Yleinen
13.9.2017

Vauvantekorauha

Vauvantekorauha

Mainos

Yhteistyössä Femibion

Muistatteko, kun keväällä kerroin teille, että kolmas lapsi saa tulla?

Kerroin siitä siksi, että mielestäni lapsien haluaminen on hyvin luonnollinen toive, eikä sitä pitäisi kenenkään joutua salailemaan, jos ei halua.

Mutta mitä palautetta olenkaan saanut. Ilmeisesti näin väsynyt äiti ei saisi raskautta toivoa. Olette laittaneet sähköpostia ja instaviestiä sekä kommenttia tänne blogiin.

Tässä esimerkki:

Mä ihmettelen kovasti, miksi et vain nauti nykyisestä tilanteesta ja tyydy kahteen lapseen?
Stressaat toivoessasi uutta lasta ja se syö nykyisten lastesi lapsuusaikaa. Yhtäkkiä huomaat että raskautuminen ei vuosienkaan päästä ole onnistunut ja siinä samassa ne nykyiset pienet ovat kasvaneet isoiksi.
Jos lusikalla on annettu, ei voi vaatia kauhalla.

Oikeasti? Olen taas kerran tosi ihmeissäni. Ensinnäkin kaksi lasta ei ole tyytymistä. He ovat lahja elämältä.

Onneksi suurin osa palautteesta on ollut positiivista ja meille on toivottu plussatuulia.

Olen tottunut siihen, että anonyymien on helppo tulla kertomaan mielipiteitä tänne blogiin, mutta olen väkisinkin alkanut miettimään, miten paljon meille naisille raskauksista ja lapsitoiveista yleensäkin kommentoidaan?

Lasten tekeminen on asia, josta mielestäni ei muiden kuulu vitsailla, ei arvostella, eikä vihjailla. Koska se on jokaisen naisen oma asia.

Perheen lapsiluku olkoon jokaisen perheen oma valinta.

Haluaisimme kolmannen ja ehkä myös neljännen. Mitäs siihen sanotte?

Jos käy meillä kylässä, saattaa vessassa nähdä vilaukselta raskaustestejä tai ovulaatiotesteja, tai keittiön pöydällä lojuvan Femibion- ravintolisäpaketin.

Syön Femibionia, koska toivon että jos jokin päivä totean olevani raskaana, en kokisi enää yhtään keskenmenoa.

Raskaustoiveita ja raskautumista piilotellaan usein pelon vuoksi.

Toiveissa raskaus edelleen on.

”Jokainen tsäänssi on mahdollisuus” – Matti Nykänen.

Näinhän se on myös raskautta toivovalle. Jokainen kuukautiskierto on uusi mahdollisuus tulla raskaaksi.

Entä jos kerron haaveistani, ja emme saakaan lasta? Entä jos kerron raskaudesta, ja saankin pettyä?

Ei välttämättä riitä, että foolihappoa sisältäviä valmisteita alkaa syömään kun raskaus todetaan – jo hedelmöityshetkellä on parasta olla riittävä folaattitaso. Siksi Femibionia on suositus syödä jo raskautta yritettäessä.

Turvaamalla folaattitaso voidaan ehkäistä raskausajan komplikaatioita.

Folaattia kehittyäkseen tarvitseva sikiön hermostoputki sulkeutuu heti raskauden ensimmäisten 4 viikon aikana, jolloin et välttämättä edes tiedä olevasi raskaana.

Haluan itsekin tehdä kaiken mahdollisen, mitä voin tehdä onnistumisen eteen.

Joku anonyymi jopa epäili, että onkohan kolmas lapsi vain minun toiveeni vai onko tosiaan myös mieheni samaa mieltä? Kyllä, ja mielestäni lasten toivottu lukumäärä on ehdottomasti parin yhteisesti puhuttava asia.

Kun kerroin keväällä, että haluaisin raskautua, tiesinkin jo, ettei se tule käymään hetkessä. Taas on puoli vuotta kulunut ja edelleenkään ei mitään ole tapahtunut.

 

Meillä siis yhä odotellaan plussaa – onko siellä puolella muita samoissa haaveissa?

Entä onko teidän lapsitoiveita kommentoitu ehkä asiattomasti?

