Yleinen
4.9.2017

Onko lapsen pakko maistaa kaikkea lautaselta?

Onko lapsen pakko maistaa kaikkea lautaselta?

Yhteistyössä Philips Avent

Tämä on yksi niitä asioita, joita en voinut aavistaa ennen kuin olen itse sen kokenut äitinä: Miten paljon harmaita hiuksia lapsen syöminen voi äidille aiheuttaa?

Muistan ajan, kun minulla ei vielä ollut lapsia, ja istuin samassa ruokapöydässä tuttavaperheen kanssa. Perheen äiti istui kyllästyneen näköisenä pöydän vierellä ja pyysi lastaan syömään edes muutaman haukkaisun.

Mietin hiljaa mielessäni, että kyllähän se lapsi syö, jos sillä on nälkä, pitääkö sitä tosiaan vahtia? Nyt tajuan vuosia myöhemmin, että olen itse se sama äiti siinä pöydän vierellä tuskailemassa.

Omat haasteensa kummallakin

Meillä on kaksi lasta. Ruu on 3 v 8 kk ja Remu 1 vuotta.

Ruu on innoissaan näistä saamistamme Aventin hauskoista lastenastioista. Hän opettelee itse tekemään aamiaismuroannoksiaan ja tykkää annostella muroja ja maitoa syvään lautaseen, joka pysyy hyvin paikoillaan kumisen pohjan ansiosta.

Mutta Ruu on hieman ”valikoiva”:

Hän kieltäytyy mm. lihasta, kalasta, kanasta, riisistä, maidon juomisesta. Kelpaavien listalla onneksi on kaikki hedelmät ja marjat, viljatuotteet, raejuusto, peruna, pasta, tomaatti, kurkku, porkkana, pähkinät, nakit, ketsuppi, maito murojen kanssa tai kaakaona. 

Ruu pitää siitä, että ruoka-aineet ovat selkeästi erillään toisistaan. Aventin matalan lautasen lokerikko tekee tästä entistä helpompaa :)

Remu on vasta 1-vuotias, mutta hänenkin kanssaan meillä on ehtinyt olla jo monenlaista ongelmaa ruokailuun liittyen.

On ollut päivittäistä oksentelua, allergiaa, painonnousun ongelmia. Remu maistaa mielellään kaikkea. Mutta suurin osa ei päädy masuun asti.

Välillä koen ruuanlaittamisen suoraan sanottuna turhauttavaksi. Kun esikoiselle kelpaa vain rajoitetut ruuat, se ei oikein kannusta.

Kuvitellaan tilanne: olemme kolmistaan kotona ja olisi ruoka-aika. Jos en halua syödä pastaa/perunaa ja nakkeja, valmistan itselleni eri ruuan kuin Ruulle. Teen Remullekin oman annoksensa, joka lentää lattiaan ja sieltä koirille.

Remulla on pitkään ollut vaihe, että häntä ei kiinnosta tippaakaan istua pöydän ääressä, vaan hän turhautuu ja heittää kaiken pöydältä alas ja kaataa kupit ja lautaset.

Jotain hyvääkin

Pitää olla kuitenkin kiitollinen monesta asiasta. Siitä, ettei Ruulla ole allergioita. Siitä, että hän syö sentään aika montaa ruoka-ainetta.

Onneksi on olemassa mukit, joiden kanssa 1-vuotias voi kulkea ympäriinsä ilman, että vettä lentää lattialle. Remu tykkää pillimukista, josta saa tosi hyvin otteen, vaikka ei malttaisi kuin yhdellä kädellä pidellä :)

Onneksi Remun oksentelu on loppunut.

Kun hän ei jaksa istua aloillaan, hän ravaa lattialla Aventin pillimukin kanssa. Välillä hän palaa luokseni ja syö esimerkiksi palan kanaa sylissäni. Välillä hän heittää mukin lattiaan, ja taputtaa itselleen perään. Onni on, ettei muki ole siitä moksiskaan vaan kestää iskun toisensa jälkeen.

