Yleinen
8.7.2016

Vaikeasta ylipainosta puolimaratonille. For real?

Vaikeasta ylipainosta puolimaratonille. For real?

Voisiko se olla mahdollista? Ajatus on absurdi ja kummallinen. Minun rintani hölskyvät juostessa otsani korkeudelle eri tahdissa vatsani kanssa joka on aivan vallaton jos liikettä on enemmän kuin 2km/h. Henki ei kulje hölkällä 10 metriä pidempään ja mikä pahinta, minä vihaan liikuntaa. Siitä tulee paha olo. Kuin hölskyisi pullon sisällä. Voisinko kuitenkin juosta puolimaratonin?

Minä vihasin liikuntaa. Minä hölskyin. Minun henkeni ei kulkenut. Niin sitä pitäisi nykyään sanoa. Mutta pääni sisällä minä edelleen painan 34 kiloa enemmän. Korvienväliläski ei ole sulanut mihinkään. En millään jaksa uskoa, että todella jaksan juosta, käydä kuntosalilla eikä minun ihan oikeasti tarvitse pitää kiinni itsestäni pysyäkseni alamäessä kasassa. Yllätyn joka kerta kun pysyn puolisoni tahdissa juoksulenkillä.

Tänään yllätyin vielä enemmän. Olin juoksutreeneissä jotka olivat ohjatut ja siellä oli 30 muutakin juoksijaa. Minä häpesin jo etukäteen itseäni. Vaatteeni näyttivät muihin verrattuna vanhanaikaiselta. Olin aivan varma etten jaksa toisten tahdissa edes alkulämmittelyä. Nuupahtaisin ennenkuin toiset saisivat edes sykettä nousemaan. Häpeissäni kipittäisin autoon ja ajaisin kenenkään huomaamatta kotiin syömään suklaata enkä yrittäisi moista joukkohulluutta enää koskaan.

Jossakin kohtaa treenejä huomasin olevani vielä elossa. Enkä edes hädintuskin. Minä taisin sittenkin jaksaa. Kukaan ei katsonut minua halveksuen tai säälivästi. Minä luulen että olin ihan yhtä mukana kuin muutkin. Mihinkään ei sattunut eivätkä keuhkoni olleet räjähtämispisteessä. Itseasiassa minä haistoin nenässäni metsän tuoksun. Yleensä nenässäni pöllyää vain suusta levinnyt veren maun haju. Sen ymmärtäminen että minä todella voin pystyä liikkumaan ja jopa nauttimaan siitä herätti minussa jotakin uutta. Vapauden tunteen.

IMG_20160704_200217_005 (1)

 

Laihduttamisen hyöty on painottunut minulle aina ulkonäköön. Miksi kukaan laihduttaisi mistään muusta syystä? En minä ole aina käsittänyt että laihtumisella on muitakin hyötyjä kuin pienempään vaatekokoon mahtuminen. Tänään juostessani muiden mukana, minä luulen löytäneeni painonpudotuksen todellisen funktion. Sen hyvän olon, joka ei tulekaan siitä että näyttää paremmalta. Se tulee siitä, että tuntuu paremmalta. Varmaankin itsestään selvä asia monelle, mutta ei minulle. Ja jos minusta tuntuu paremmalta, jaksan olla parempi äiti, parempi puoliso ja parempi ihminen. Mutta ennenkaikkea, jaksan elää elämääni paremmin.

Kaiken kokoisena voi ja pitäisi nauttia liikunnasta. Mutta minä en nauttinut. Vihasin sitä. Ja vihasin oikeastaan nuorempanakin ennen ylipainon kerryttämistäkin. Siihen on aina liittynyt suorittaminen ja jonkinlainen yhteys ainoastaan kaloreihin. Ei iloa, ei vapautta. Vain velvollisuus. Jonkinlainen pakko. Ehkä se on ollut suurin syy, miksi liikunta on tuntunut pahalta eikä lopulta huonokuntoinen keho edesauttanut asiaa.

Puolisoni juoksi muutama vuosi sitten puolimaratonin hieman extempore oikeastaan kovinkaan paljon treenaamatta. Eikä hän edes harrasta urheilua. Kevyt ja vähärasvainen kroppa ilmeisesti kantoi maaliin asti vaikkakin aika moni tyttö oli sillä lenkillä nopeampi. Mutta ei siinä muita vastaan kisattu. Puolisollani oli tarve todistaa itselleen pystyvänsä.