Toivon vauvantekorauhaa teille kaikille, joilla vauveli on haaveissa ♥

Kommentit

Täälläkin odotellaan vasta ensimmäistä plussaa. Kaksi kuukautta oltu ilman ehkäisyä eikä ole ihan heti tärpännyt, toivottavasti kuitenkin jossain vaiheessa. Vielä en ole ehtinyt kertomaan haaveistamme kenellekään, aihe tuntuu sen verran henkilökohtaiselta. Voisin kyllä kuvitella kertovani joillekin läheisimmille tästä toiveesta jos tulee joku sopiva tilanne, että se tulisi luontevasti puheeksi.

Se minkä olen huomannut, nyt kun oma ikä alkaa lähentelemään kolmeakymppiä, niin ei-niin-läheiset työkaverit ym. tutut ovat alkaneet vihjailemaan, että eikös meilläkin olisi jo aika tehdä lapsi. Tuollaiset kommentit ärsyttää, koska mistä he tietävät, vaikka oltaisiin kärsitty lapsettomuudesta tai vaikka keskenmenoista jo kauankin (näin ei siis ole, mutta voisi olla). Tai voitaisiin olla päädytty vapaaehtoiseen lapsettomuuteen. Ylipäätään oli tilanne mikä hyvänsä, niin pidän tuollaista utelua ja vatsan tuijottelua todella tökerönä.

Hih hei! Meille tulee yhdestoista lapsi. Ja EI! Emme edusta uskonlahkoa tms. mikä ”selittäisi” lapsilukumme.
Kovastihan ihmiset tuntuvat SYYTÄ aina kaipaavan :). Olemme ihan perusperhe, emme uusperhe, vaikka se on yleensä seuraava kysymys heti lestadiolaisuuden jälkeen. Meillä vaan on ihanat ja mukavat lapset. Minulla on ollut onni saada helpot raskaudet, synnytykset ja imetykset, joten vuosien saatossa pesueemme on kasvanut ja sillä sipuli!

Nyt siellä jossain huudetaan että pakkoko olla kaniini, ja että ei ihme että Suomen talous on kuralla kun eräille maksetaan lapsilisiä niin paljon jne. Kuulin kyllä! Olen kuullut ennenkin. Pudotan nyt uutispommin! NE LAPSET KASVAA! Niistä tulee veronmaksajia. Saatatte törmätä heihin missä vaan. Ei heidän otsaansa ole tatuoitu syntymäjärjestysnumeroa.
Ihan tavallisen perheen ihan tavallisia lapsia, joista kasvaa ihan tavallisia aikuisia!

Toivokaa vaan sitä kolmatta ja neljättä lasta! Kasvattakaa lastenne lisäksi itsellenne ”paksu nahka” etette satuta itseänne, kun muut ihmiset purkavat omaa pahaa oloaan arvostelemalla teidän perhettänne!

Tsemii hei, meille kaikille lapsellisille ja sellaisiksi haluaville! ;)

Meillä kaveripiiri tietää, että yritetään lasta. Jotkut kyselevät välillä asiasta. Meillä yritystä takana melkein vuosi. Välillä iskee epätoivo asian suhteen, kun kuitenkin nuorena (23v) pitäisi olla hyvät mahdollisuudet. Ostin viimeksi kauppareissulla ovulaatiotestejä. Foolihappoa pitäisi nyt alkaa syömään.

Oon miettinyt hirveesti tätä asiaa; voiko raskaus yrityksestä kertoa? Voiko raskaudesta kertoa jos se meneekin kesken? Oon miettinyt, että aion kertoa. Jos lasta ei tule tai tulee keskenmeno läheiset ymmärtäisi mitä käy läpi. Ehkä kuitenkin rajaus mitä kertoo ja kelle.

Paljon tsemppiä teille <3

Viides tulossa. Mulle siis, miehelle esikoinen. Kaksi perheen ulkopuolista tietää (omien äitiemme Hlisäksi..) ja molemmilta sain vain kommentin: ”Hullu.”
Njoo, lapsiluku on jokaisen perheen oma asia mutta kyllä sitä vaan viimeistään sitä kolmatta odottaessa tuntuu että ulkopuolisilla on lupa hämmästellä ja päivitellä ja kritisoida.
Multa on kysytty aika monesti jo tän nelosen äitiyslomalla ollessani että ”Meinaatsä koskaan enää tehdä töitä?” Joo, kyllä mä meinaan. :) Mutta ensin hoidan nää mun lapset kun en niitä halunnut saada maailmaan vain jonkun muun hoidettavaksi. Haluan hoitaa itse ne kotona. Nähdä kasvun ja kehityksen ja pyyhkiä kyyneleet kun ensiaskeleet johtikin pöydänkulman kanssa yhteentörmäykseen.. Mä haluan olla äiti. Jopa tän viidennen kohdalla.. :)

:) Minulla on 4 sisarusta ja sitä paheksuttiin vanhemmilleni 70-luvulla. Nuorimmainen meistä vaan vastasi aina lapsimäärää kysyttäessä. ”Viisi vasta!” Oleellista minusta on se, että mahdollisista jälkeläisistä – määrästä riippumatta – pyritään rakkaudella kasvattamaan sellaisia, että he omalta osaltaan ymmärtävät osallistua tämän maailman rakentamiseen.

