Yleinen
18.4.2014

Messua kerrakseen!

Messua kerrakseen!

Lapsimessut ovat takanapäin. Perjantai-aamuna tosin tuntui että ne ovat niin kaukana edessäpäin etten tavoita niitä ollenkaan.

Sekä matkaseurani, että mieheni alkoivat torstaina oksentamaan ja seuraava yö meni miettiessä kuka on seuraava. Pääsimme kuitenkin onnellisesti matkaan. Aina 5 kilometrin verran. Olenko koskaan maininnut, että inhoan tankkaamista? Mikään ei ole typerämmän tuntuista kuin hytistä kylmässä, tuijotella maisemia käsi kiinni bensaletkussa. Inhoan sitä. Se kostautui matkalla. Onneksi minulle tuotiin bensaa keskelle risteystä ja matka pääsi jatkumaan. Eksyin vain 8 kertaa, mutta ainakin tein mukavan pienen maisemakierroksen koluten läpikotaisesti Tikkurilan, Käpylän, Herttoniemen sekä jonkun erikoisen teollisuusalueen.

Päästyäni onnellisesti messuille, häikäistyin. Jokapuolella, toinen toistaan värikkäämpiä kojuja. En osannut päättää mihin edes katsoisin. Saati kävelisin.

Vedin henkeä ja astelin varmoin askelin kohti Me and I kojua. Ajattelin sen varmaankin muuttuneen kauniiksi kivaksi brändiksi, olivathan he lapsimessuilla! Väärin. En tykännyt vieläkään pilvipyllyistä.

Saavuin kojulle jossa myytiin erilaisia vauvojen puruleluja. Jellystone Design tuo hieman vaihtelua perinteisiin. Koisoni onnistui rattaissa kahmaisemaan käteensä käsilaukun mallisen ihanuuden ja tajusi heti mitä sillä tehdään. Toivon tämän ostoksen pelastavan Lemmikkimme korvat. Ja nännini. Ainakin vielä näyttää hyvältä. Lelussa ei muutaman päivän ahkerasta järsimisestä huolimatta näy jälkeäkään, ja myös minä tihkun verta millimoolin vähemmän. (jos joku innostui tästä lelusesta, lisätietoa löytyy facebookista sivuilta Musthave). Ohessa Koison 10kk-kuva uusi lelu
 hyppysissä.

On paljon vaatemerkkejä joita en ole koskaan ymmärtänyt. Yksi niistä on Metsola. Froteevaatteita.
Aivan kuin olisi linjakas pyyhe päällä? Lapsimessujen myyjäpaikka maksaa kuulemma 1000e. Tajuan miksi. Lapsimessut muuttavat ihmiselämiä. Tai ei nyt ehkä sentään. Ne kääntävät päitä. Ja lompakoita.
Minun koisoni ei näytä uudet Metsolat yllään pyyhkeeseen pukeutuneelta. Jos muutkin ovat joskus kokeneet metsolat pyyhevaatteiksi, luulen, että metsolan kannatti lunastaa paikkansa messuilta. Koska Metsolan ihanat vaaterekit pyyhkivät pyyhemielikuvani kylmään suihkuun, anopin matkaan tarttui lisäksi ompelukangasta ja meille ihania froteehiippahattuja.

Mitä olisivat lapsimessut ilman vaippoja? Koska vaippahimoni on kyltymätön, löysin mutkien kautta tieni erääseen pieneen uuteen kestovaippakojuun. Markkinoille tullut Hamac vaippa herätti mielenkiintoni. Skeptisen sellaisen. En ollut koskaan nähnyt vastaavaa. Oletteko te?

Uteliaisuuteni kulkee käsi kädessä kestovaippahimojeni kanssa, joten tällainen lähti kotiin testailtavaksi. Tässä imu asetellaan kouruun ja ilokseni jopa ruttuuntaittelun maailmanmestari -mieheni onnistui laittamaan taittoimun suoraksi suht nopeasti. Isojen vuotosuojien ansiosta vaippa piti hyvin pissat eikä mikään vuotanut.
Vaipan materiaali (varsinkin sisämateriaali) tuntuu jotenkin haperolta ja mieheni saattaisi vahingossa heittää sen roskiin, luullen kertakäyttövaipaksi.
En myöskään ole varma, pysyykö vaippa paikallaan, kun pieni apinanpoikaseni alkaa kiipeilemään puissa ja lyhtypylväissä.

Minun Koisoni ei ole koskaan niin perustanut rattaista. Messut eivät olleet poikkeus. Hän harjoitti selkeästi ”pujottaudu vöistä ja nouse seisomaan” taitoa eikä suostunut istumaan paikoillaan. Aikani kannettua ympäriinsä rimpuilevaa lastani, bongasin kantoliinayhdistyksen kantoliinalainaamon. Lainasin ergoa ja sain lapseni nukahtamaan selkääni päiväunille.
Kiitokset tästä kuuluu yhdistyksen lisäksi ehdottomasti ystävilleni jotka auliisti luovuttivat henkilöllisyystodistuksensa vuorotellen pantiksi lainaamolle. En koskaan ole oppinut kantamaan mukanani ajokorttia.

Lopuksi tunnustan, että toissaviikolla myin vaunumme sekä rattaamme. Ne eivät vain toimineet. Olen aina sanonut, että vaunuilla ei ole meille väliä, kunhan niillä pääsee eteenpäin. Muutin mieleni. Ja olen siitä onnellinen. Meille kotiutui Emmaljungan scooterit ja pääsin Messuilla testaamaan niitä testiradalla. Ne selvisivät! Entiset vaununi eivät menneet hyvällä edes kotimme kynnyksen yli. Scooterit luistivat (melkein) kepeästi yli soran ja kaatuneiden koivujen! (Tosin viereisen Kantoliinakojun pitäjä kesken halkojen ylitystä huikkasi, että liinaillen olisit jo perillä…)

Loistavista messuista jäi käteen lukuisia paperikasseja, lompakollinen pankkikorttikuitteja ja vuoden mittainen odotus kohti 2015 lapsimessuja!

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.