Yleinen
5.2.2016

Olla jotakin. Onko se tarpeeksi?

Olla jotakin. Onko se tarpeeksi?

marilyn-monroe-885229_1920

Aamulla herätessäsi tunnustelet mielessäsi silmäpussiesi tilan. Siirryt peilin eteen todetaksesi väistämättömän. Jälleen yövalvominen on tehnyt tehtävänsä ja painovoimallakin on osuutensa. Vanhuus ei tule yksin. Eikä naiseus.

Kaivat kymmenien rasvapurkkien ja geelien joukosta juuri tälle aamulle sopivat kollageenivoiteet ja silmänympärysrasvat. Jokaiselle kasvon osalle oma purkki. Vain toinen nainen voi ymmärtää, miksi otsaan sekä luomiin ei voi laittaa mitään mikä on samasta tuubista.

Käytät puolituntia suihkussa vartalosi sheivaamiseen joka puolelta. Jos olet parisuhteessa, teet sen ainakin hiukan puolisosi vuoksi. Kaikki sen kieltävät, valehtelevat. Minä en kertakaikkiaan usko että kukaan raakkaa itseään ”sieltä” ja täältä ihan vain omaksi ilokseen. Valutat vettä vaikka tiedät sen kasvattavan vesilaskua. Kyse ei kuitenkaan ole siitä ettei nainen välittäisi (niinkuin miehet narisevat) vaan silkasta tasoituksesta. Jos sinä joudut höyläämään osia itsestäsi tuntitolkulla joka viikko, saat sentään tehdä sen lämpimän veden valuessa. Sitäpaitsi, jokainen mies voi koettaa sheivata kananlihaa. Siitä ei tule kuin verilöyly.

Kaikki turhamaiset suihkuritaalit suoritettuasi on vaimoritaalien aika. Siivoat keittiön, keräät lelut ja puhdistat vessanpöntön reunat roiskeista. Nalkutat hieman istuvillaan pissaamisen tärkeydestä ja kuulet sanojesi kaikuvan kuuroille korville. Hieman riitelyä ja pakollinen kyräily. Teet lounaan, siivoat kaiken äsken siivoamasi uudelleen ja tunnet riittämättömyyttä. Paikkaat sen föönaamalla suihkunraikkaan tukan joka tosin ehti jo ummehtua uudelleen. Mutta ainakin voit olla kaunis. (Useimmiten et kuitenkaan ehdi).

wonder-woman-533663_1920

Olet hyvä äiti. Olet perehtynyt pedakogiikkaan ja tiedät miten lapsi kasvatetaan mallikelpoisesti. Pyyhit kyyneleesi huomaamattomasti kauppajonossa kun jälleen kerran kielsit lastasi laittamasta tavaroita hihnalle. Et vain kertakaikkiaan ehdi auttaa lapselle maitoja kärrystä. Se on valetta. Ehtisit kyllä, muttet jaksa. Se kauppareissu ei ollut kehittävä eikä innovatiivinen. Korvaukseksi leikit kotona 2 tuntia legoilla ja leivot joulupipareita huolimatta helmikuusta. Siivoat keittiön piparitaikinasta ja hierot taaperosi taikinasta turvonnutta ja kipeytynyttä mahaa. Jälleen tunnet syyllisyyttä. Miksi kävit vessassa ja lapsesi ehti syödä kaksi kourallista pipareita ennen uunia? Luet iltasadun kolme kertaa ja annat kymmenen iltapusua molemmille poskille. Lapsesi ei silti halua nukahtaa. Laulat kymmenen kertaa hämähämähäkin ja kaksikymmentä kertaa piippolanvaarin. Lasket saharan kaikki lampaat sekä kamelit ja lopulta uni tulee. Sinulle. Keittiö jää sotkun valtaan ja hiuslakka tukkaan.

Aamulla tullessasi keittiöön jonne on jäänyt iltapalan tähteet, tunnet jälleen riittämättömyyttä. Äitinä puolisona ja ihmisenä.

Pienten varpaiden tepsutus kuuluu makuuhuoneesta ja sieltä kömpii uninen jälkeläinen. ”Äiti, minä niin rakastan sinua”. Hetken riittämättömyys on tipotiessään.

Muistammeko sen kaiken arjen kiireen, kaaoksen ja tekemisen keskellä mikä on oikeasti riittävää? Tänään, juuri nyt minulle on riittävää olla silmäpusseista ja epäinnovatiivisista hetkistä huolimatta maailman rakkain äiti tyttärelleni. Ja tottapuhuen, ei puolisonikaan taida niin paljon välittää ovatko hiukseni föönatut vai eivät.  Ja se on aivan tarpeeksi. Ällöttävän siirappista. Mutta kipeän totta.

feet-619399_1920

 

 

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.