Yleinen
28.12.2015

Tylsimys somettaa seurassa ja itsekäs siitä valittaa

Tylsimys somettaa seurassa ja itsekäs siitä valittaa

frog-1037253_1920

Olen pyöritllyt tätä aihetta jo jonkinaikaa mutta vältellyt sen kirjoittamista, jotten loukkaisi ystäviäni. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että jos joku kiskaisee palkoja nokkaan, on kyseessä ”se koira älähtää johon kalikka kalahtaa” -juttu. Minä muuten vihaan tuota sananlaskua. Kalikoiden kalauttelu koiriin on barbaarista ja rikollista toimintaa mutta suorien sanojen sanominen mielestäni lähestulkoon toivottavaa Varsinkin nykymaailmassa jossa viimeisen sanan sanoo some.

Some. Sosiaalinen media. Me ihmiset tulemme olemaan tämän ilmiön kanssa vielä kurkkuamme myöten kusessa. Mutta emme vielä.

Minä olen hajoillut tästä some-asiasta ennenkin. Olen verrattain uusi some-käyttäjä Twitterin ja Instagramin osalta. Facebookkiakin olen alkanut käyttämään viestien lähettämiseen ensisijaisesti vasta hiljattain. Ihan vain siitä syystä, että kukaan ei enää käytä tekstiviestejä. Olosuhteiden pakko. Enkä pidä siitä. Haluaisin palata takaisin tekstiviestien ja puheluiden pariin. Tekstiviesteillä ei koskaan lähetetty mitään turhaa shaibaa. Vain asiaa. Nykyään tärkeätkin asiat hoidetaan Whatsupin ja Faceviestien kautta. Se haittapuoli vain on, että 90 prosenttia näiden välineiden kautta tulevista viesteistä on hyvänpäivän turhuuksia. Ja sekin olisi vielä ihan kiva mutta saadakseen näistä poimittua ne vastaamisen arvoiset viestit on avattava kaikki kilahdukset. Tämä taas tarkoittaa sitä, että ihmiset vilkuilevat kokoajan kännykkää. Turhiinkin viesteihin vastataan herkästi, koska vastapuoli näkee onko viesti luettu. Halutaan olla kohteliaita ja vastata siihen kaverin lähettämään viestiin edes kuittaus.

Minä olen kyllästynyt tähän. Jos lähden ystäväni tai puolisoni kanssa kahville, kahvipöydässä on automaattisesti minun sekä hänen Facebook- ja Whatsup-kaverit. Laskin kerran, että ystäväni katsoi kännykkäänsä 58 kertaa yhden kahvittelun aikana. Enkä minä tässä pelkästään ystäviäni suomi. Teen itse aivan samaa. Tämä kulttuuri valtaa tasapuolisesti kaikki. Haluan tästä ärsyttävästä tavasta eroon myös omalta kohdaltani. Vieraisiin pöytiin huutelu on epäkohteliasta. Nykyajan vieraisiin pöytiin huutelu tapahtuu kännyköiden avulla. Toinen kertoo jotakin asiaansa ja toinen naputtaa samalla viestiä kolmannelle. Tai itse syyllistyn välillä kertomaan kuulumisiani ja samalla näpytän jollekkin muulle viestiä seuraavan päivän tapaamisesta.

Vilkuilemme kännykkäämme ennen lounasta, lounaan keskellä ja lounaan jälkeen. Kun kuuluu kilahdus, katsomme keltä tuli viesti. Tekstiviesti-aikana se ei häirinnyt koska se oli alle prosentti siitä viestikilahdustulvasta kuin nyt. Kauppajonossa, lihatiskillä ja elokuvateatterissa mainosten aikaan, jokapuolella meillä on puhelin. Meille ei riitä enää toistemme face to face seura, vaan jaamme seuraamme sekä aikaamme somen välityksellä koko ystävärepertuaarillemme. Emme elä hetkessä. Elämme somessa.

Toistan. Olen kyllästynyt siihen. Miksi minun on raahauduttava esimerkiksi puolisoni kanssa kahville kaupungille, jos hän kuitenkin naputtelee keskustelujemme lomassa puhelintaan ja vastaa jokaiseen kilahdukseen jonka kännykkä päästää? Miksen voisi samalla vaivalla jäädä kotiin koneeni ääreen ja hoitaa parisuhdeajan vaikkapa twitterin välityksellä? Whatsupissakin saa jaettua sen tissikuvan ja Skypessä pystyy harrastamaan seksiä. Tarvitseeko siis enää avioliittoaikaa? Facebookissa voi vaihtaa kuulumiset ja jakaa lasten kuvia. Kannattaako siis tuhlata matka-aikoja ja bensaa lounastreffeihin ystävien kesken kun sen voi hoitaa somessa ja lounaalla ollaan kännykät valmiudessa kuitenkin? Miksi jutella kasvokkain kun kasvot ovat kuitenkin jatkuvasti sinivaloa kohti?

Minä olen alkanut vihaamaan somea. Ihmiset eivät enää ole läsnä itselleen, eivätkä toisilleen. Kukaan ei  saa toisen jakamatonta huomiota. Itsekästä edes vaatia. Mikään ei enää ole niinkuin ennen.

Kerätään itsemme.

Kommentit

Siis oon niiiiiin samaa mieltä! Itselläni meni kans hermot tähän ilmiöön ja laitoin facebookin pois. Kaverini kyselivät miten sinä nyt pidän yhteyttä ihmisiin? Sanoin että soitan ja menen käymään. Toiset kaverit sanoivat tee instagram-tili, ja MIKSI jos saan kysyä? jotta saan nähdä kaikkien kiiltokuva pinnallista elämää, ei kiitos. Puhelimessani ei ole nettiä joten jos en ole paikassa jossa ois ilmanen Wifi-verkko niin en niitä whatup-viestejäkään saa. Ja onneksi siitä puhelimesta voi sen netin kiinni laittaa niin se ei piippaa kokoajan milloin minkäkin viestin takia.

ps.Ihan huippu blogi! tänään löysin tämän ja tässä on jo tuntinen menny sun juttuja lueskellessa. Ihanasti kirjotat itteäki koskevasta sekundaarisesti lapsettomuudesta! 1v2kk tyttönen nukkuu tuolla ja ihmeesti sitä ihmiset jo kyselee että eikö jo tuu toista. Noh ei oo näkyny…

Jasmin

Niimpä! Siis MIHIN on kadonnut soittaminen! Mulla on ikävä sitä. Tympii että yhteydenpito on joko sitä että on kokoajan käytettävissä ja linjoilla tai sitten ei ollenkaan ja mukamas pimennossa -_-

😀 😀 Voi kiitos <3 kiva että viihdyt blogin parissa 🙂
Kurka että teitäkin tämä lapsettomuusasia koskettaa 🙁 Ne on niin kamalan kipeitä ja arkoja asioita, ihmisten kyselyt eivät auta asiaa ollenkaan. Jaksamista ja toivottavasti teillä onnistuisi vielä!

Tää oli niin asiaa täynnä oleva postaus. 🙂 oon niin samaa mieltä sinun kanssa.ärsyttää itteäki ku aattelee millaista on nykyaika.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.