Yleinen
6.8.2016

Ulkonäkörauha!

Ulkonäkörauha!

IMG_7498_mod2

”Anteeksi jo etukäteen, koska joku tästä kuitenkin suutahtaa:
aika moni bloggareista voisi käydä kampaajalla. Huonossa kunnossa olevia hiuksia..Miten ois muuttumisleikki tyylinen päivä?”

Yllä mainittu kommentti on satoa kommenttiboxistani. Oikeastaan bloggaajaurallani ulkonäköön kohdistuvasta kritiikistä tämä on kauneimmasta päästä ja siksi julkaisukelpoinen. Minä en suuttunut enkä loukkaantunut alkuunkaan. Ei huonokuntoisesta tukasta huomauttaminen ole asia josta on syytä sieluaan korventaa. Tämä kommentti sai minut kuitenkin miettimään syvemmin ulkonäköä ja siihen liittyvää yksityisyyttä.

Ulkonäkö on jotakin, jonka kaikki näkevät. Se, miten paljon me siitä näytämme on toki osittain omassa vallassamme. Paljastammeko mahan? Kuinka paljon näytämme säärtä? Länsimaissa pää on kaikille kohtalaisen näkyvä ja näin yleensä aina esillä. Samoin vartalon muoto ja malli. Tavallaan ulkonäkö on kaikkien katseltavissa. Siitä huolimatta se on kovasti yksityisasia. Huomauttelua pidetään epäkohteliaana ja mauttomana. Kritiikistä on oikeus loukkaantua, koska yksityisasiaan kajoaminen on tungettelevaa. Miksi?

Siksi. Juuri siksi. Jokainen sen tietää. Muita perusteluja ei tarvita, kuin siksi. Siksi on kuitenkin hieman hämärä käsite etenkin täällä verkkomaailmassa, eikä sitä sen vuoksi tahdota noudattaa. Minä haluan avata siksin määrettä.

Ulkonäkö on jokaisen omaa. Siihen ei voi toiset vaikuttaa. Osaltaan siihen ei voi vaikuttaa edes itse. Me olemme sen pituisia ja mallisia kuin olemme. Meidän äänemmekin on mikä on. Moneen asiaan voi vaikuttaa. Painoa saa lisättyä tai vähennettyä. Silmien väriä muutettua piilolinsseillä ja sellaista kehonosaa ei olekaan jota ei kirurgialla saisi parannettua. Hiuksille voi tehdä mitä vain ja kynsiä myydään päivittäistavarakaupoissa. Mahdollisuutemme tehdä itsellemme lähestulkoon mitä tahansa, ovat rajattomat. Tämä lienee syy, miksi ihmiset hyväntahtoisesti kokevat oikeudekseen huomautella epäkohdista. Ja sitten siihen siksi-asiaan.

Me kaikki aivan varmasti tiedämme, miltä me näytämme. Ylipainoinen tietää olevansa ylipainoinen. Huonohiuksinen on todennäköisesti tietoinen hiuskunnostaan ja jos jonkun ripset ovat takussa, sekään tuskin jää aamulla huomaamatta. Me tiedämme kyllä miltä me näytämme. Belive me. Joten silloin tältä näyttäminen on joko tietoinen valinta tai olosuhteiden pakko.

Siksi on epäkohteliasta huomautella asioista joista asianomainen on varsin tietoinen. Miksi ihmiset ovat epäkohteliaita? Onko hyväntahtoinen huomauttelu vain tietoista ylemmyydentuntoa vai uskovatko ihmiset aivan oikeasti, että kertomalla toiselle julkisesti tämän karvaisista sääristä voi jotenkin ehkä vaikuttaa asiaan hyvällä tavalla? Ja vaikuttaa miten? Millälailla ulkonäkö-besserwissereiden elämään vaikuttaa jonkun väärän värinen huulipuna tai katkeilleet latvat? Vai pilaammeko esimerkiksi me epätäydelliset hapsutukkabloggaajat internetin visuaalisen ilmeen?

Bloggaajilla tämä asia on korostunut. Kommenttikenttä on avoin kritiikille ja sinne on helppo kasvottomana heittää mitä tahansa. Minä olen säästynyt paljolti suoranaiselta vihapuheelta ulkonäköäni kohtaan ja saan olla siinä onnekas. Perus ”läski” kommentit eivät enää mene ihon alle ja pystyn elämään niiden kanssa. Mutta kaikki eivät pysty. Osa bloggaajista on hyvin nuoria ja keräilevät itsetuntoaan sieltä täältä. Etsivät minuuttaan. Silloin se kommentti huonosta tukastakin voi satuttaa. Nykyajan kulttuuri on arvosteleva ja ankara. Silti, yhä edelleen jokaisella pitäisi olla rauha oman ulkonäkönsä suhteen. Painorauha, tukkarauha ja karvarauha. Rauha olla sen näköinen kuin on, oli itse siihen tyytyväinen tai ei.