Onko pakko maistaa?

Olen tosi iloinen siitä, että Remu vielä toistaiseksi maistelee kaikkea innokkaasti – toivotaan, että into pysyy pitkään :)

Ruuta en pakota maistamaan mitään, jos hän ei halua – hän saa itse päättää siitä.

Minustakaan ei olisi mukavaa, jos joku pakottaisi minua maistamaan ruokia joita en halua. Miksi siis lapseni pitäisi?

Tämä on vain vaihe

Vaihe vain. Vuosien päästä muisto vain. Sitä sanon itselleni, kun tuo nirsoilu ja syömisongelmat kyllästyttää. Lasten kanssa minua monesti auttaa ajatus, että nämä vuodet ovat pian ohi.

Miten teillä taaperoiden syöminen? Maistuuko ruoka, nirsoillaanko. Onko lasten pakko suostua maistamaan uusia ruokia?

 

Kommentit

Mulla ja miehellä kummallakin jäänyt elinikäiset traumat maistamispakoista. Itse monesti oksensinkin tarhassa ja jopa vielä ala-asteella, se vasta nolotti. Meidän lasta ei siis tulla pakottamaan maistamaan, kehotetaan toki. Miten pakottaisinkaan, ei sitä ruokaa voi väkisin kenenkään suuhun tunkea.
Lapsi on vielä vauva, mutta nyt jo huomaamme ettei hän syö syötettynä vaan parhaiten sormiruokaa omaan tahtiinsa. Onneksi vielä hyvin monipuolisesti. Kaikenlaista pakottamista on nyt jo yritetty välttää, toki tissiltä sitten syö jos nälkä jää. Mutta yritämme pitää ruokailutilanteet rentoina ja positiivisina, vaikka täälläkin suurin osa ruuista päätyy lattian kautta koiralle.

Onko Ruun kielijännettä tarkistettu? Meidän lapsilla kireä (posteriorinen) kielijänne on aiheuttanut syömishankaluuksia.

http://realfoodwithkids.com/hidden-cause-childrens-eating-difficulties/

Miia Metso

Moi, ei ole tarkastettu! Se liikkuu kyllä ainakin hyvin ulos, olen joskus sitä itse tutkaillut, mutta en tietenkään osaa itse katsoa sitä oikein. Pitääkin joskus perehtyä noihin syvemmin. Samaa nimittäin olen itsekin miettinyt.

Meillä kannustetaan maistamaan kaikkea. Vuoden iästä alkaen pikku hiljaa alettu totuttamaan lapsia samaan ruokaan (normaali mausteineen) ja ruokailuaikoihin muun perheen kanssa. Kaikille valmistetaan samaa ruokaa ja se joko kelpaa tai ei. Jos ei kelpaa, niin sitten odotetaan seuraavaa ruokailukertaa. Ei turhia välipaloja, jotta varsinainen ruoka maistuu kun sitä on tarjolla. Vanhemmat viime kädessä päättävät mitä syödään, vanhempi lapsista saa esittää toiveita (meillä samanikäiset lapset kuin teillä) ja auttaa mielellään ruoanlaitossa. Vanhempi hyvä ja monipuolinen ruokailija, pienestä asti totuteltu (sinnikkäästi) monipuolisesti erilaisiin makuihin ja ruokiin. Ilmapiiri ruokaillessa ollut aina rento ja mukava, perheen yhteinen hetki:)

Meillä käytössä maistamispakko, joka aiheuttaa välillä kyllä melkoista taistelua 3-vuotiaassa… Ajatuksena kuitenkin on, että näin lapsi saa tuntumaa eri makuihin. Koko perheelle tarjotaan samaa ruokaa ja jos ei maistamisen jälkeen maistu, pitää pöydässä kuitenkin istua kunnes muut ovat valmiita. Tämä kuuluu mielestämme hyviin pöytätapoihin ja usein lapsi siinä sivussa mastelee vielä lisää. Ja mitään ”korvikkeita” ei tarjolla ole eli ruokaa saa ruoka-aikoina. Olen päätellyt, että kyllä lapsi syö, kun on oikeasti nälkä emmekä siis pakota syömään lautasta tyhjäksi vaan ainoastaan maistamaan.

