Yleinen
16.9.2016

Jouduimme lapseni kanssa kävelijöinä auton töytäisemäksi -Raivo repesi

Jouduimme lapseni kanssa kävelijöinä auton töytäisemäksi -Raivo repesi

Niin että kenen raivo repesi? Voitteko uskoa, se oli autonkuljettajan raivo. Minun raivoni tuli 3 sekunttia jäljessä tajutessani, että minulle huudetaan ja kiroillaan sekä näytellään käsimerkkejä vaikka minua on juuri töytäissyt auto. Kevyesti ja hipaisten. Olisin saattanut ohittaa tämän tapahtuman olan kohautuksella sekä vahingolla jos kädestäni ei olisi pitänyt kiinni 3 vuotias tyttäreni.

Kävelimme kaupan parkkipaikalla käsikädessä kohti sisäovia. Kuljimme parkkipaikan ajoväylän poikki ainoasta kohdasta josta oli jotenkin järkevän tuntuista päästä oville. Suojateitä ei tietenkään ollut. Yhtäkkiä sivuumme peruutti hurjaa vauhtia auto jota yritin väistää mutten ehtinyt. Auto pysähtyi vasta kun se oli minussa kirjaimellisesti kiinni. Jos kädestä pitänyt tyttäreni olisi ollut toisessa kädessäni, auto olisi osunut häneen. 90 cm ja 12 kg lapsi ei olisi pysynyt pystyssä samanlailla kuin aikuinen. En uskalla edes ajatella mitä olisi voinut tapahtua. Enkä halua, joten ei ajatella sitä.

pedestrian-378519_1920

Ajatellaan sen sijaan sitä, mitä sen jälkeen tapahtui. Auto pysähtyi, ja apukuskin puolella ollut vanhahko nainen katsoi minua halveksien ja huusi jotakin, mitä en kuullut. Samoin teki kuski joka samaan aikaan avasi ikkunansa. Minä kysyin, että näkivätkö he mihin ajoivat. Sain osakseni huutoa siitä miten en mukamas katsonut eteeni. Loppuja en kuullut, sillä silmitön raivo vyöryi ylitseni ja sumensi korvani. Minun lapseni oli juuri hengenvaarassa jonkun välinpitämättömän kiireisen ihmisen vuoksi joka ei vaivautunut katsomaan mihin peruuttaa ja tekee sen kaikenlisäksi niin nopeasti, ettei alta ehdi pois. Ja sekö on mukamas minun syyni? MINUN SYYNI KÄVELIJÄNÄ? Huusin kuljettajalle takaisin muutaman hyvin harkitun sanan. Mieleni olisi tehnyt mieli karjua kurkku suorana kuinka hän juuri melkein tappoi lapseni mutten voinut. Tyttären käsi oli edelleen kädessäni eikä hän todennäköisesti ymmärtänyt tilanteen vakavuutta enkä halunnut aiheuttaa hänelle autotraumaa. Sen hän kuitenkin käsitti että äiti suuttui sedälle joka ei katsonut minne ajaa.

Koska kuljettaja ei selkeästi kyennyt keskustelemaan kanssani asiasta ollenkaan, lähdin  kävelemään pois sydän hakaten järkytyksen tahdissa. En voinut olla ajattelematta, mitä jos olisin sanonut ”anna kulta käsi” lapsen toisella puolella? Vasta myöhemmin aloin miettimään, miksen soittanut poliisia? Auto osui meihin. Olisin voinut. Vai olisinko? Auto koski meihin, olisi ollut oikeampi sana. Minä olisin halunnut soittaa poliisit kuskin törkeän käytöksen vuoksi. Ei anteeksipyyntöä, ei mitään. Minulle olisi riittänyt, että hän olisi edes sanonut ”anteeksi, en huomannut”. Mutta hän syytti minua. Vaikka vauhti oli hurja ja he tulivat kummallisen käännösmutkan kautta. Ei sitä voinut nähdä vaikka päässä olisi ollut karuselli kaulan tilalla. Järjetön vaaratilanne pistettiin huudon saattelemana kävelijän syyksi.

drive-44375_1280

Eikö se ole itsestäänselvyys, että jos peruutetaan, katsotaan että ketään ei ole alla? Aikuinen kestää pienen töytäyksen kyllä jos on tuuria. Etenkin tällaisen hipautuksen. Mutta lapsi ei kestä. Lapsi kaatuu, lyö päänsä ja voi kuolla. Tällöin vastuu on oltava sillä, jolla on isompi massa kun puhutaan alueesta jossa liikkuu molempia. Parkkipaikalla vastuu on aina autoilijalla.

