Kestovaipat
27.12.2013

Rikkonainen vaippavuoreni

Rikkonainen vaippavuoreni

Minulla oli ideologia. Vuosi sitten mahassani myllersi pieni koisoni, 5 cm pituinen. Ilmaisin puolisolleni huumorimielellä idean kestovaippailusta. Sain osakseni jälleen kerran mielipuolisen katseen. Otin sen haasteena. tuo haaste kantaa minua ja valtavaa kestovaippakasaa edelleen.

Alku oli täydellinen vaippasirkus mutta nykyisin minä olen sen sirkuksen tirehtööri. Haalin nopealla tahdilla Koisollemme jos jonkinmoisia kestovaippoja ja viimein kokoelma oli valmis. Kunnes se jäi pieneksi. Nyt käynnissä on operaatio suuremmat vaipat. Jostain käsittämättömästä syystä sain syksyllä päähäni hamstrata kestovaippakirppiksiltä vaippoja joiden kuminauhat ovat löystyneet. Niitä myydään muutamalla eurolla. Lähes postikulujen hinnalla. Ajattelin, että tämähän tulee halvaksi. Laitan niihin vain uudet kumpparit ja vaippa on valmis. Hintana 2 euroa!
2 euroa rahaa ja päälle järjen, hermojen ja mielenterveyden menetys. Kuka mitäkin pitää halpana.
Pimeänä syysiltana posti toi kymmenen kuminauha- ja tarravikaista vaippaa. Kaivoin esille mummilta ennakkoperintönä saamani ompelukoneen ja istuin vaippakasan ääreen. Tuijotin vaippoja aikani, vaihtelin eri neuloja ja masennuin. Nyt tiedän miltä puolisostani tuntuu valtavan tiskivuoren edessä. Voimattomalta.
En tiennyt miten kuminauhat saa ulos rikkomatta vaippaa. Tuhosin kaksi ensimmäistä. Kolmannesta tuli mytty ja se sopisi ehkä kirahvivauvalle. Kapeareisiselle kirahvivauvalle.

Entäs sitten tarravikaiset vaipat? Tarrojenhan pitäisi olla helpot vaihtaa. Senkun vain ratkoo edelliset pois ja ompelee uuden tilalle. Paitsi jos haluaa tulokseksi muutakin kuin pissaa vuotavan reikäjuuston. Joku nyt varmaan ajattelee että jospa ompelee vanhojen tarrojen päälle uudet? Niimpä niin. Näin minäkin ajattelin. Silmiä kirvelevä lopputulos mielessäni en viitsi edes kirjoittaa miten siinä kävi.

Toimitin loput ompelutaitoiselle anopille ja päätin että ei koskaan enää. Kunnes joulun pyhinä hamstrasin uuden kumpparivikaisen kestovaippakasan. En tiedä miksi. Olin unohtanut tyystin mitä kautta edelliset tulivat toimiviksi.

Kaikkihan tietävät, että jos jotain etsii, joku muu etsii aivan varmasti sitä samaa. Siksi on tarpeen selata kestovaippojen myynti-ilmoituksia 5 minuutin välein jotta ehtii varmasti ensimmäisenä varata kun hyvä vaippa tulee myyntiin. Muutaman vuorokauden kyttäyksen jälkeen saldona on 10 vaippaa ja lähes maaninen olotila. Näin unta vaipoista, puhuin puolisolleni vain vaipoista ja postilaatikko pursuaa yhä vaippoja. Vessassa käydessäni yllätin itseni pohtimasta että minne unohdin vaippani kunnes -luojalle kiitos muistin, että minä en toistaiseksi niitä itse vielä tarvitse.
Löysin kyllä hauskan kuosisia aikuisten kestovaippoja poistomyynnistä ja mietin kuumeisesti olisiko lähipiirissä vaipan tarpeessa olevia mummoja mutta luovuin ajatuksesta. Jossain sen rajan on harmi kyllä mentävä.

Hulluutta on monenlaista. Nykyään mieheni osaa jo välttää katseita jotka saatan ottaa haasteena. Se voi tulla kalliiksi. Myös mieheni mielenterveydelle.
Vietimme löysää Tapaninpäivää makoillen lattialla ja jutellen tietysti kestovaipoista. Tai ainakin minä juttelin. Hän keskeytti minut ja ihmetteli miksi sohvan reuna haisee omituiselle. Kaivoin hänen selkänsä alta mattoon maastoutuneen märän kestovaipan.

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.