Meille on kolmas tulossa maaliskuussa. Ennestään 9/2012 ja 9/2016 tytöt. Kyllä on kuultu ihmettelyjä miten näin nopeasti kolmas on tulossa ja miten oikeen tullaan jaksamaan lasten kanssa. Sen tiedän että tämä on meidän viimeinen lapsi ja aioin nauttia nyt tästä ajasta sanoi kuka mitä hyvänsä :)

Täällä odotellaan myös plussaa pikkukakkoselle, yk4 menossa…. komentteja ei ole paljoa tullut, en ole asiasta kauheasti puhunutkaan, mutta kai se pikkukakkonen on vielä ns sallittu, sen jälkeenhän se arvostelu vasta alkaa… Ystävälläni on viisi lasta, kolmannen jälkeen ei kuulemma kukaan oikein enää edes onnitellut tai noteerannut raskauksia/lapsia… :/

Miia Metso

No näin olen kuullut, että ei vissiin tosiaan sitten ihan hirveästi enää onnitteluja satele:D jännä juttu, mistähän se johtuu? ja syyllistynköhän itsekin moiseen huomaamattani! Jos, niin pitää parantaa ja onnitella yllinkyllin vaikka olisi kymmenes <3

Kyllä kaikki idioottikommentit on kuultu. ”Älä stressaa niin heti tärppää”, ”oo iloinen että sulla on edes yksi”, ”ei se kahden lapsen äitinä olo mitään herkkua ole”, ”nauti kun sulla on vaan yks ja kaikki on helppoa”, ”miten se lapsenteko voi olla noin vaikeeta, minä sikiän jo melkein pelkästä katseesta”….

Nyt vihdoin vuoden yrityksen jälkeen tuli plussa ulkomaanmatkalla ja nyt menossa rv7 :) tuossa kierrossa aloitin Letrozol-kuurin ja ”lopetin” imetyksen niin, että imetin salaa vaan noin 3 päivän välein, mutta nyt tissittely jatkuu taas vähän lapsentahtisemmin varmaan meidän tavoitteeseen asti<3

Uskomatonta miten röyhkeitä ihmiset ovat! Miksi ihmeessä ei saisi toivoa lisää lapsia, mitä se edes kenellekään kuuluu montako kukin niitä haluaa? Miten niin joku mies ei haluaisi kolmatta, neljättä tai viidettä lasta? Ei se ole aina pelkästään naisen haave. Meillä mies ”salaa haaveilee” neljännestä, mutta minä painan jarrua.

Toivon todella, että teille se pieni ihme vielä suodaan. Tsemppiä ja pitkää pinnaa sinne!<3

Siis mä oon ihan järkyttynyt minkälaisia kommentteja olette muut saaneet, ihan kuin aikuisilla ihmisillä puuttuisi käytöstavat kokonaan! Mun lähipiirissä jos joku töksäyttäis jotain negatiivista lapsihaaveista niin sais kyllä kuulla kunniansa, se nimenomaan on jokaisen perheen oma asia. Saisivat olla onnellisia jo siitä luottamuksen osoituksesta, että heille ylipäänsä kerrotaan asiasta. Näin mä itse koen kuullessani jonkun kertovan lapsen yrittämisestä, ja otan sen kunnia-asiana pitää salassa jos toinen näin haluaa eikä tulisi mieleenkään koskaan sanoa mitään negatiivista.