No ei todellakaan näin ^ Ei ole pakko.

Aivan sama juttu täällä 2,5v pojan syömisten kanssa. Ja kyllä kiristää äidin hermoja ja pahasti. Miten teillä, tarjotaanko siis Ruulle kuitenkin samaa ruokaa kuin itse syötte ja sitten jos ei kelpaa saa jtn mistä itse pitää, vai lähteekö tyhjin mahoin pöydästä? Meillä tämän asian kanssa pähkäillään usein, koska jos en koskaan jousta ja tarjoa sitä, mitä hän suostuu syömään, tuntuu että hän ei saisi koskaan ruokaa vatsaansa. Pelkkiä hedelmiä, kasviksia yms ns naposteltavaa.. Mutta hirmu rasittavaa on, eikä tätäkään ymmärrä muut, kuin ne, joilla on tämä rasittava tilanne. Eikä johdu vanhempien tekemisistä, kun joskus jotkut äidit väittää että se on heidän erinomaisuutensa ansiota, että lapsi ei ole nirso.. Ja vanhempien syytä, että joidenkin lapset on..

Ei ole pakko. Meillä aikuiset päättävät ruoan ja lapsi söi ja syö mitä syö. Pienenä oli tosi rajottunu,nykyään syö ok.

Ei ole enkä usko pakotukseen. Meidän poika söi vauvana ja taaperona mitä vain. 2v tuli stoppi monelle ja söi sitten mitä söi tarjotusta. Nyt on 9v ja syö ihan normaalisti. Meillä aikuiset päättivät ja päättävät ruoat, lapsi söi minkä söi. Ruokailutilanteet pidettiin neutraalina ja tietty kannustus maistamiseen.

Meillä tuskaillaan 2 vuotiaan syömisen kanssa. Mikään muu ei oikeastaan uppoaisi kuin puuro ja banaani.. Usein on päiviä että neiti skippaa kaikki päivän lämpimät ruuat edes maistamatta ja syö vain aamu,ilta -ja välipalan. Pakottamaan en myöskään lähde, maistamaan kyllä kovasti houkutellaan ja joskus maistaa ja sylkee kaiken ulos.. Enkä myöskään lähde tekemään lapselle eri ruokia, tehdään koko perheelle yhteinen ruoka jota kaikkien olisi tarkoitus syödä… Mutta kyllä tuo harmaita hiuksia aiheuttaa vaikka uskon olevan vain jokin vaihe..

Meillä on kaksi lasta, kohta 5 ja 3. Esikoinen on tosi nirso, tuntuu ettei oikein mikään kelpaa. Nuorempi vähän paremmin maistaa, mutta jos on jotai uutta ruokaa sanoo suoraan hyi, en syö 😕 En pakota maistamaan, vaikka kyllähän se turhauttaa tehdä ja heittää ruokaa hukkaan 😬

Kyllä nirsoillaan. Pahin nirsoilu meillä loppunut noin neljävuotiaana kaikilla. Saattaa myös johtua siitä, että silloin meillä on oltu jo päiväkodissa ja muiden lasten esimerkki on auttanut hivenen asiaan.
Tällähetkellä meillä 2 vuotias kuopus suostuu tasan syömään riisiä ja kanakastiketta, nuudelia, puuroa ja kauramaitoa. Hedelmiä satunnaisesti.
Välillä isommat ihmettelee et miks aina kanaa ja riisiä ruokana. No kun taaperolle ei muu uppoo…
Kyllä mielikuvitusta saa käyttää välillä et saa energiaa noi lapset tarpeeksi. Itse olen ollut kuulema samallainen joten ei omena ole kauas puusta pudonnut. Koululaiset meillä syö jo hyvällä ruokahalulla. Että kyllä ne oppii aikanaan.

