Yleinen
31.5.2013

Pakko saada nyppiä

Pakko saada nyppiä

Miksi, siis MIKSI äideillä, sisältäen tuntemattomat, tutut, sukulaiset ja jonkun joka on lastentarhanopettaja on tapana nyppiä toistensa pyrstösulkia? Toisinsanoen neuvoa kärkkäästi toisiaan ja ennenkaikkea vääntämällä niin moneen kertaan että oikeasti uusi äiti on sulkasadon saanut monenkin hyväntahtoisen keskustelun jälkeen.

Eihän missään muussakaan asiassa kokoajan jaella hyviä neuvoja toisille ’minä olen aina oikeassa’ ideologialla. Kyllä olisi hymyssä pitelemistä jos joku ystäväni tulisi neuvomaan miten jauhelihakastike pitää tehdä, miten vessapaperirullaa käytetään tai millaisia talvivaatteita minun pitäisi itselleni ostaa.

Mutta vauvat. Ne nyt vaan ovat eri asia. Heti kun tieto  ainakin yhdestä peiton heilumisesta on levinnyt, se alkaa. ”Älä osta sitä, se sun on pakko ostaa. Tämä on ihan turha, tota et tarvi..” Entäs jos tarvin? Miten se että Anneli ei tarvinut tuttipullon steriloijaa liittyy siihen että minäkään en sitten tarvitse? Tai jos Justiinan lapsi nyt oli pituudeltaan 54cm syntyessään niin miksi minun ei silloin pitäisi ostaa 50cm vauvanvaatteita?

Nyt nimittäin on käynyt niin että en ole juurikaan ostanut 50cm kokoisia vauvanvaatteita ja 56cm vain marginaalisesti koska suurin osa jankuttaa että vauvat on isoja, niitä ei tarvita. Tykkään shoppailla seurassa mutta olen kiltisti ostanut isompia vaatteita koska en vain jaksa kuunnella sitä marinaa siitä miten sitten en ehdi käyttämään mitään ja tuhlaan vain rahaa. Olisi vain pitänyt pitää lompakkoni ja ajatella että omatpa on rahani koska nyt meille on todennäköisesti tulossa pieni vauva jolla on 3 valtavaa kassillista koon 62-> vaatteita. Ainoat mitä löytyy pienissä koossa on bodyt. Meidän Koiso kulkee siis Bodeissa. Ihan vain siksi että normaalikokoiset suomalaiset saavat yli 50cm pitkiä vauvoja mutta jos omaa varttani on 150cm ja miestä 178 niin tuskimpa synnytän itsekkään 62cm pitkää kuikeloa varsinkin kun alakäyrillä mennään kokoajan. Mutta eihän se ole äideille mikään selitys. ”Kun minunkaan Kyllikki ei mahtunut niihin pienimpiin vaatteisiin”.

Kestovaipat. Minä nyt vain pidän kestovaippojen ihanista kankaista ja kirkkaista kuoseista. Ne ovat myös edullisia. Ekologisuudesta en niin piittaa, en osaa edes kierrättää. Haluan siis kestoilla. Mutta tämä se on punainen vaate toisille äideille ja siitä niitä hyväntahtoisia neuvoja vasta sateleekin. ”Minäkään en jaksanut pestä niitä, mäkään en öisin jaksanut herätä vaihtaa niitä useammin”. Taas sama juttu. Jos Pirkko ei jaksanut, miksi minä en jaksaisi? Jos vahingossakaan mainitsee sanan kestovaippa, saa osakseen vähättelyä ja useimmiten myös naurua ja halventavaa tuhahteltua ”luuletko että kestovaippailu on hyvän äidin mittari”. Mistä tämä tulee? Siitäkö että äidit jotka eivät itse kestoilleet luulevat että toiset tekevät sen ollakseen parempia? Vai ihan vain siksi että onhan se kiva neuvoa keltanokkaa muka arjen helpottamiseksi. Mutta kun minä en halua arjenhelpottamista, minä haluan kestovaipat! Joten kiitos kaikkien naurujen, vähättelyjen ja siinähän näet-kommenttien jälkeen aion kestovaippailla ihan uhallakin.