Lapset on ihania. Toivon täydestä sydämestä, että teille suodaan vielä kolmas lapsi. Tai se neljäskin. Meillä on kaksi lasta ja kolmas oli toiveissa. Toiveeni kuultiin ja haluaisin huutaa uutisen maailmalle jo. Voimia ja uskoa <3

Meillä on nyt 7 kk:n ikäinen vauva, joka on kahden vuoden yrityksen ja hedelmöityshoitojen tuloksena saatu alulle. Alunalkaenkaan emme puhuneet kenellekään että yritämme lasta. Jatkuvat utelut ja vihjailut lasten TEKEMISESTÄ satutti joka kerta ja todella syvältä… Vain muutama ystävä tiesi lapsihaaveistamme ja että käymme hoidoissa. Raskaudesta uskalsimme kertoa (menettämisen pelossa) läheisillemme vatsa rv 12 jälkeen. Synnytyksen jälkeen ei ole ollut mitään ehkäisyä käytössä ja jos raskaus alkaa luomusti on uusi vauva todellakin tervetullut ja toivottu! Emme edelleenkään ”huutele” uudesta vauvatoiveesta ympäriinsä. Kerrotaan sitten jos on joskus jotain kerrottavaa. Kaiken tämän kokeneena voin todellakin allekirjoittaa sanonnan että lapsia ei tehdä, ne saadaan.

Miia Metso

O N N E A pikkuisesta! Niinpä, ei sitä kaikki arvaisi miten kovasti sitä saa joskus raskautumisen eteen haaveita ja unettomia öitä kuluttaakaan <3

Tällä tavalla keski-ikäisenä äiti-ihmisenä olen sitä mieltä, että toisten lapsenhenkinnat eivät kuulu kenellekään. Toisaalta ymmärrän myös sen, että kaikkea ei tarvitse saada heti. Vaikka tuntuu siltä, että raskautuminen kestää, on kuopuksesi vielä kovin pieni. Vielä jonkun aikaa jäisi ikäeroksi alle 2-vuotta ja se voi olla hurjan raskasta. Varsinkin, kun on vielä vanhempi esikoinen, parisuhde, pari koiraa, omakotitalo jne. Mitään pahaa ei tapahdu, vaikka tulisit raskaaksi vasta vuodenkin päästä.

Miia Metso

Moikka! Niinhän se on, mutta näin ajattelin Ruunkin aikana. TOinen lapsi olisi saanut tulla milloin vaan alulle..mutta ei se alkanutkaan tuosta vaan. ja sitten se meni kesken, ja seuraavakin meni kesken. Eli vaikka raskautuisin, ei minulle ole itsestäänselvyys, että se lapsi koskaan saapuisi tähän maailmaan. Siihen voi mennä vuosia.

Onpa kurjia kommentteja :( kyllä lasten hankkiminen on jokaisen perheen oma asia. Imetätkö vielä?

Meillä on yksi ihana lapsi saatu hoidoilla ja toista toivottu pitkään. Niin pitkään, että olemme parhaillaan ivF-hoidoissa eikä ensimmäinen hoitokerta tuonut toivottua tulosta. Emme ole hirveästi puhuneet hoidoista, pelkästään lähipiiri tietää. Anopin kommentti oli pysäyttävä; meille ei ole tarkoitettu toista lasta ja on väärin pakottamalla (hoidoilla) yrittää raskaus saada alkuun. Kun itsekin painii ajatuksen kanssa miksi on niin vaikeaa tulla raskaaksi, on todella satuttavaa kun sen sanoo joku läheinen ääneen.

Niin, ihan niin kuin se olisi asia joka kuuluu kaikille…vaikka sitä teidän elämää ei elä muut kuin te itse.
Silti jokainen kokee oikeudekseen kommentoida asiaa, pahimmillaan arvostellakseen perheen päätöksiä.
Minä olen 42 -vuotias ja minulla on 5 lasta. Olen kokenut viimeisen lapsen jälkeen kaksi keskenmenoa ja nyt olen viikolla 19 raskaana.
Tämä raskaus on minusta suoranainen ihme. Noiden kahden keskenmenon jälkeen en olisi uskonut että meidän suuri toive, vielä yhdestä, kävisi toteen.
En itse koe olevani vanha, taikka mieheni joka on 11 vuotta vanhempi, mutta tiedostan ikäni takia kuuluvani riskiraskauteen tms.
Kolme vuotta yritimme ja epäonnistumisten jälkeen uskallan kenties nyt jo huokaista. Enkä siltikään uskalla….keskenmenon kokeminen jättää ikuiset arvet.
Tiedän, että moni pitää meitä hulluina tai vanhoina vauvan vanhemmiksi tai ajattelevat että eikö se jo riittäisi…. ja näin on meille sanottukin. So what?!
Ja jos väsymyksen vuoksi lapset pitäis jättää tekemättä, meillä ei varmaan olis yhtään.
Toivon sydämestäni onnea teille, teidän haaveiden toteutumiselle!!