IMG_7493_mod2

Mistä lähtien epäkohteliaisuudet ovat vaihtuneet kohteliaisuuksiksi? Miksi nykyään kaikensortin rauhanjulistukset ovat huomattavasti tarpeellisempia kuin ennen? Toisinsanoen, mikä ihmisiä oikein vaivaa?

Kommentit

Hyvä kirjoitus. 🙂 Itelläni on vähä runsaampi käsivarsikarvoitus ja se on saanut monet ihmettelemään tai kysymään tyyliin ”mitä noi on” vaikka varsin hyvin näkevät. Vanhemmiten osaa päästää nämä kommentit toisesta korvasta ulos. Ja kaikkeen ei tosiaankaan voi itse vaikuttaa, esim. geeneihin. Näytetään miltä näytetään – eiköhän se pään sisus ole se tärkeämpi asia 😉

Jasmin

😀 hirveää että joku kehtaa kysyä karvoista että mitä noi on! Itse varmaan vastaisin, että no mitäs luulet! Mulla myös tosi vahvat käsikarvat, tuntuu että joskus ne on häirinneet enemmän muita kuin itseä -_-

Ihana ja täysin asiallinen teksti! Ei ole ihme, että blogimaailmaa pidetään liian täydellisyyskeskeisenä, mutta täydellinenhän on pakko olla, jos kommenteista jaksaa yhtään välittää. Aina joku urputtamassa jotain.

Jasmin

Sepä se. Blogimaailma on tosi julma. Siinä korostuu kaikki millainen se maailmankuva on, koska anonyyminä uskalletaan sanoa. Mutta itse ainakin haluan yrittää pois kaikensortin täydellisyyshakuisuudesta ja koettaa normalisoida sitä kehonkuvaa, ihmiskvaa jne omalta osaltani. Maailmaa ei voi muuttaa yksin, mutta yhdessä voi!

Loistava postaus! Vika on aika pitkälti täydellisyyttä tavoittelevassa kultuurissamme mikä on mennyt ihan älyttömyyksiin. Ulkonäköpaineet tytöille ja naisille on jo ihan liikaa. Pitäisi olla fitness, mutta ei liian lihaksikas, pitäisi olla hoikka muttei laiha ja sitä rataa. Näille paineille ei voi oikein mitään, mutta jokainen voi vaikuttaa siihen mitä suustaan päästää.

Hieno kirjoitus 🙂
Itse olen läpi elämäni, kohta 46v. ,kuullut ihmisten suusta kaikki ilkeät kommentti-variaatiot hoikkuudestani. Viimeksi muutama päivä sitten pesutuvalla miltei vieraan ihmisen suusta. ”Ai kauhea kun olet noin laiha”. Mitäpä siihen muuta vastaisi kuin että niinpä olenkin, ja toivotin mukavat päivän jatkot.
Tai kun kerran helteillä heitin hameen päälle, eräs tuttuni nauroi ja osoitti sääriäni lausahtaen ”kuinka noilla tikuilla voi edes kävellä”
Vaate-liikkeissä ihan normisetti on kuulla myyjän suusta että ”voi kun ei meillä ole noin laihalle kokoja”
Sittenpä kannan rahani liikkeisiin joissa tiedän saavani oikeaa kokoa ja loistavaa palvelua 🙂
Että juu, näitä tilanteita tulee yllättävän usein mutta olen oppinut olemaan sinut painoni kanssa. Voisin tietysti letkauttaa suustani jotain yhtä typerää, mutta en alennu menemään kommentoijan tasolle vaikka mieli välillä tekisikin 😉 😉

Jasmin

Ihmisillä on ihan käsittämätön tapa kuvitella, että on ihan okei sanoa toisen ulkonäöstä mitä sattuu, jos ei tarkoita pahalla. Ja osahan tarkoittaa. Itselläni vielä opittavaa tuossa, ettei menisi kommentoijan tasolle 😀 Joskus saattaa hampaiden välistä päästä (tosin hymyn kera) jotakin, mutta ihan turhaa sekin on. Selityksiä näillä suustapäästelijä -tapauksilla on aina, oli kyse sitten painosta, tukasta tai hampaista.

Hyvin kirjoitettu kaunotar! 😊

Tätähän tämä juuri on, voitaisiin julistaa myös perherauha samalla. Jokainen olkoot sen näköinen ja sillä perheellä varustettu, kuin on. Turhaa komentoida aina kaikesta. Kuka edes määrittelee, millainen tukan on oltava? Tai millainen perheen pitäisi olla?

Jasmin

No nimenomaan! Kokonaisvaltainen rauha saada elää sellaista elämää, kuin elää ja olla senlainen kuin on. Äärimmäisen hyvä pointti tuo, että kuka ja mikä sen oikeanlaisen määrittelee!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.