Imetys.. No itseasiassa tästä olin odottanut jotain suurempaakin hälyä mutta mitään liittyen imetykseen en ole vielä kuullut. Luulin että valloilla on joku imetysfanatismi mutta se myrsky ei ole vielä kohdalle osunut. Sanompahan silti: Oma on vauvani ja omat on rintani. Vaikka aionkin imettää. Mutta ihan noin periaatteesta!

Klassisin on tietenkin kommentointi oman ajan menettämisestä ja muka hyväntahtoinen pilkkanauru suunnitelmista käydä lapsen syntymän jälkeen kuntosalilla tai ulkona syömässä. ”ootappa vain kun saat sen oman koliikkivauvasi siihen niin sitten naurat ajatukselle että joskus kävisit vessassa yksin”. Aikaisimpa minun vauvani koliikki on diagnosoitu. Jos yksi äiti on väsynyt, silloin kaikkien pitäisi keikkua äitilandiassa perhepedissä väsyneenä puklunhajuisena ja kulmakarvat yhteen kasvaneena ja neuvoa tulevia äitejä unohtamaan elämän. Vastaansanominen ei auta. Useimmiten vastaus tähän ja kaikella edellämainittuun on ”hahaa ootappa vaan!”. Ja näin on mitätöity mielipiteet.

Ilman vaunuja jotka menevät minimaaliseen tilaan ei kuulemma pärjää. Niiden pitää myös olla yhdistelmät koska autoon ei voi mahtua vaunut ja rattaat. Myös riittävän kevyet jotta ne saa yhdellä kädellä kasaan. Ehdottomasti niihin on sovittava turvakaukalo koska sitten ei tarvitse änkeä matkalle ylimääräistä tavaraa ja menettää hermojaan. Ilman minipieneen tilaan kokoontaitettavia vaunuja on arki ja elämä pilalla. Näin on neuvonut monikin. Mutta kun meillä on pakettiauto!

Joo, hyväntahtoista I know. Mutta raivostuttavaa. Jokaisen tarpeet, vauvat, halut ja jaksaminen on erilaista joten miksei ihmiset vain voisi kunnioittaa toisten tapaa olla äiti samanlailla kuin kunnioitetaan toisten tapaa laittaa ruokaa tai pyykätä (kaikkea muuta paitsi kestovaippoja)?

Raivo on noussut. Tekisi mieli muuttaa ranskaan, siellä en ymmärtäisi ketään ja he eivät mielellään puhu edes Englantia. Olisin varmaan kuunnellut herkemmin omia vaistojani eikä tarvitsisi nyt lähteä jättimaha pystyssä ostamaan hirveällä kiireellä sopivia vaatteita jottei Koisoni näyttäisi heti ensimetreillä hiphopparilta tai kangaskääryleeltä.

Parhaan neuvon olenkin saanut mieheltäni joka ei tiedä lapsista sitäkään vähää mitä minä. ”Kuuntele vain ittees” ja näin aion tehdä. (toivottavasti miesraukka tajusi että toteutan sitä myös siellä vauvanvaatekaupassa josta lähden ostamaan pieniä vaatteita eikä sanansijaa ole kassinkantajalla)

Kommentit

Olisi kiva kuulla mitä mieltä olet nyt näistä ”pakko saada nyppiä” kirjoituksesta?

jasmin

😀 haha olinki jo unohtanu tän postauksen kokonaan! Nytkun asiaa tarkemmin alan miettimään, niin olen edelleenkin samaa mieltä 😀 tosin häpeäkseni tunnustan että olen ehkä lapsen syntymän myötä itsekkin tullut tämmöiseksi ärsyttäväksi neuvovaksi kaikkitietäväksi mammaksi! Kiitos kun palautit minut muistamaan miten ärsyttävää se voi olla! <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.