Miia Metso

Kiitos! Joo, jos väsyneet vanhemmat ei saisi tehdä lisää lapsia tai vanhempi ei saisi kokea väsymystä, voisi olla aika vähän lapsia tässä maassa :D PItäähän asioista saada puhua niinkuin ne ovat :) Jos väsyttää niin väsyttää :) Ja muille ei kyllä lapsiluku kuulu :)

Totta puhut! Se on todellakin jokaisen oma asia, kuinka monesta lapsesta haaveilee. Kukaan blogin lukija ei tiedä teidän elämästä niin paljoa että voisi alkaa kommentoimaan noin ala-arvoisesti niin kuin sinulle on kommentoitu. Se että kirjoittaa blogia antaa aivan kuin oikeuden toisille laukoa ilkeyksiä mistä vaan. Itse ihailen sinun avoimuuttasi ja rohkeuttasi kertoa haaveistanne ja elämästänne noin avoimesti.
Tsemppiä ja toivon todellakin plussapuhuria sinne! <3

Jotenki tuntuu että nykyään muutenki se kolmas lapsi on ihmisen mielestä ”liikaa”. Meillä on kaks lasta (1,5vuoden ikäerolla) ja kun kuopus täytti vuoden plussasin kolmannesta. Raskaus on ihan alussa mutta ollaan miehen kans päätetty ettei siitä kerrotakkaan vasta kun on pakko. Tiiän jo valmiiksi että tulee tympeitä kommentteja ja varmaan olemattomasti onnitteluita niin en ajatellut omaa mieltä sen takia pahottaa ainakaan vielä..

On kommentoitu ja todella negatiivisesti.. Esikoinen on todella haastava lapsi vilkkauden, kovan uhman ja oman tahtonsa kanssa, hyvin on silti mennyt vaikka välillä revin hiuksia päästäni. 6kk sitten meille syntyi tämä kuopus ja päätimme että kolmas saa tulla kun on tullakseen, tästäpä riemu repesi oman sukuni puolelta. ”Onko mitään järkeä?” ”Kannattaako?” Ja kaikenhuippuna mun äitiyttä on epäilty etten jaksaisi kun on muka nytkin vaikeaa, harvoin apua pyydän muutenkaan keneltäkään. Juoruiluilua selän takana ja kommentointia jotka kuuluu sitten kautta rantain korviin. Lopetin yhteydenpidon. Miehen suku on innoissaan ja tukenut kokoajan päätöstämme eikä kyseleenalaista meitä vanhempina. Me päätämme elämästämme itse ja olemme onnellisia tuli se kolmas lapsi tai ei.

Hienosti kirjoitettu Miia. Juuri tästä syystä minä en ole uskaltanut puhua edes kaikille läheisilleni lapsitoiveistani, kun ehkäisyn suunnitteleminen tuntuu kahden lapsen jälkeen paljon suotavammalta puheenaiheelta.

Ne on niitä kukkahattutätejä joilla on oma elämä niin hukassa, että pitää työntää nenänsä muiden asioihin. 😏
Musta on hienoa, että joku kertoo elämästään niinkuin se on. Se on sitä vertaistukea muille samassa tilanteessa oleville. Jokaisella on lupa olla väsynyt. Jokaisella on lupa tulla siitä huolimatta raskaaksi. Jokaisella on lupa elää elämänsä kuten haluaa.
Toivottavasti teitä pian onnistaa ;)

Miia Metso

Kiitos! Joskus on niin helppo ehkä luulla tuntevansa kirjoittaja, vaikka niinhän se on, että bloggaajat ovat jokaisen lukijan päässä erilaisia ihmisiä – sitten tietysti jotenkin voi tulla fiilis että tuntee kirjoittajan ja tietää paremmin kuin he itsekään :) Tai jotain… ehkä ei ainakaan pahalla tarkoiteta? :)

