Yleinen
13.9.2017

Vauvantekorauha

Vauvantekorauha

Yhteistyössä Femibion

Muistatteko, kun keväällä kerroin teille, että kolmas lapsi saa tulla?

Kerroin siitä siksi, että mielestäni lapsien haluaminen on hyvin luonnollinen toive, eikä sitä pitäisi kenenkään joutua salailemaan, jos ei halua.

Mutta mitä palautetta olenkaan saanut. Ilmeisesti näin väsynyt äiti ei saisi raskautta toivoa. Olette laittaneet sähköpostia ja instaviestiä sekä kommenttia tänne blogiin.

Tässä esimerkki:

Mä ihmettelen kovasti, miksi et vain nauti nykyisestä tilanteesta ja tyydy kahteen lapseen?
Stressaat toivoessasi uutta lasta ja se syö nykyisten lastesi lapsuusaikaa. Yhtäkkiä huomaat että raskautuminen ei vuosienkaan päästä ole onnistunut ja siinä samassa ne nykyiset pienet ovat kasvaneet isoiksi.
Jos lusikalla on annettu, ei voi vaatia kauhalla.

Oikeasti? Olen taas kerran tosi ihmeissäni. Ensinnäkin kaksi lasta ei ole tyytymistä. He ovat lahja elämältä.

Onneksi suurin osa palautteesta on ollut positiivista ja meille on toivottu plussatuulia.

Olen tottunut siihen, että anonyymien on helppo tulla kertomaan mielipiteitä tänne blogiin, mutta olen väkisinkin alkanut miettimään, miten paljon meille naisille raskauksista ja lapsitoiveista yleensäkin kommentoidaan?

Lasten tekeminen on asia, josta mielestäni ei muiden kuulu vitsailla, ei arvostella, eikä vihjailla. Koska se on jokaisen naisen oma asia.

Perheen lapsiluku olkoon jokaisen perheen oma valinta.

Haluaisimme kolmannen ja ehkä myös neljännen. Mitäs siihen sanotte?

Jos käy meillä kylässä, saattaa vessassa nähdä vilaukselta raskaustestejä tai ovulaatiotesteja, tai keittiön pöydällä lojuvan Femibion- ravintolisäpaketin.

Syön Femibionia, koska toivon että jos jokin päivä totean olevani raskaana, en kokisi enää yhtään keskenmenoa.

Raskaustoiveita ja raskautumista piilotellaan usein pelon vuoksi.

Toiveissa raskaus edelleen on.

”Jokainen tsäänssi on mahdollisuus” – Matti Nykänen.

Näinhän se on myös raskautta toivovalle. Jokainen kuukautiskierto on uusi mahdollisuus tulla raskaaksi.

Entä jos kerron haaveistani, ja emme saakaan lasta? Entä jos kerron raskaudesta, ja saankin pettyä?

Ei välttämättä riitä, että foolihappoa sisältäviä valmisteita alkaa syömään kun raskaus todetaan – jo hedelmöityshetkellä on parasta olla riittävä folaattitaso. Siksi Femibionia on suositus syödä jo raskautta yritettäessä.

Turvaamalla folaattitaso voidaan ehkäistä raskausajan komplikaatioita.

Folaattia kehittyäkseen tarvitseva sikiön hermostoputki sulkeutuu heti raskauden ensimmäisten 4 viikon aikana, jolloin et välttämättä edes tiedä olevasi raskaana.

Haluan itsekin tehdä kaiken mahdollisen, mitä voin tehdä onnistumisen eteen.

Joku anonyymi jopa epäili, että onkohan kolmas lapsi vain minun toiveeni vai onko tosiaan myös mieheni samaa mieltä? Kyllä, ja mielestäni lasten toivottu lukumäärä on ehdottomasti parin yhteisesti puhuttava asia.

Kun kerroin keväällä, että haluaisin raskautua, tiesinkin jo, ettei se tule käymään hetkessä. Taas on puoli vuotta kulunut ja edelleenkään ei mitään ole tapahtunut.

 

Meillä siis yhä odotellaan plussaa – onko siellä puolella muita samoissa haaveissa?

Entä onko teidän lapsitoiveita kommentoitu ehkä asiattomasti?

Toivon vauvantekorauhaa teille kaikille, joilla vauveli on haaveissa ♥

Kommentit

Meille on kolmas tulossa maaliskuussa. Ennestään 9/2012 ja 9/2016 tytöt. Kyllä on kuultu ihmettelyjä miten näin nopeasti kolmas on tulossa ja miten oikeen tullaan jaksamaan lasten kanssa. Sen tiedän että tämä on meidän viimeinen lapsi ja aioin nauttia nyt tästä ajasta sanoi kuka mitä hyvänsä :)

On kommentoitu ja todella negatiivisesti.. Esikoinen on todella haastava lapsi vilkkauden, kovan uhman ja oman tahtonsa kanssa, hyvin on silti mennyt vaikka välillä revin hiuksia päästäni. 6kk sitten meille syntyi tämä kuopus ja päätimme että kolmas saa tulla kun on tullakseen, tästäpä riemu repesi oman sukuni puolelta. ”Onko mitään järkeä?” ”Kannattaako?” Ja kaikenhuippuna mun äitiyttä on epäilty etten jaksaisi kun on muka nytkin vaikeaa, harvoin apua pyydän muutenkaan keneltäkään. Juoruiluilua selän takana ja kommentointia jotka kuuluu sitten kautta rantain korviin. Lopetin yhteydenpidon. Miehen suku on innoissaan ja tukenut kokoajan päätöstämme eikä kyseleenalaista meitä vanhempina. Me päätämme elämästämme itse ja olemme onnellisia tuli se kolmas lapsi tai ei.