Silloin ajattelin, että minun kohdallani sellaiset yltiöpäiset harrastukset ovat jääneet nuoruuteen. Puolimaraton silti siinsi jossakin haaveideni takana ja alkoi nostaa päätään kevään kuluessa. Edelleen vaikka ylipainoa ei enää ole, koen olevani rapakunnossa enkä oikein osaa ymmärtää että pakkohan sen kunnon on ollut kohota kun kuntosalillakin on tullut juostua ja treenattua lähes päivittäin 6kk ajan. Jotenkin vaikka sen huomaa, sitä ei sisäistä. Huonommuuden tunne ja häpeä on tiukassa. Löysä ja lepattava nahka ei myöskään ainakaan helpota liikunnan harjoittamista. Alusvaatteet on katsottava päälle tarkasti ja etenkin vatsa asetettava pöksyihin huolellisesti.

Silti askel oli tänään kepeämpi kuin koskaan. En ole varma onko minusta juoksemaan pariakymmentä kilometriä mutta tämän haaveen minä aion toteuttaa. Todennäköisesti ensimmäisen 5km jälkeen askel ei ole enää kevyt mutta sitten minä vaikka kävelen. Aamuun asti.

Nopeahkon lihomisen, laihduttamisen ja raskauden jälkeen Vatsanahkaa en juoksemalla saa kurottua takaisin 17 vuotiaan mittoihin mutta luulen, että juuri tässä elämäntilanteessa minä tarvitsen haasteita jotka eivät millään tavoin ulkonäköön eikä oikeastaan edes laihduttamiseen. Joten UusiLahti maraton, täältä tullaan!

IMG_20160704_200439

Kommentit

Näytät Jasmin ihan huikeelta :)! Puolimaratoniin ois kyllä mielenkiintoista treenata (:

Jasmin

Voi kiitos <3 😀 eiku vaa reenaamaan! Etkös säki käy paljon salilla, sehän tukee juoksua tosi paljon 🙂

Vau, hyvä sinä! Mun etenkin juoksukunto on surkea ja pitäisi vihdoinkin ottaa itseä niskasta kiinni sen suhteen. Oon saanut hoikan geenit, mutta kunto ja jaksavuus on jotain ihan muuta kuin voisi olettaa. 😀

Jasmin

<3 Valmiiks hoikalla on se etu et ei kulu nivelet ja paikat niin herkästi ku ei oo ylimääräst painolastia :) Mut kunto kyl kohoaa nopee, tsemppiä sinne kanssa!

Huikeaa!! Jään odottamaan että kirjoitat lisää onnistumisisistasi. Tsemppiä! 😍

Jasmin

😀 Toivottavasti puolimaratonista on muutakin postattavaa kuin lähtöviiva. Vaikka se ruutulippu 😀 <3 kiitos

Voisitko jossain postauksessa kertoa tarkemmin painonpudotuksestasi? Miten onnistuit, miten muutit ruokavaliotasi ja sitten se vihattu liikuntaosio 😀

Jasmin

Heippa! Mä olen miettinyt sitä kyllä. Mulla vain ei ollut mitään tietynlaista diettiä tai jotakin tiettyjä juttuja mitä olisin jättänyt pois,m esim hiilarit. Mä aloin vain katsomaan että syön vähemmän kuin kulutan ja aloin käymään salilla ja jumpissa 6krt viikko tammikuussa. Aika paljon olen syönyt lounaaksi kevytreseptejä mitä löytyy tuolta blogin resepteistä. Mutta mä palaan tähän 🙂

vautsi näytti tosi hyvälle oot ollu ahkerana kohtahan se jalka menee jo pään yli 🙂

Jasmin

😀 kiitti! Mut apua pitääks sen mennä pään yli? Mistä kohti?

Ihan mahtavaa!! Juoksu on paras laji! Kehonhuoltoa, aivojen tuuletusta ja ilmaista terapiaa ja pysyy samalla kehokin fitissä ;D Tosi paljon tsemppiä juoksuun ja treeneihin! Lahdessa on ainakin kiva mäetön reitti muistaakseni 🙂

Jasmin

😀 todellakin. Juoksuterapialla säästää pitkän pennin <3 Kiitos 🙂 Missä tuo mäetön reitti on, muistatko? Mä juoksen tosi paljon salilla ja sitten ihan sikinsokin jotain hiekkateitä mut ois kiva löytää kyllä joku vähän vähämäkisempi maasto kun nuo salpausselän huiput on aika jyrkät

Jes! Hyvä sinä 😊 Loistava tavoite ja selviät siitä varmasti 👍

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.