Olen samaa mieltä: ei ole pakko maistaa. Maistamispakko taitaa olla viimeinen jäänne lasten pakkosyöttämisestä ja ei todellakaan ole tarpeellista. Kannustan kyllä maistamaan mutta pakollista se ei ole.
Mun poika on aina ollut todella nirso, ja esikoinen kun oli, niin stressasin asiasta tosi paljon ja harmittikin. Onneksi opin ottamaan rennommin ja kun tytöllä oli 3-3.5v vaihe, että hän ei syönyt juuri mitään, niin en ottanut siitä enää mitään kierroksia vaan laitoin pikkuriikkisen annoksen ja jos söi, niin hyvä, jos ei, niin ei se mitään. Hyvin harvoin näistä kannattaa stressata tai tehdä numeroa.

Tuo näkökanta on tosi mielenkiintoinen. Meillä taas pyritään maistamaan aina ja mahdollisimman paljon. En pidä meidänkään metodia varsinaisena pakottamisena, mutta kyllä me kehotamme maistamaan. Yleensä tyttö suostuukin kokeilemaan, joten minkäänlaista vääntöä ei tarvita. Eikä meillä syömisestä ylipäätänsä väännetäkkään. Jos maistaminen ei onnistu muutamalla kehotuksella ja pienellä suostuttelulla, se saa sitten jäädä.
Olen itse, edelleen näin aikuisiälläkin, todella nirso ja syöminen oli usein minun osaltani melkoista tappelua. Vasta näin aikuisena olen uskaltautunut maistamaan ja löytänyt paljon uusia suosikkeja maistamalla. Siksi yritän saada tyttärenikin maistelemaan uusia makuja. Tappelemaan en kuitenkaan lähde.

Eikä meillä muutenkaan tuputeta ruokaa. Jos lounaasta menee vain se kolme lusikallista, niin ok. Kyllä se lapsi syö, kun on nälkä. Ja meillä on sitten syönytkin. Olemme pari selkeää vaihetta huomanneet, jolloin lapselle ei maistu kahteen viikkoon oikeastaan mikään ja silloin syöminen on ollut vähäistä. Ehkä yksi kunnon ateria päivässä, plus pientä räippimistä sieltä täältä. Muuten meillä syödäänkin sitten ennakkoluulottomasti kaikkea, kuin pieni hevonen ja yleensä pyydetään lisää.

Meillä on ”pakko” maistaa, tosin koskaan ei ole tarvinnut pakottaa vaan topakampi kehoitus on aina riittänyt. Meillä opetetaan lapsille ettei mikään ruoka ole pahaa, mutta kaikesta ei toki tarvitse tykätä. Kaikkea pitää maistaa, että tietää tykkääkö siitä ja mikään ruoaksi kelpaava ei voi olla lähtökohtaisesti inhokkilistalla vain ulkonäkönsä vuoksi. Toki voi olla että ajattelisin toisin, jos lapseni eivät olisi kaikkiruokaisia ja avoimia uudelle.

