerkiksi sieniin. En vaikka niitä tarjoaisi suvun kunnioitetuin patriarkka ruoanmaistajaisissa. Syöminen ei ole minulle kunnioituksen osoittamisen väline, enkä halua sen olevan sitä lapsellenikaan. Ehkä tämä maistamisasia on joku 30-lukulainen raamatusta lähtöisin oleva ”kunnioita äitiä ja isää” -juttu? Minua ei tarvitse kunnioittaa maistamalla tekemääni ruokaa. Kunnioitus lähtee jostakin ihan muusta.

Minä en usko manipulointiin. Käänteispsykologiaan minä uskon. Se lienee jokin manipuloinnin alalajeista, joten sinänsä ehkä minä sittenkin olen kovan luokan manipulaattori mutta pidän sitä välttämättömänä saavuttaakseni painostusvapaan kasvatuskulttuurin syömisen ympärillä. Negatiivinen kierre ei auta ruokailutavoissa ja monipuolisessa syömiskulttuurissa yhtään. Päinvastoin moni muistaa vielä aikuisenakin, kuinka on joutunut maistamaan sienikeittoa ja saanut elinikäisen sienitrauman. Itsekin lukeudun näihin.

En kertakaikkiaan usko, että kaikkiruokaisuus saavutetaan painostamalla ja pakottamalla. Sensijaan uskon esimerkin voimaan sekä vapauteen ja niiden kauaskantoisiin seurauksiin. Syöminen on hyvin henkilökohtainen asia. Jokainen maistaa ruoan omalla tavallaan ja siinä puhutaan asioista joissa jotakin menee itseen kirjaimellisesti. Sisuskaluihin ja suuhun, jonne kenelläkään muulla ei ole asiaa koskea. Mielestäni lapsella on oltava itsemääräämisoikeus siinä, haluaako hän sisuksiinsa laittaa jotakin. Tottakai asia on eri, jos kyse on lääkkeistä jotka vain on otettava. Mutta jos puhumme salaatista, sienistä tai mistätahansa joka ei ole kehityksellemme välttämätöntä, en usko pakottamisen voimaan maistamisen ja nirsoudesta kitkemisen osalta. Meidän perheessämme ruokapöytäkasvatus jää pöytätapojen opetteluun. Tosin olen kuullut olevani niissäkin löyhähkö.

Me emme kasvata ruokapöydän ympärillä, emmekä etenkään ruoalla. Lapsi syö minkä syö siitä, mitä tarjotaan. Maistaa tai on maistamatta. Joskus hän maistaa ennakkoluulottomasti oliiveja ja toisinsaan ei suostu koskemaankaan riisiin jos sitä on maustettu ruohosipulilla koska ne näyttävät hänen mielestä pippureilta. Ennakkoluuloisuus on ainakin meillä väistynyt sillä, että siitä ei ole tehty numeroa ja syömisen ympärillä on säilynyt vapaus.

kiintymysvanhemmuus

Pakotetaanko lapsi maistamaan siksi, että pelätään hänen kuolevan nälkään jos ei syö? Vai onko se kuvitelma siitä, että lapsi taatusti syö loppuun jos edes maistaa koska eihän se ruoka nyt vain voi olla pahaa? Tässä on varmasti poikkeuksiakin. Mutta voisiko maistamisen sekä syömisen saada aikaiseksi muutoin kuin kiristämällä ja estämällä ruokapöydästä pois pääsyn ennenkuin on otettu yksi pala? Jos käy niin, että ilman maistamista, lapsi syö hyvin yksipuolisesti, on aikuisien tehtävä valikoida lautaselle monipuolisempia ruokalajeja. Jos lapselle kelpaa vain kurkku, ei kurkkua tarvitse tarjota joka aterialla ja siinä sivussa pakottaa maistamaan myös kesäkurpitsaa. Jos seuraavalla kerralla lautasella on tarjolla kesäkurpitsaa, sekä paprikaa mutta kurkku uupuu, voi olla että olemassaolevat vihannekset kelpaavat. Jos eivät, niitä voi tarjota seuraavalla kerralla. Eikö vapaaehtoinen totuttaminen ilman sen suurempaa huomiota ole vanhemmillekin mukavempaa, kuin painostus? En usko, että lapsi jota ei pakoteta maistamaan. söisi vain muutamia ruokalajeja vuodesta toiseen eikä näin opi syömään monipuolisesti.

