Yleinen
26.2.2016

Masentavan kirkkaat kevätpäivät

Masentavan kirkkaat kevätpäivät

Maaliskuu kolkuttelee ovella. Kevään ensimmäiset kuiskaukset ovat henkäilleet jo tammikuun lopuilla. Sula vesi solisee pitkin alamäkiä ja ruohomättäät pilkottavat mutaisen sohjolumen alta. Melkein  voisi nähdä leskenlehden nupun. Jos ei olisi helmikuu. Kevät tulee joka vuosi aiemmin. Aurinko valaisee sisään ovista ja ikkunoista paljastaen keittiön valkoisissa kaapeissa nuhjuiset sormenjäljet. Tulppaanien seosinkiaika. Facebookien feedit, Instagramit ja Snapchatit täyttyvät sisustuskuvista. Valkoisista keittiöistä joita koristaa keltaiset ja pinkit tulppaanimaljakot. Seuraavaksi joku sesonki-ihminen varmasti keksii tehdä tulppaanikeiton ja somehitti on taattu.

_MG_7214exp3

Minä en pidä keväästä. Kevät paljastaa lähmäjälkien vanavedessä synkät sielut. Koska kaikki ympärillä hehkuvat aurinkoa, pastellivärejä ja Ratian kumisaappaita, me hieman sarkastiset, äksyt ja maaliskuussa matalapainetta kokevat ihmiset erotumme joukosta kuin kaktukset tulppaanimaljakoissa.

Minä saan kevätauringosta kaikenlisäksi migreenin. Mikään ei ole pahempaa kuin sulaville hangille paistavat säteet ja vesilammikot jotka heijastavat otsalohkoihin vihlovaa särkyä. Keväthangilla hiihtäminen saa minussa saman reaktion aikaan kuin Danten helvetti. Epämiellyttävää. Niinä keväisinä päivinä minä haluaisin käpertyä pimeään huoneeseen odottamaan lokakuuta.

tulips-320151_1280

Mutta ei kaikki migreenistä johdu. Minä en vain pidä keväästä. Aina kun kevät on tuloillaan, minä vaivun horrokseen. Mikään ei oikein huvita enkä saa aikaiseksi mitään. Kaikki jää kesken ja hyvät ideat surkastuvat saamattomuudessa kokoon kuin kohmeinen kastemato. Kevään alkuviikot ovat tahmaisia. Joka vuosi.

Kun kevät tulee kunnolla päälle, minun puolustusmekanismini heräävät. En vaivu synkkyyteen vaan nousen taistoon hiipivää tahmeutta ja harmautta vastaan. Yleensä se tulee sisustusvimman muodossa. Viimekeväänä maalasin olohuoneeni keltaiseksi. Kuin todisteeksi itselleni, että aurinko on ihan okei. Sen tikkurilan värikarttamaisessa loistossa voi omassa olohuoneessa harrastaa vaikkapa mainoskatkoseksiä myöhäisillan elokuvan lomassa.

Sitä edellisenä keväänä aloitin kunnolla ompeluharrastukset. Syksyn väristen kankaiden liukuessa saumurin läpi, ajatukset kevään ohi menemisestä liukuivat samaa tahtia alitajuntaani.

Tämän kevään puolustusreaktiota en vielä tiedä. Nyt olen vasta tahma-vaiheessa. Käytän jo valmiiksi keväästä alakuloituneen mielialani hyväksi ja pistelen vauvanvaatteita kirpputorille. Tiedän ettemme tarvitse niitä enää. Ehkä se kielii huhtikuisesta sisustusbuumista, en tiedä. Kukapa tietää vaikka olohuoneen sohva keikkuisi kesällä sateenkaaren väreissä? Toisaalta aloitinhan minä juuri kuntosalin. Ehkä mies sittenkin välttyy tänäkeväänä seinien sutimiselta.

Minä selviän kuitenkin joka keväästä ehjin nahoin. Vaikken minä pidä keväästä, en vaivu synkkään masennustilaan eikä arkemme pysähdy. Minun kevät-alakuloni näkyy ainoastaan sarkastisina ilmeinä ystävieni keväthankihypetyksiin ja vimmaisiin leskenlehtikuvauksiin. Ja varmasti myös tarpeena iltaisin lapsen nukkumaanmenon jälkeen olla itseni kanssa. Ihan vain minä ja minun ajatukseni. Ilman että tarvitsee tehdä mitään erikoista.

Sensijaan, kesää minä rakastan. Toukokuussa voikukkien tullessa,olen jo unohtanut kevään olemassaolon. Se on mennyttä joka vuosi ja juhannus saa tulla. Kesäisin minä tunnen eläväni. Kesä taittuu syksyyn ja siitäkin minä pidän. Illan hämärä ja kynttilänvalo. Ruskan värit ja ikkunoihin piiskaava sade. Jos syksyllä olisi lämmintä, rakastaisin sitä yhtä paljon kuin kesää.

Mikään ei kuitenkaan voita uimarantoja, taaperon jäätelöstä tahriintuneita pikkusormia ja juhannusyön päivänkakkaroita keittiön pöydällä päivänkakkaramaljakossa. Niitä hetkiä minä ajattelen, kengät sukkia myöten kevätloskasta kastuneena päänsärkyisenä ja tahmaisena selatessani Instagramista tulppaanikuvia.

_MG_7222exp3

 

Kommentit

Ooh, olen ihan eri maata 😀 tänäänkin oli pakko hypätä heti aamusta ulkoilemaan ja makkaranpaistoon retkelle! Ihana ihana kevät! 😀 Tsemppiä sinne kesän odotteluun, minä taas en pidä helteistä joten se on sit mun ongelma-aikaani 😀

Jasmin

😀 kuulostaa ihanalta, jos en vihaisi kevättä niin paljon ni todennäkösesti nauttisin retkeilystä ja makkaranpaistosta! Kiitti <3 kyllä tästä keväästä selvitään kunhan tietää että kesä tulee 🙂 En mäkään yberhelteistä välitä mutta sopivan lämmin on ihanaa

En malttaisi odottaa kesää, mutta keväästä pidän. Täällä on vain satanut melkein 20 cm lisää lunta ja sitä oli jo ennestään paljon, joten odotan kevättä ja lumiloskaa! 🙂

Jasmin

😀 haha! Täällä kans nyt on tullu lunta. Viimeviikolla oli paljon keväisempää!

Olen ihan samaa mieltä kanssasi, ahdistaa kun kevätaurinko alkaa paistaa isoita olohuoneen ikkunoista sisään paljastaen saastaiset ikkunat ja lähmäjäljet, vaikka olevinaan on tässä pimeämmälläkin ajanjaksolla ihan kunnolla siivonnut. Eikä pelkästään tämä ahdista vaan lasten välikausivaatteet, päiväkotiin on vietävä koko arsenaali kun kuravaatteita haluavat siellä käyttää. Aina saa olla miettimässä päätä puhki, että koska se toppapuku nyt sitten vaihdetaan vk.vaatteisiin, ei ainakaan liian aikaisin saisi vaihtaa. Olisi paljon helpompaa jos hypättäisiin suoraan talvesta kesään =)

Jasmin

<3 ihanaa etten ole ainoa. Toi välikausivaatejuttu on kans toinen mitä mä kammoan -_- Ja kurakelit.. Argg
Tsemppiä <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.