Meillä on kumpikin lapsi syönyt 2-vuotiaaksi oikeastaan kaikkea, nirsoilu on alkanut uhmaiässä mutta aina ovat maistaneet kaikkea lautaselta. Nirsoilu on ollut hyvinkin valikoivaa, maanantaina on porkkanat suurta herkkua mutta tiistaina pahinta myrkkyä. Kyse on siis ollut uhmaikäisen kokeilusta. Siispä ei olla nirsoiluun menty mukaan vaan sitä syödään mitä on tarjolla – jos ei syö niin sitten ollaan nälässä. Samoin on ikätaso huomioiden otettu ruoka vallan pois jos poukkoilua ruokapöydässä esiintyy, eli tuossa reilu 2veenä on lautanen (toki ennakkovaroitusten kautta) ihan oikeasti lähtenyt ja ruokailu loppuu sitten siihen kun pöydästä nousee. Ei ole montaa kertaa tarvinut tehdä kun on perille mennyt. Vanhempi on nyt 7v ja ei nirsoile. On ollut vaiheita toki hänelläkin, nuorempana piti käyttää kaikki kikkakolmoset jotta keskittyi syömiseen eikä häsläämiseen. Kaikki ei toki ole lemppariruokaa mutta aina maistaa, sen jättää syömättä mistä ei tykkää. Mutta ei esimerkiksi aterioita aleta korvaamaan toisilla vaan makumieltymysten vuoksi. Meillä lapset saa vaikuttaa mitä ruokia laitetaan, kun kauppalistaa tehdään kysellään heiltäkin. Ja tässäkin huomioiden ettei joka viikko ole kanankoipia mikä on suurinta herkkua. Johdatellen lasta siis. Koskaan ei olla pakotettu syömään mitään, mutta maistamaan kyllä – yksi lusikallinen riittää. Kaikkiruokaisia ovat molemmat, oikeastaan ainoa mikä ei uppoa on vanhemmalle keitetty porkkana, nuorimmainen ei kieltäydy mistään. Ruuanlaitossa mukana oleminen on kehittänyt hurjasti, syöminen on ollut mukavampaa kun on itse saanut sekoittaa salaatit ja hämmentää keittoja jo pienestä asti. Ja se vanhempien esimerkki, ei erillisiä ruokia eikä älylaitteita. Jos onkin ollut niin että jompikumpi vanhemmista syö vaikka edellisen päivän jämiä, niin huomaa että lapsiin iskee ruokakateus ”miksi meidän pitää syödä tätä kun isi saa syödä tota”.

Jokainen äiti ja isä tuntee lapsensa parhaiten ja se mikä toimii toiselle ei toimi toiselle. Meillä on maistamispakko mutta jos ei tykkää niin lisää ei ole pakko syödä. Meillä on 3-vuotiaan ainokaisen tapana että tulee pöytään ja sanoo ”en tykkää”. Mutta maistamispakon jälkeen vetäisee lautasen tyhjäksi kun olikin ”tosi hyvää”.

Meillä 3-vuotias on onneksi aina ollut erittäin hyvä syömään. Olen ihan pienestä asti tehnyt mausteisia ruokia, koska mauton ruoka on minusta kamalaa ja meillä lapsi ei vierasta esimerkiksi valkosipulia, yrttejä tai chiliä.

En ikinä tee lapselle muuta ruokaa kuin muille, koska uusia makuja voi oppia syömään vain maistamalla. Toki jotkut ruoat/raaka-aineet maistuvat paremmin kuin toiset, eikä meilläkään pakoteta syömään, kehotan kyllä aina maistamaan, mutta jos ei syö niin sitten odotetaan seuraavaa ruokaa, eikä täytetä vatsaa esim. leivällä.

Meidän neiti osallistuu usein ruoan valmistamiseen, sekin innostaa monia syömään, kun lapsi näkee miten ruoka valmistuu. Hän saa esim repiä salaattia, lisätä mausteita/aineksia, sekoittaa ruokaa, sotkea kädet taikinaan yms. ja samalla oppii ruoanvalmistusta tulevaisuutta varten.

Meillä on myös vauva 4kk ja kohta on taas kiinteiden aloituksen aika. Toivottavasti hänestäkin tulee monipuolinen syöjä. :)

Joo, meillä on pakko syödä. Munkin oli lapsena ja mitään traumoja ei jäänyt ja nirsoilen vain parin ruoka-aineen kohdalla. Ja muutenkin oon tarkka ettei pöydässä käyttäydytä rumasti.
Jokainen tehköön omiensa kanssa kuinka haluaa pieninä, mut kouluikään mennessä pitää ruveta niin käyttäytymään kuin syömään. Ei sit ole ihan helvettiä koulun ruokailut.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.