I-H-A-N-A teksti! Me olemme yrittäneet lasta mieheni kanssa puolitoista vuotta.
Emme juuri kertoneet toiveistamme kenellekään
Silti joka päivä kuulin jostain tai joltain ”koska sää teet lapsia?” ”Koskas teille tulee lapsi” ”sähän halusit nuoreksi äidiksi, eikös pitäis alkaa jo hommiin!” ”Millonkas te alatte hankkimaan lapsia?”
Mitä ihmettä näiden kysymysten kysyjät olettavat saavansa vastaukseksi? ” no huomenna kello 13.45 ajateltiin! ”
Miten ihmeessä joku voi olla näin ajattelematon?
Nyt vihdoin pitkän odotuksen jälkeen raskauduin. Olen viikolla 11+0 ja toivon niin että kaikki menisi hyvin.
Mikään lapsi tai raskaus ei ole itsestäänselvyys ja jokaisen pitäisi tajuta tämä.
Elämä ei ole aina sitä miltä päällepäin näyttää. Kunnioitetaan sitä.
Kiitos kivasta blogistasi! <3
Toivon teille myös plussaisia tuulia ja onnea <3

Miia Metso

Voi onnea teille!! TOivottavasti kaikki tosiaan menee hyvin. Ja kiitos, taas olen ovista tikuttanut, mutta ei näy eikä kuulu.. Ehkä sitten, kun imetys loppuu.

Juuri luin keskustelun jossa kauhisteltiin erästä perhettä. Heillä seitsemän lasta ja kaikki vielä poikia, ”seitsemän veljestä”. Kommentoin samalla tavalla siihen kuin tähänkin : Mielipiteitä saa olla, niitä on meillä jokaisella mutta miksi juuri jos perheellä on kaksi lasta kaikki on niin ihanaa ja sopusuhtaista mutta jos lapsia on kolme tai jopa enemmän ihmiset on ihan hui! Miten jaksat?! Mitä oikein ajattelet?! Itse ainakin rakastan lapsia ja ihmisiä jotka iloitsevat lapsistaan eikä aina koe heitä taakkana. Jokainen lapsi on Jumalan luoma ihme ja lahja.

Oon niin samaa mieltä kanssasi! Eiköhän se ole jokaisen oma asia, montako lasta haluaa ja tottakai jo olemassa olevat ovat lahja ja niistä ollaan kiitollisia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ne jo elämässämme olevat lapsemme automaattisesti ”korvaisivat” sen tunteen, että jotain vielä puuttuu.

Mulla on yksi tyttö ja toisella lapsella on nyt lupa tulla, eli tärppiä ootellessa :) ♡ plussatuulia meille molemmille!

Olen täysin samaa mieltä tuosta, että lapsiluku on jokaisen perheen oma asia. Kaikkihan eivät välttämättä saa edes sitä yhtä lasta yrityksestä/hoidoista huolimatta vaikka toiveissa olisi se suurperhe. Eivätkä kaikki välttämättä saa sitä toista tai kolmatta lasta vaikka he olisivat toivottuja. Raskautuminen ja lasten saaminen kun ei aina käy sormia napsauttamalla.

Ja jokainen jolla on vähintään se yksi kaksi lasta tietää että pikkulapsi aika on raskasta, varsinkin se ensimmäinen vuosi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että jos yhden/kahden kanssa on välillä raskasta ja on väsynyt etteikö lisää lapsia saisi haluta tai yrittää saada. Sen toki ymmärrän että jos äiti menee ihan äärirajoilla jaksamisen kanssa ja tukiverkko lähinnä hoitaa lapset, on hyvä pohtia vakavasti onko nyt oikea aika hankkia lisää lapsia vai jättää lapsi haaveet odottamaan.

Meillä on hieman samankaltainen tilanne. Toivoisimme kolmatta lasta, mutta miehen kanssa on tehty kompromissi että kolmas saa luvan tulla vasta 5v päästä jos on tullakseen. Lähipiiri taas kauhistelee suunnitelmiamme kolmannesta ja usein vitsailee että tehdään ”Virtaset” (miehen enon perhe jossa on neljä lasta). Anopilta loksahti leuka viikonloppuna kun kuuli minun juttelevat miehen siskon kanssa ja sanoin että ollaan puhuttu vielä yhdestä lapsesta. Anopin vastaus oli ettei he ota kolmea lasta kerralla hoitoon jne. Tämän ymmärtäisin jos lapset olisivat heillä usein hoidossa jne, mutta kuopus on 11kk aikana ollut tasan kaksi kertaa heillä. No anopin mietteet ja sanomiset ovat saaneet miehen epäröimään asiaa ja hän sanoikin tyytyvänsä näihin kahteen. Minä en halua tyytyä, sillä he ovat todella rakkaita, mutta jokin osa minussa vielä haluaa sen yhden kerran kokea kaiken ja sen kolmannen lapsen niiden kahden olemassa olevan jatkoksi.