Hienosti kirjoitettu Miia. Juuri tästä syystä minä en ole uskaltanut puhua edes kaikille läheisilleni lapsitoiveistani, kun ehkäisyn suunnitteleminen tuntuu kahden lapsen jälkeen paljon suotavammalta puheenaiheelta.

Oon niin samaa mieltä kanssasi! Eiköhän se ole jokaisen oma asia, montako lasta haluaa ja tottakai jo olemassa olevat ovat lahja ja niistä ollaan kiitollisia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ne jo elämässämme olevat lapsemme automaattisesti ”korvaisivat” sen tunteen, että jotain vielä puuttuu.

Mulla on yksi tyttö ja toisella lapsella on nyt lupa tulla, eli tärppiä ootellessa :) ♡ plussatuulia meille molemmille!

Olen täysin samaa mieltä tuosta, että lapsiluku on jokaisen perheen oma asia. Kaikkihan eivät välttämättä saa edes sitä yhtä lasta yrityksestä/hoidoista huolimatta vaikka toiveissa olisi se suurperhe. Eivätkä kaikki välttämättä saa sitä toista tai kolmatta lasta vaikka he olisivat toivottuja. Raskautuminen ja lasten saaminen kun ei aina käy sormia napsauttamalla.

Ja jokainen jolla on vähintään se yksi kaksi lasta tietää että pikkulapsi aika on raskasta, varsinkin se ensimmäinen vuosi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että jos yhden/kahden kanssa on välillä raskasta ja on väsynyt etteikö lisää lapsia saisi haluta tai yrittää saada. Sen toki ymmärrän että jos äiti menee ihan äärirajoilla jaksamisen kanssa ja tukiverkko lähinnä hoitaa lapset, on hyvä pohtia vakavasti onko nyt oikea aika hankkia lisää lapsia vai jättää lapsi haaveet odottamaan.

Meillä on hieman samankaltainen tilanne. Toivoisimme kolmatta lasta, mutta miehen kanssa on tehty kompromissi että kolmas saa luvan tulla vasta 5v päästä jos on tullakseen. Lähipiiri taas kauhistelee suunnitelmiamme kolmannesta ja usein vitsailee että tehdään ”Virtaset” (miehen enon perhe jossa on neljä lasta). Anopilta loksahti leuka viikonloppuna kun kuuli minun juttelevat miehen siskon kanssa ja sanoin että ollaan puhuttu vielä yhdestä lapsesta. Anopin vastaus oli ettei he ota kolmea lasta kerralla hoitoon jne. Tämän ymmärtäisin jos lapset olisivat heillä usein hoidossa jne, mutta kuopus on 11kk aikana ollut tasan kaksi kertaa heillä. No anopin mietteet ja sanomiset ovat saaneet miehen epäröimään asiaa ja hän sanoikin tyytyvänsä näihin kahteen. Minä en halua tyytyä, sillä he ovat todella rakkaita, mutta jokin osa minussa vielä haluaa sen yhden kerran kokea kaiken ja sen kolmannen lapsen niiden kahden olemassa olevan jatkoksi.

Tosiaankin, toivon kyllä raskautumisrauhaa kaikille! Itse en ole asiattomia kommentteja saanut asiasta, tosin ”vasta” toinen tulossa, ja eikös kaksi lasta ole tässä maassa se normi, jonka jälkeen alkaakin ihmettelyt suurperheestä ja oman jalkapallojoukkueen haluamisesta :D
Ennen tätä raskautta raskautumista odoteltiin muutama kuukausi, että saatiin ovulaatio ja menkat käyntiin imettäessä. Toive ja tarve vauvasta oli niin suuri, että kyllä se aina vähän kirpaisi, kun joku kysyi, että eikö nyt jo toista tulisi..

Täällä odotellaan myös plussaa. Ehkäisy jätetty pois kesäkuun alussa. Me ei olla kerrottu kenellekkään, että yritetään lasta. Jotenkin ajatellaan, ettei se ehkä vielä tässä vaiheessa kuulu muille tai että se on meidän kahden keskinen asia. En kuitenkaan koe, että siinä olisi mitään väärää kertoa jos lasta yrittää. Se vaan tuntuu meille luontaisemmalta olla kertomatta. Plussatuulia meille <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.