Älä pakota lastasi tekemään mitään, mitä et itsekään tekisi. Vaikkapa maistaisi niitä etanoita. Ja jos sinä olet ennakkoluuloton, kunnioita lastasi. Kaikki ei ole samanlaisia. Siinä minun ruokapöytämottoni ja tärkein kasvatusmetodini. Mitä siihen käyttäytymiseen tulee: -opettamalla lapselle kuinka ”kiitos” sanotaan, päästään jo pitkälle.

Kommentit

Tiiätkö, että ajattelen tästä ihan täysin samalla tavalla. Ihanaa, kun löytää hengenheimolaisia. 🙂 meillä tarjotaan lapselle lautaselle ruokaa ja hän syö minkä syö. Ruokaa tehdään usein yhdessä ja lapselle kerrotaan aina, mitä lautasella on sekä kerrotaan, miten hyvältä se maistuu. Mutta siinä se. Lapsi maistaa yleensä ilman kehotusta ja vaikkei maistaisikaan, niin ei haittaa. Lapsen mielen mukaan sapuskoja ei tehdä,mutta ei tehdä ruokahetkestä mitään elämää suurempaa taisteluareenaa. Lapsi syö sitten mitä tahansa, kun on oikea nälkä. Mä tykkään laittaa ruokaa, syödä hyvin ja lapsi tykkää kans ruuanlaitosta. Mutta missään syömisasiassa en painosta niin kauan kuin lapsi on terve ja hyvinvoiva. Lapsella on todellakin itsemääräämisoikeus, ja näin musta asetetaan ne rajat, joiden sisällä lapsi oppii meidän perheen ruokailutavat.

Jasmin

Mahtavaa etten ole ajatuksineni yksin <3 Joskus tuntuu että kukaan ei kelaile samanlailla. Meillä ihan samanlailla, kannustetaan ja tehdään yhdessä mutta lapsi päättää maistaako.
Meilläkään ei tehdä lapsen makumieltymysten mukaan koko perheen ruokia mutta en mä kiusallani tee joka päivä parsakeittoa 😀

Olen itse hyvin kaikkiruokainen ja miehenikin myös. Muun muassa sienet ja etanat lukeutuvat suurimpiin herkkuihimme ja syömme oikeastaan kaikkea. Ruoka on meille nautinto ja tykkäämme syödä ravintoloissa (sekä ihan perus että fine dining). Esikoinen on pieniruokainen, mutta onneksi aika avoin uusille ruuille. Meillä ei ole ehdoton pakkko maistaa, mutta siihen kannustetaan, koska monesti useiden maistamisten jälkeen (tai kun näkee kavereiden syövän) uusi ruoka alkaakin maistua hienosti.

Jasmin

Näin ihmiset on erilaisia 🙂 Mä en taas voisi kuvitellakaan syöväni etanoita tai sieniä. Meillä kannustetaan myös, mutta ei pakoteta eikä kiristetä

Niin, en sitten tiedä. Mun tyttö olis aikanaan syönyt pelkkää nakkia ja makkaraa ekat viisi elinvuottaan, jos olisi itse saanut päättää, mitä suuhunsa laittaa, eikä mitään muuta olis tarvinnut maistaakaan. Ollaan eletty hänen kanssaan kaksisteen ja kyllähän se ruokavalio melko helposti alkoi jossakin vaiheessa sitten jo olemaankin pelkkää nakkia ja makkaraa, kun mikään muu ei alas mennyt. Viitsinyt sitten kauheesti turhaan mitään ihmeellistä alkaa vääntämäänkään.

Jossain vaiheessa sitten aloin kuitenkin vaatimaan maistamista ja meidän ruokavalikoima laajeni yhtäkkiä ihan huimasti. Löytyikin tosi montaa maittavaa uutta ruokaa.

Nyt tämä sama tyttö on 17-vuotias ja antaa äidilleen tosi kovaa kritiikkiä siitä, etten ole jo aikaisemmin pakottanut maistamaan eri ruokia ja myös alusta asti tarjonnut erikoisempiakin ruokia. Kuulemma hänen omat lapsensa tulevaisuudessa totutetaan syömään ihan kaikkea 🙂 Toivotaan näin!

