Yleinen
31.10.2013

Koisopussin pienennystä

Koisopussin pienennystä

Raskausaikana viimeisellä kolmanneksella annoin itselleni ja kaikille kuudelletoista raskauskilolle luvan olla ilman kuntosalia ja liikuntaa. Empä olisi mahtunut enää edes ajamaan autolla itseäni kuntosalille koska jalat eivät ylttäneet polkimille ilman että maha otti kiinni rattiin. Niimpä vaapuin tauottamaan salijäsenyyteni. Kuntosaliohjaaja kysyi silmät pyöreänä, että miksi rouva haluaa salijäsenyytensä tauolle, raskausaikana kun on tärkeä ylläpitää kuntoa? Kysyin silmät yhtä hölmön näköisinä, että sisältyykö jäsenyyshintaan myös tikapuut joilla pääsee kapuamaan kuntopyörän selkään? Ei kuulemma sisälly.

Enää en tarvitse tikapuita kiivetäkseni kuntoilemaan. Tarvitsen kaulaan ripustettavan urheilukassin koisopussilleni. Se nimittäin hölskyy hölkätessä pahemmin kuin minkään luokan jättimäiset tissit. Ratkaisin asian ostamalla koisopussinkiristimet. Toisinsanoen ihoa myötäilevät kammottavat beiget shotrsit. Pitää lerpun kurissa ja tasottaa ehkä yhden makkaran kahdeksasta. Loistavaa. Menee täydestä jopa itselleni!
Siispä pitkän tauon jälkeen hipsin salille. Tiedättekö mikä on kirkasta kaiken paljastavaa kaupan pukukoppia pahempi? Kuntosalin pukuhuone. Jokapuolella spottivaloja ja valtavan raskausarpisen roikun kanssa tuntuu että jokainen spotti kohdentaa juuri minuun.
Yritin paeta valoja, peilejä ja timmien BodyPump tunnilta tulleiden tyttöjen katseita.
Hoin kamppeita vaihtaessani alasti päässäni mantraa ”olen juuri synnyttänyt. Olen juuri synnyttänyt. Olen juuri synnyttänyt”. Joillekkin juuri on 4 päivää tai 4 viikkoa. Minulle se on 4 kuukautta. Mutta ei se haittaa. Miehelleni se on 4 vuotta. ”miten se pakoputki muka putosi, juurihan minä huollon tein”. Vuonna 2008.

Päätin myös kokeilla sitä kuuluisaa pakkomielteistä vaunulenkkeilyä. Paketoin Koison toppavermeisiin ja lähdin kävelylle. Koska Koiso jostain käsittämättömästä syystä nukahti jo eteisessä, päätin etten varmasti aio taapertaa ympäri kyliä seuranani vain omat ajatukseni joten kaivoin esille mp3 soittimeni. Iines tosin oli jyrsinyt niistä kuulokkeet. Vimmaisena käänsin koko omaisuuten ympäri ja ainoat toimivat vehkeet olivat mieheni peltorien kokoiset tietokoneen pelikuulokkeet. Viritin 3metrin johdon kolikon kokoiseen soittimeeni, kerin ylijääneet alas vaunun käsilaukkukoppaan ja pistin kuulottimet päähäni. Nopea vilkaisu peilistä todisti minun näyttävän skitsofreenikolta joka pakenee päästään kuuluvia ääniä. Mutta ei se haittaa. Eihän Hollolassa ole kauheasti ihmisiä joten tuskin kukaan näkee.
Ensimmäinen vastaantulija katsoi minua ja hänen suunsa nykii kummallisesti. Ei se mitään.
Popit kaakossa kävelin yläasteen ohi. Lauma tupakalla seisoskelevia nuorukaisia tuijotti minua ja osoitteli sormella. Kuulin vain frederikin. Samanvärisissä tuulipuvuissa asteleva iäkäs pariskunta vaihtoi toiselle puolelle katua. Pitkä ja hoikka nuori äiti valkoisissa nahkaisissa vaunuissa katsoi minua halveksuvasti hymyillen ja pisti iPodin näyttävästi taskuunsa.

Tämä riitti. Roiskaisin kuulokkeet koppaan ja soitin mieheni hakemaan meidät lenkiltä. Juuri niin typerää touhua kuin kuvittelin. Seuraavana päivänä mies otti vaunut ja koison koiralenkille mukaan niinkuin ennenkin. Koska onhan se vauvan ulkoilutus nyt tärkeää. Saattaa muuten tulla vaikka happivaje sanoi mummi.

Kuntoilu jatkui vauvajumpassa. Kuuden kilon painoni kanssa loikimme ympäri salia. Olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että vetäjänkin pitäisi ottaa painoksi vauva pehmoapinan sijaan. Kolmenkymmenen toiston jälkeen saattaa hymy hyytyä.

Kaiken hermoja raastavan kuntoilun, kalorien laskemisen ja kummallisten ananassmoothien valmistusten jälkeen tuloksena on +1kg. Saattoi päästä muutama ruma sana ja hentoinen itku. Soitin terveyskeskukseen ja vaadin saada kilpirauhaskokeet. Tämän ainoa selitys on oltava kiliprauhasen vajaatoiminta. Jos ihminen käy vauvajumpassa, kuntosalilla ja jopa vaunulenkillä, on tuloksena oltava jotain muuta kuin kaksi voirasiallista rasvaa. Sain kokeeni. Tuloksena täysin normaalit kilpirauhasarvot.

Toivon todella että kummallinen elimistöni varastoi vain kaiken ravinnon koska Koisoni on vielä täysimetyksellä. Imetyksen laihduttava ominaisuus on yhtä suuri huijaus kuin mahan palautuminen ja raskausarpien rasvauksen vaikutukset. Oikea pyramidihuijaus. Ensin huijataan äidit syömään +500 kaloria jotta maitoa riittää ja sitten kaiken huipuksi ne 500kaloria ei menekkään maidontuotantoon vaan lantioille. Ehkä kuntosaliyrittäjät keksivät sen, haaliakseen asiakkaita synnytyksenjälkeisiin painonpudotusryhmiinsä? Onneksi imetystä kestää vain maximissaan pari vuotta, pyramidin rakennukseen taisi mennä tuhat vuotta. Uskon vakaasti, että tämän maitovaraston sulkeutuessa kaikki loput kilot varisevat ryminällä. Yritän olla ajattelematta että sen ryminän piti tapahtua synnytyksen jälkeen kun alkaa imettämään.

Koska vartaloni todella on päättänyt jämähtää pyramidin muotoiseksi kartioksi jolla on jalat voin hyvällä omallatunnolla pukeutua telttaan ja liittää kaikkiin small talk asiayhteyksiin ”olen juuri synnyttänyt” niin kukaan ei ajattele että olen valtavan paksu huvikseni. Kunhan kukaan ei tajua kysyä ’koska on juuri’.

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.