Tosiaankin, toivon kyllä raskautumisrauhaa kaikille! Itse en ole asiattomia kommentteja saanut asiasta, tosin ”vasta” toinen tulossa, ja eikös kaksi lasta ole tässä maassa se normi, jonka jälkeen alkaakin ihmettelyt suurperheestä ja oman jalkapallojoukkueen haluamisesta :D
Ennen tätä raskautta raskautumista odoteltiin muutama kuukausi, että saatiin ovulaatio ja menkat käyntiin imettäessä. Toive ja tarve vauvasta oli niin suuri, että kyllä se aina vähän kirpaisi, kun joku kysyi, että eikö nyt jo toista tulisi..

Täällä odotellaan myös plussaa. Ehkäisy jätetty pois kesäkuun alussa. Me ei olla kerrottu kenellekkään, että yritetään lasta. Jotenkin ajatellaan, ettei se ehkä vielä tässä vaiheessa kuulu muille tai että se on meidän kahden keskinen asia. En kuitenkaan koe, että siinä olisi mitään väärää kertoa jos lasta yrittää. Se vaan tuntuu meille luontaisemmalta olla kertomatta. Plussatuulia meille <3

Keskenmenoja kokeneena koen vähän syyllistävinä tällaiset ”teen asiaa X etten saisi keskenmenoa” -lausahdukset. Ihan kuin sitä ei muutenkin kelaisi etu- ja takaperin kaikkea, mitä on sattunut keskenmenon aikaan tekemään ja jättämään tekemättä.

Miia Metso

Tuttuja ajatuksia myös omien keskenmenojeni jälkeen. Todellakin mietin, mistä ne johtuivat. Ja en tosiaan tarkoittanut asiaa näin, olen pahoillani jos pahoitin mielesi. Tarkoitin ennemmin sen vastaavana asiana kuin esimerkiksi että koetin välttää jatkuvaa kahvinjuontia viimeksi kun raskauduin. . ja tosiaan, koetan tietenkin taas tehdä kaikki jipot ja seistä vaikka päälläni sitten ovulaation aikaan, että tulisin edes raskaaksi. jos se painovoima auttaisi.

Voi kyllä. Aina jaksetaan muistuttaa että eihän ehkä sitä toista edes saada. So? Eikö silloin saa edes haaveilla? Kyllä ainakin itse haluan lapselleni opettaa että haaveilu on ihanaa ja unelmointi osa onnellisuutta. Ei ne ole keneltäkään pois. Päin vastoin. Itse saan siitä tarmoa. Nautin samalla äitiydestä yhdelle lapselle. Joka päivä kerron hänelle kuinka häntä rakastan. Joka päivä yritän painaa mieleen tämän hetken koska huomenna hän on jo taas vähän isompi.

Älä välitä muiden tylyistä kommenteista. Tärkeintä on että itse tiedätte mitä haluatte. Mielipiteitä on monia, meillekin moni sanonut, että kannattaako nyt noin pian toista tehdä ja että tulee olemaan kyllä todella rankkaa, ei kannattaisi jne. Mutta itse haluamme lapset pienellä ikäerolla, lapsista on sitten myöhemmin seuraa toisilleen ja sitten se pikkulapsiaika on kerralla ohi. Meidän ensimmäinen on siis nyt 6kk ja olemme n. 4kk yrittäneet toista, vielä ei ole napannut, mutta toivottavasti pian. Toivon teillekin tsemppiä yrittämiseen ❤

Jostain blogista luin vähän tähän liittyvän postauksen ja siinä neuvottiin vastaamaan ”onnea” jokaiseen raskausuutiseen oli kyse sitten tytöstä tai pojasta (tai vaikka viidennestä pojasta). Tätä ajatusta voisi jalostaa ja sanoa että jokaiseen ”yritän raskautta” uutiseenkin pitäisi vastata vain ”onnea”. Jokainen tietää itse omat rajansa, väsymyksensä ja unelmansa. Te haluatte lisää lapsia, ONNEA, toivottavasti haaveenne toteutuu (vaikka ihan neljännenkin kerran).
Täällä neljäs lapsi on haaveissa. Järki sanoo että pari kk olisi vielä hyvä malttaa ja ”kerätä voimia” mutta vauvakuume on kova. :D Mieltä kalvaa saamamme kommentit kun kerroimme kolmannen odotuksesta, mm. ”eikö kaksi olisi riittänyt”. Kannattaa varautua siihen että muille se kolmas ei välttämättä ole enää yhtä iloinen asia kuin teille. :( Itse olen ollut uupunut kolmen pienen kanssa mutta en ole tätä kehdannut avoimesti näyttää/ aina edes pyytää apua koska olen pelännyt ”no miksi piti hankkia kolmas” kommentteja. Olen myös aina tiennyt että haluaisin mahdollisesti myös neljännen lapsen ja jos tietyt ihmiset tietäisivät tämän + väsymykseni niin voi voi niitä kommentteja….