Jasmin

Ei meilläkään lapsi saa päättää mitä ruokaa tehdään. Sen päättää aikuinen. Söisi meilläkin pelkkää nakkia jos sitä aina olisi tarjolla. Me laajennetaan makunystyröitä tekemällä erilaisia ruokia. Ei voi syödä pelkkää nakkia jos sitä ei ole aina 🙂

Maistamista kannattaa harjoittaa kyllä siinä mielessä että uuteen makuun tottuminen vie useamman maistelukerran, arviolta 10-15 kertaa. Näen myös lapsen kannalta helpottavana jos on laaja skaala mitä tykkää syödä eikä aina vain nakkeja ja riisiä kun ei uskalla maistaa muuta tai ei ole kannustettu maistamaan. Mutta väkipakolla ei minustakan kannata pakottaa. Ehkä maistamiseksi voidaan pakkotapauksessa laskea vaikka se kun lapsi koskettaa ruokaa kielellää, mutta ruoka voi olla haarukassa suun ulkopuolella, tämä usein tuntuu lapsesta turvallisemmalta kuin kokonaan suuhun vieminen. Ps. Sieniä kannattaa maistaa, vaikka se 15 kertaa. Jos senkään jälkeen ei uppoa niin voi olla tykkäämättä, suosittelen aloittamaan jostain miedosta kanttarellista vaikka piiraassa, sain sienivihaajamiehenikin lopulta tykkämään sienistä (nykyään jopa sienestää itse) sitkeällä maistattamisella (en pakottanut, kiristin ja lahjoin vain 🙂 )

Jasmin

Mä en näe syytä, miksi mun pitäisi tykätä sienistä, joten en viitsi kiduttaa itseäni maistamalla 15 kertaa 😀 sienethän ei ole edes terveellisiä. Päinvastoin.

Mä uskon siihen, että lapsi maistaa kun on valmis, ilman vaatimuksia. Meillä kannustetaan toki mutta ei pakoteta eikä lasketa maistamiskertoja 🙂

Hei! Kiinnostaisi tietää mihin perustat väitteesi, että sienet eivät ole terveellisiä?

Meillä on kans kaikkiruokaiset lapset enkä edes osaa sanoa onko meillä maistettava vai ei. Kun ei ihan heti tule mieleen tilannetta aiheesta. On kertoja kun ilmoitetaan että ”en syö tuota” jolloin saatan vastata, ”älä syö, se onkin koriste” ja kohta ”koriste” (eli ehkä vaikka pavut lautaselta) on kadonneet. Tai saatan vastata ”Niinkö, tämä on *sitäjätätä* muistatko kun tehtiin sitä viimeksi yhdessä ja tykkäsit siitä silloin, oletko varma ettet halua maistaa vaikka ihan pikkuriikkisen” tai jotain muuta vastaavaa lisätietoa siitä jota ei halua maistaa. Useimmiten nämä lisätiedot on saaneet aikaan sen, että lapsi haluaa maistaa. Tai viimeistään siinä vaiheessa kun kysyn että saanko minä sitten syödä ne hänen lautaseltaan jos hän ei syö. Positiivisen kautta siis meilläkin.

Jasmin

😀 hassu tuo koristejuttu, pitääkin joskus kokeilla 😀

Meillä kyllä useimmiten on pakko maistaa ja suurin osa niistä maistamisista on nimenomaan johtanut siihen, että kyseinen ruoka onkin ollut hyvää ja tullut syödyksi. En itse painosta kovasti maistamaan ja jos vastustus on suurta niin yleensä annan periksi, juurikin sen takia että en itsekään syö tai maista kaikkea. Meillä on hyvin kaikkiruokaiset lapset, mutta en osaa sanoa onko se syy vai seuraus siihen että yleensä meillä kaikkea maistetaan suht kiltisti. Luulen kyllä että meille on vaan sattunut syntymään tuollaiset ei-nirsot lapset, tiedän kyllä paljon nirsoja tapauksia ja useimmiten se ei taida olla kiinni minkäänlaisista kasvatuksellisista periaatteista.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.