Minä ymmärrän että joskus vain käy vahinko. Tai ei, en minä ymmärrä. Ei pitäisi käydä. Niitä kuitenkin käy silti. Silloin ei aleta syyttämään, eikä huutamaan. Ei räyhätä eikä rattiraivota. Tällöin pyydetään anteeksi ja tiedustellaan sattuiko. Ollaan erittäin pahoillaan aiheutetusta säikähdyksestä.

Ja sinulle, rattiraivostunut, meidät säikäyttänyt ja takkini liannut siniautoisen ajoneuvon kuski; Sinulle, minulla ei ole mitään sanottavaa. Vain kehoitus, että ole seuraavassa elämässä läsnä kun käytöstapoja jaetaan. Kuka tahansa voi oppia ajamaan. Sosiaaliset taidot sensijaan asettavat monelle suurempia haasteita.

Olkaa ihmiset varovaisia. Rattien takana ja niiden ulkopuolella.

Kommentit

Parkkiksilla saa kyllä olla tosi varovainen ja liikenteessä noin ylipäätään pitää aina mielessä, että olet itse ainut siellä, jota kiinnostaa se sinun hyvinvointi. Tietty voi olla, että olitte Koison kanssa jääneet johonkin kuolleeseen kulmaan eikä peruuttaja oikeasti teitä huomannut ajoissa, mutta todellakin tuossa tilanteessa kuskin tulisi pahotella ja kysyä aiheuttiko vahinkoa eikä alkaa raivoamaan, kun siellä parkkiksilla nyt vaan ei yleensä ole erikseen minkään moisia kävelyväyliä eli autolta kaupan oville on vaan jotenkin sieltä saapuvien ja lähtevien autojen seasta selviydyttävä.

Jasmin

Mä ymmärrän kuolleen kulman myös ja että oikeasti vahinkoja voi käydä. Olen minäkin kolareita aiheuttanut ja osan varmaan ihan vaan huolimattomuudellakin. Etten ole katsonut riittävän huolella jne.. Mutta se mistä itse pöyristyin oli juuri kuljettajan käytös. Niin ei vain käyttäydytä jos aiheuttaa harmia :/
Vahinkoja sattuu kaikille, vaikkei pitäisi. Se miten niihin suhtaudutaan on toinen juttu. Varovaisuutta kyllä lisäsi tämä juttu ainakin itsellä vaikka varovainen olen mielestäni aina lapsen kanssa. Nyt sitten vaan ehkä hysteerisenvarovainen

Todella törkeä tuo ensimmäinen kommentti!!

Sympatiat ovat 100%sto puolellasi. Luojan kiitos lapsellesi ei käynyt kuinkaan!!!

Hyvä kun sait rekkarin ylös. Mä olen niin kusipää, että mulle ei kävisi tommoinen käytös päinsä, juurikaan syylliseltä osapuolelta. Mä selvittäisin sen kuskin osoitteen ja menisin käymään ovella. Sanoisin mitä jäi sanomatta. Tai laittaisin kirjeen.

Jasmin

<3 Toi kirje olikin hyvä idea, kiitos. Mä ehkä toteutan sen! Mä jotenkin vaan järkytyin niin hirveästi siitä että mitä olisi voinut käydä että sumeni ihan täysin kaikki enkä jotenkin tajunnut tehdä sitä rikosilmotusta enkä mitään

Törkeällä tarkoitin tuota Duumarin viestiä siis.. 🙂

Olithan aika idiootti kun työnnät lapsesi peruuttavan auton taakse. No samanlaisia koko maailman omistavia polkupyöräilijöitä ja jalankulkijoita on Lahden ydinkeskusta täynnä. Ei pää käänny eikä korvalapuilta kuule mitään. Ja mikähän mahtoi olla ”kovaa vauhtia peruuttavan” auton tosiasiallinen vauhti? Ei Anttilan pihassa kukaan revittele autollaan. Vain jalankulkijat kulkevat mistä haluavat ja miten haluavat.