Miia Metso

No niinpä! Onhan se niinkin, että OMA SYY KUN VÄSYTTÄÄ :D Mutta kun joskus voi väsyttää ihan kamalasti vaikka olisi vain yksi lapsi. Tai ei lapsia lainkaan. Ja eihän kukaan sitä päivittele päivästä toiseenm miten ihania ne omat mussukat on. Ei kukaan niitä juttuja lukisi.. tarkoitan, että 90 % ajasta lasten kanssa on ihanaa, 10 % sitten ei niin ihanaa – mutta ehkä muiden silmiin päätyy vain prosentti ihanaa ja 10 % huonoa :)

Meillä on tässä toinen lapsi ollut yrityksen alla jo nelisen vuotta, sitten alkoi monestakin syystä tulla parisuhteeseen vähän lommoja ja eroakin mietin, vaikka oikeasti en ollut valmis luovuttamaan. Plussaonni sitten kuitenkin kävi meidän kohdalla tuossa kesällä ja se on asia mitä me ollaan molemmat haluttu ja ollaan valmiita tekemään töitä sen eteen, että saadaan parisuhdekin taas kohdilleen. Muilta on tullut onnitteluja, mutta miehen sisko (joka myös nuivaan sävyyn itse silloinkin ja edelleen lapsettomana kommentoi myös ensimmäistä raskautta) tuumasi, että ”olikohan tää nyt ihan loppuun asti mietitty juttu? olisiko kannattanut käyttää ehkäisyä?” Nää raskausjutut on sellasia, että ne ei tipahda sieltä taivaalta sillonku sen haluaa (mullakin pcos jne.) vaan niiden eteen joudutaan tekemään työtä ja sit kun se onni käy niin niin siitä pidetään huolta oli se ajankohta mikä hyvänsä. Voisin jatkaa asiasta paasaamista vaikka kuin, mutta ehkä parempi lopettaa tähän.

Miia Metso

Onnea hirmuisesti täältäkin! Ei voi muuta sanoa kuin että sammakoita suusta.. kyllä välillä karkaa itseltäkin jotain tosi tyhmää, ja varsinkin ennen lapsia en tajunnut lasten saamisesta yhtään mitään.

Voi voi….mitä se on keneltäkään muulta pois, jos ihminen lapsia haluaa… Eihän sitä teidän arkea / elämää kukaan muu elä kuin te itse!
Olen 42 -vuotias, 5 lapsen äiti ja toiveissa oli vielä yksi. Kahden keskenmenon jälkeen, nyt raskausviikolla 18.
Mieheni ja minun suurin toive kävi toteen, vaikka itse olin jo melkein luopunut toiveesta.
Keskenmenon kokeneena menettämisen pelko on läsnä joka päivä.
Sanoisin että tämä raskaus on ihme ja tämä tuleva lapsi varsinkin on sitä.
Kolme vuotta yritettiin tätä, ja tärppäsi oikeastaan vasta sitten kun sain ajatukset käännettyä uuden työn myötä siihen.
Hassua, kahden vuoden työttömyyden jälkeen, saan mahtavan työpaikan ja tulen heti raskaaksi :).
Ollaan saatu kuulla myös negatiivisia kommentteja ihmisiltä. Suurin osa liittyen varmaan ikäämme (mieheni 11 vuotta vanhempi).
En jaksa välittää näistä. Olen niin onnellinen!!
Onnea oikein paljon myös teille yritykseen.

Ja olen myös väsynyt ja sitä sun tätä…so what?!
Ja ei olla jehovia :)

Meillä on Ruun ikäinen lapsi ja olemme toivoneet 2v 2kk hänelle sisarusta, eikä onnistu edes ivf/icsi. Eli paskemminkin voi mennä.

Miia Metso

:( Se on totta. Minäkin toivoin heti siitä asti, kun Ruu oli syntynyt. Toivon teille kaikkea hyvää <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.