Yleinen
15.1.2014

parisuhteen palikat

parisuhteen palikat


Vauvalehdet ja kaikenmaailman ’meille tulee vauva’ -ohjelehtiset ovat täynnä kaikenlaisia varoituksia ja totuuksia siitä miten vauva muuttaa parisuhteen ja tekee tilalle pari suhdetta.
Useimmiten naistenlehdet ovat minulle absoluuttinen totuus, mutta tästä asiasta olen erimieltä. Ainakin omalla kohdallani. Ja mieheni kohdalla. Ennen niin rakastuneet puolisot ajautuvat erilleen, raaka testosteroni on muuttunut pahaksi hajuksi ja rinnoista on tullut nestetäytteiset rusinapussit. Suurin osa eroaa eikä mikään enää ole niinkuin ennen. Olen eri mieltä. Kaikki on niinkuin ennekin. Paitsi jotain on tullut lisää.

Meitä vauva ei vienyt erilleen. Meitä vauva lähensi. Tietenkin on barbaarista, brutaalia ja aivan väärin kutsua vauvaa harrastukseksi joten en kutsu. Kutsun vauvaa yhdessä tekemiseksi. enkä nyt tarkoita sitä tekovaihetta.

Meillä ei armaan aviomieheni kanssa ole kerrassaan mitään yhteistä.

Mennessämme naimisiin, tiesimme olevamme kertakaikkisen erilaisia. Mieheni on taiteilija. Minä en ymmärrä taiteita. Mieheni on musikaalinen. Minä en erota mollia duurista. Mieheni on hevari. Minä olen iskelmätyttö. Meillä ei myöskään ole mitään parisuhteen kulmakiviä kuten yhteisiä ajatuksia ominaisuuksia ja harrastuksia. Luokittelen ne höpöhöpöksi. Me olimme rakastuneita toisiimme ja päätimme 6 vuotta sitten kirkossa rakastaa hamaan tappiin asti vaikkei meillä mitään yhteistä ollutkaan. Lukuunottamatta autolainaa. Joten Koison syntyessä ei ollut mitään mikä meitä vie erillemme koska olemme aina olleet kaksi ihan erillistä ihmistä jotka nyt vain sattuu tykkäämään toisistaan. Poiketen menneeseen elämään, nyt meitä kuitenkin jokin yhdisti ja se oli yhteinen pikkuihminen.

Tietenkään erilleen ajatuminen ei ole ainut asia joka mukamas parisuhteessa muuttuu. Myös seksielämästä tulee erilaista. Sen kuuluu ensin hävitä kokonaan ja sitten vakiintua harvinaiseksi sillointällöin hommaksi. Kun lapsi on mummolassa tietenkin.
Noh, tähän ei kai voi meidän kohdalla todeta muuta kuin että jos tämä on sen rakkauden lisäksi ainut yhdistävä tekijä tässä liitossa (nyt vauvan lisäksi), se ei häviä vaikka makuuhuoneeseen muuttaisi vauvan lisäksi yhdistyneet kansakunnat.

Suurinta roskaa on miesten väitteet siitä, että nainen  muuttuu takkutukkaiseksi hormonihirviöksi jolle lapsi on kaikki kaikessa ja miehestä tulee lastenhoitaja ja ehkä korkeintaan hovimestari sohvannurkassa imettävälle äidille
Mieheni on niellyt ainakin osan edellämainitusta. Pikaisen riitatuokion päätteeksi tuiskaisin puolisolleni miksi hänen täytyy olla niin käsittämättömän ärsyttävä .Sain vastaukseksi, mä vain seurailen sun hormonivirtoja. HORMONIVIRTOJA? Mistä se tuollaista on saanut päähänsä? Tämä selvisi aika äkkiä kun paikansin vessasta vauvalehden… Mitä tämä on? Niiden pitäisi puolustaa äitejä!!

Tilastojen valossa puolet aviopareista eroaa ensimmäisen vauvavuoden aikana. Minä väitän että parisuhteessa on pakko olla jotain perustavanlaatuista vikaa jo ennen ratkaisevaa peittojenheilutuskertaa jos näin käy.
En mitenkään usko, että pieni, keskimäärin 3kg-5kg kokoinen taskurapu onnistuu imemään molemmista vanhemmista rakkauden ja rikkomaan avioliiton.
Ja jos pystyy, siitä pitäisi vaieta. Jos jokapaikassa ei toitotettaisi että myös ero on ratkaisu, ihmiset eivät tietäisi sitä. Ainakaan miehet. Naiset saattaisivat keksiä sen itsekin.
Minäkään en ole kertonut miehelleni, että antaisin useammin luvan miestenvälisiin peli-iltoihin. Jos hän tietäisi sen, saattaisi olla että hän käyttäisi mahdollisuuttaan ja minä olisin sittenkin yksinäisempi.

Tarkoitukseni ei ole vähätellä kenenkään avioliittoja eikä varsinkaan puolisoja mutta olen vakaasti sitä mieltä, että vauva-arjen vaikutukset parisuhteeseen ovat liitoiteltuja. Tuoreet äidit ja isät vaihtavat silmät sikkurassa maitokakkavaippoja ja unohtavat hääpäivänsä, katsovat toisiaan haisevan vaipan yli miettien, tuotako minä rakastin? -ja säikähtävät vastausta. Tästä se lähtee. Avioeroprosessi. Koska kaikkialla sanotaan että vauva-arki on parisuhteen kriisiaikaa ja puolisot kasvavat erilleen.

Eroja tulee ja menee mutta vain vauvalehdissä ja perhelehdissä niistä vauhkotaan jo etukäteen. Ehkä se on sitä syntyvyyden säännöstelyä. Kukapa kohta tilastojen valossa uskaltaa lapsia tehdä. Tällä asialla pelotellaan jo yhtä paljon kuin raskausarvilla. Ymmärtäkää rakkaat lukijat etten tarkoita avioerojen olevan turhia. Etukäteislietsominen. Sitä minä en vain ymmärrä. Ehkä kyse on riskien tiedostamisesta ja riskienhallinnasta.

Joten lisään tähän 10 hyvää asiaa mitä vauva tuo parisuhteeseen. Ihan vain vastapainoksi kaikille ’näin vauva muuttaa parisuhdettasi huonompaan suuntaan’ artikkeleille.

-Yhteenkuuluvuus. Mikä voisi yhdistää enemmän kuin yhteinen univelka?
-Korvamerkitty yhteinen aika. Kun aika on kortilla, sen käyttää paremmin.
-Perheretket. Baari-illat vaihtuvat linnanmäkeen ja muumimaailmaan. Yhteinen riemu.
-Yhteiset juhlat. Syntymäpäivät ja joulut. Ne yhdistää perheenjäseniä. Viimeistään kun siivotaan.
-Ongelmanratkaisut. -onnistumisen ilot kun on yhdessä ratkottu miten päin vaippa tulee.
-Yhteiset ilon hetket. Se hetki kun löydetään yhdessä vauvan ensimmäinen hymy.
-Liimautuminen. Asioita on pakko tehdä yhdessä.
-Vastuullisuus. Miehen on pakko kasvaa aikuiseksi ja ostaa perheauto.
-Empatian lisääntyminen. Molemminpuolisen väsymyksen tunnistaminen ja avunanto lisääntyy.
-Muukin syy pysyä yhdessä kuin rakkaus ja yhteiset adidaksen verkkarit.

Vastaus ”tuotako minä rakastin” kysymykseen on: En. Mutta kaikki me muutumme. Deal with it.

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.