Jasmin

Missä kirjoitin että työnsin lapseni peruuttavan auton taakse? Tämä kuski revitteli autollaan. Ajoi kovaa. Kovempaa mitä useimmiten peruutellessa ajetaan. Minä kuljin ainoaa mahdollista kohtaa parkkipaikalla josta pääsin autoltani pääovelle.

Ja mikähän oli rekisteri?

Jasmin

Olisi ehkä vähän lapsellista julkaista rekkari ennenkuin ottaa yhteyttä kuskiin luulisin :/

Ehdottaisin myös, että soittaisit poliisille ja kertoisit mitä tapahtui. Jokaisen autoilijan vastuulla on katsoa ettei peruuttaessa takana ole ketään ja ajaa hiljaa ja varovaisesti alueella, jossa ihmiset liikkuvat, esim. tässä kaupan ovien läheisyydessä. Se että auto osui sinuun on jo vakava rike eikä sitä tulisi painaa villaisella, koska on hiuksenhieno raja ettei pahemmin olisi käynyt, varsinkin kun sinulla oli pieni lapsi mukana. Huutamiselle ja huonolle käytökselle ei aina mahda mitään mutta tässä on jo niin monta painavaa syytä, että autoilijan tulisi joutua vastuuseen teoistaan.

Jasmin

Se on totta. Harmittaa etten tehnyt sitä heti. Nyt on vain sana sanaa vastaan -_- Toisaalta voisihan sen silti tehdä niin ainakin saisi sanottua sen että näin ei voi toimia, vaikkei voisikaan todistaa mitään.

Onhan kauppakeskuksissa kameroita. Kysy kauppiaalta, voiko tutkia näkymiä. Pitäisikö sitä ennen kuitenkin kysyä poliisilta neuvoa jatkoon ja samalla kertoa oma osuutesi, missä liikuit ja havainnoitko yhtään ympäristöäsi kuten tehdään alueella, jossa autoillakin on vapaa liikkuvuus. Eli ohjeet jatkoon.

Yllättävä hyökkäys ”jäädyttää”. Vaikka kuinka kiukuttaa ja harmittaa, ei ehkä silti vaan pysty toimimaan.

Itselleni kävi tänään näin:
Aloitin kaupan kassalla ostoskorini tyhjentäminen liukuhihnalle, kun takavasemmalta ohitseni linjastolla rullasi ostoskärryt ja kaksi keski-iän ylittänyttä miestä. Heistä toinen sanoi minulle ”mennäänpä siinä järjestyksessä, kun kuuluukin”, vanhempi mies nauroi käryn kahvassa.
Poistuin tavaroineni paikalta, toiselle kassalle.
Vielä ostokset maksettuaan nuo miehet ”ravintoketjun huipulta” jäivät äänekkäästi pälyilemään, minne SE YKSI oikein meni.
Se, mikä sai heidät nauramaan, sai minut itkemään. Ehkä se oli kotikasvatus, joka esti sanomasta vastaan itseään vanhemmalle ja vieraalle. Vaikka kyllä kiukutti.

En tiedä, missä nuo ”herrasmiehet” olivat silloin, kun käytöstapoja opetettiin.

Jasmin

:O no kylläpäs sattui törkeä juttu sinullekin! Kaikkea hiihtäjää sitä onkin liikkeellä!

Jos sulla on rekkari ylhäällä, niin sinuna tekisin kyllä poliisille ilmoituksen ja tarkan selonteon tapahtumista huutamisineen kaikkineen. Siellä sitten päättävät, että meneekö asia käsittelyyn vai ei. Kortti pois sellaisilta kuskeilta, joiden pää ei enää käänny!

Hyi kamala! Hitait kun olisit saanut rekkarin ylös. 🙁
Tai sitten kuski itse pelästyi myös niin, että säikähdys muuttui idiotismiksi.

Jasmin

Mä itseasias sain rekkarin ylös.. Mut en siinä hädässä oikein tienny mitä mä sillä tekisin. Kaikki kapasiteetti meni sen oman raivon pidättämiseen ja säikähdyksestä toipumiseen. Mietin kans tuota että oliko se kuskin säikähdysreaktio -_- melkonen reaktio kyllä säikähdykseksi mutta kai sekin idiotismiksi voi kääntyä. Hyvin sanottu 😀

Moikka! Kiinnostaa nyt tämän postauksen lukeneena, teitkö asialle mitään?

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.