Yleinen
12.12.2013

Joulun odotusta

Joulun odotusta

Syyskuun 25 päivä Lidliin tuli joulukarkit. Huomioin sen erityisesti siksi, että olen auttamattoman koukussa kyseisen ketjun suklaarasioihin jonka kaikki karkit näyttävät erilaisilta mutta maistuvat samalta.Viime vuonna aatonaattona halusin vielä täyttää varastot, mutta huonoksi onnekseni ne olivat loppu. Ajoimme kaikki kotipaikkakuntamme Lidlit läpi ja löysimme yhden jossa niitä oli. Se meni Masukoison piikkiin. Tänä jouluna kohtuni on tyhjä joten parempi varautua ajoissa.

Nyt jouluun on alle 2 viikkoa ja jokavuotinen taistelu joulun perinteistä, traditioista ja toimintavavoista on alkanut.

Toissajouluna mieheni ei halunnut lainkaan joulukuusta. Pitkän keskustelun jälkeen sanoin ”selvä, ei kuusta” ja painelin torille ostamaan 2m korkean kuusen jonka latva piti leikata jotta se mahtui autoon.
Tänä vuonna sama riitapukari ei halua aitoa joulukuusta. Tälle on osittain painava peruste. Mutta vain osittain.
Viime jouluna kuusi varisi paikalleen jo Tapaninpäivänä ja siihen jääneet kolme neulasta tippuivat eteisen nukkamatolle kun raatoa kannettiin ulos. Sieltä ne pistelivät jalkoihin vielä lumien sulaessa huhtikuussa. Kuusen pikavauhtiin tapahtunut variseminen ei suinkaan johtunut joulukuusen luonteesta. Syynä oli Mieheni luonne.
Hän oli tavalliseen tapaansa unohtanut kuusta pystyttäessä laittaa kuusen jalkaan vettä. Keksittekö yhtäkään hyvää syytä, miksi minun pitäisi tänä jouluna kärsiä aidon kuusentuoksun puutteesta vain koska mieheni kuivatti joulukuusen pystyyn edellisvuonna?
Niin. En minäkään. Siispä ostin tyttökoisomme iloksi kassillisen pinkkejä kuusenkoristeita.

Toinen vakituinen ongelman aihe on kinkku. Se alkaa jo kaupassa. Minkä kokoinen otetaan? Minä haluan 8kg potkalla ja mies 4kg ilman potkaa. Hän on olevinaan niin kamalan matemaattisen älykäs muttei ymmärrä että 8kg potkalla on samanverran kuin 4kg ilman. Olen aina saanut tahtoni läpi. Jo useana jouluna yöunet ovat tulleet kalliiksi, sillä minun potkani on joka kerta irronnut paistamisen jälkeen. Yhtenäkään jouluna talomme kinkunpaistaja ei ole herännyt herätyskelloon ja juhlapöydän kruunun sisälämpötila on ollut joulusta riippen 95-100 astetta. Tänä vuonna perinne muuttuu. Hän saa luvan nukkua makuupussissa uunin edessä.

Joulumme perustavanlaatuisinta vääntöä käydään jo edeltävästä helmikuusta saakka. ”Kenen luona olemme” taistelu. Molemmat ladomme kaikki perustelut maan ja kuun väliltä, miksi on tärkeää viettää joulu oman sukumme luona. 5 joulua peräkkäin olen tietenkin tämänkin taiston voittaja mutta tänä jouluna jouduin taipumaan. Niimpä vietämme minun sukuni luona aattolounasta ja mieheni suvun luona aattoiltaa. Koko jouluaatto on tarkasti kellotettu.
Tärkeintähän ei ole joulun tunnelma eikä Jeesus-lapsi, vaan että ehdimme joka paikkaan ajoissa. Niimpä niin. Jos entiset merkkit paikkaansa pitävät, luulempa ettemme kerkeä edes sängystä nousta ennenkuin olemme jo jokapaikasta myöhässä.

Koska joulu on vasta edessäpäin, sammutan koneeni ja lähden aloittamaan kolmannen joulukiistan varakinkun ostamisesta.

Rauhallista joulun aikaa!

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.