Yleinen
13.8.2017

Näin saimme 3-vuotiaan öisen itkun ja heräilyn loppumaan

Näin saimme 3-vuotiaan öisen itkun ja heräilyn loppumaan

Kerron teille nyt lyhyesti meidän Ruun (3,5 v) nukkumisesta viimeisen vuoden aikana. Eli Ruu siirtyi reilu vuosi sitten, kesän alussa omaan huoneeseensa nukkumaan. Hän oli siihen asti nukkunut kanssamme perhepedissä, mutta halusimme pikkuhiljaa valmistautua siihen, että sänkyyn halutaan tilaa vauvalle.

Pian Remun synnyttyä jäivät Ruun päiväunet pois. Hän oli siinä vaiheessa n. 2 v 10 kk. Päiväunille meneminen oli alkanut olemaan taistelua, ja toinen taistelu käytiin nukkumaanmenovaiheessa. Kun päiväunet jätettiin pois, nukkumaanmeno aikaistui ja helpottui.

Ruun nukuttamisen on pääasiassa hoitanut hänen isänsä. Iltapesujen jälkeen mieheni on lukenut iltasadun Ruulle, ja tämän jälkeen on toivoteltu hyvät yöt, laitettu valot kiinni ja odoteltu sängyn vierellä, että Ruu nukahtaa.

Joskus yöt ovat menneet hyvin, välillä montakin yötä putkeen. Ei heräilyitä, tai esimerkiksi vain yksi herääminen joka on vaatinut hänen luokseen menemisen.

Mutta suurin osa öistä on ollut huonoja. Ruu alkoi itkemään monta kertaa yössä, ja koska Jussi hoiti Ruun yölliset heräilyt, hän joutui käymään monta kertaa yössä Ruun vierellä. Välillä hän jäi sinne, lattialle patjalle nukkumaan loppuyöksi, koska yö olisi muuten ollut niin rikkonainen.

Päätimme jokin aika sitten, että tämän täytyy loppua. Juttelin teille lukijoille blogin Facebook- sivuilla asiasta, ja siinä vahvistui asia, jota olin jo miettinyt: Ruun täytyy jäädä itsekseen nukahtamaan. Olimme tätä jo aiemmin kokeilleet, mutta koska Ruu oli reagoinut asiaan panikoimalla ja itkemällä, lykkäsimme asiaa myöhemmäksi.

Heti samana iltana aloitimme uuden tavan opettelun. Kerroimme Ruulle, että hänen pitäisi nyt jäädä itsekseen nukahtamaan, isi tai äiti odottelee ihan oven takana. Taas Ruu vastusti asiaa ja itki, että haluaa että hänen vierellään on nukuttaja. Kerroimme, että hän nukkuisi yönsä paljon paremmin, jos opettelee tämän uuden tavan. Tämä ei tietenkään kelvannut hänelle syyksi.

Sitten kokeilimme lahjontaa; jos menet itseksesi nukkumaan, mennään aamulla kauppaan ostamaan sinulle uusi Minni-hiiri unilelu! (Minnit on nyt Ruun lemppareita..) Ja se toimi! Hän suostui jäämään yksin, ja nukahtikin suhtkoht pian. Ja yö meni hienosti! :) Niinpä suuntasimme aamulla lelukauppaan :D

Seuraavana iltana hän meni hyvillä mielin uuden Minninsä kanssa nukkumaan. Mutta parin yön päästä häntä taas harmitti. Eikö hän saisi nukahtaa isin tai äidin kanssa?

Sovimme, että jätän hänen sänkynsä yläpuolelle pienen paristokäyttöisen led-valosarjan palamaan siksi aikaa kunnes hän nukahtaa. Kerroin, että se on kuin tähtitaivas. Ja se auttoi, hän jäi taas mielellään nukkumaan.

Muutamia öitä tuli vielä viikon sisällä, kun häntä illalla harmitti, mutta muuten on mennyt jo kolmisen viikkoa tosi hienosti! :) Yöt ovat suurimmaksi osaksi nyt kokonaisia.

Välillä, jos päivässä on ollut jotain hyvin vauhdikasta niin se saattaa tulla uniin ja hän saattaa itkeä unissaan, mutta yleensä sinne ei enää tarvitse mennä käymään, vaan hän jatkaa uniaan. Ennen hän ei rauhoittunut itsekseen, vaan tarvitsi jonkun siihen käymään!

Eli meillä öiden paranemiseen tarvittiin vain se, että Ruu oppii nukahtamaan itsekseen. Toivottavasti tästä on apua jollekin muulle, joilla painitaan samojen öisten ongelmien kanssa ♥

Uniassosiaatio

Ymmärrän kyllä mikä meillä tapahtuneessa oli pielessä – sille on nimikin, eli uniassosiaatio-ongelma.

Ongelma on se, kun lapsi tarvitsee vanhemman apua nukahtaakseen uudelleen unijaksojen välissä. Tämä sai Ruun itkemään öisin.

Me vain annoimme tilanteen jatkua liian pitkään: olisi jo aiemmin pitänyt tajuta, että syy on tuossa ja johdatella Ruu nukahtamaan itsekseen.

Tämä tilanne on tietenkin meillä syntynyt siinä, kun Ruu on jo vauvana nukahtanut ensin rinnalle iltaisin ja ensin yösyömistä käyttänyt uudelleennukahtamiseen.

Ja sen jälkeen hän halusi vierelle, turvakseen nukahtamiseen jommankumman vanhemman. Kun vanhempi ei ollutkaan siinä enää kun hän yöllä havahtui, hänen uudelleennukahtamisensa ei enää onnistunut. Kunnes jompikumpi meistä meni ja kosketti häntä, ja hän nukahti uudelleen.

Saa nähdä miten Remun kanssa.. Yösyönti voitaisiin pian lopetella, kun alan muutenkin ajamaan imetystä alas. Mutta miten opetan häntä nukahtamaan ilman rintaa? Ajatuskin niistä ensimmäisistä, itkuisista öistä ahdistaa :(

3 vuotias itkee öisin

Ja hei tulkaa ihmeessä mukaan tuonne Facebook- sivuilleni. Siellä käydään monesti keskusteluja asioista, jotka ei aina tänne blogiin päädy :) Kiitos! :)

Kommentit

Kiitos vinkistä, kokeillaan tätäkin jos meillä vihdoin alettais nukkuun! Poika 2’5v ja ollut siis refluksi aika pahana ja ei vieläkään nukuta. Refluksi ei enää vaivaa mut yöt aivan karmeita, nukun itse parin tunnin pätkiä siellä täällä. Paikat vaihtuu sohvasta, sänkyyn tai lasten sänkyyn! Nyt lähtee tää testiin, kunhan mies palaa työmatkalta. Ens yö mennään kyllä sieltä missä aita on matalin :)

Ihana kuulla, että noinkin helposti sitten lopulta yöt paranivat. Imetyksen lopettamisjutut on niin kovin lapsi- ja perhekohtaisia asioita, ettei pitäisi varmaan sanoa mitään mutta meillä aloitettiin siitä, että aloin tehdä viimeisen iltaimetyksen ihan makuuhuoneeseen siirretyllä keittiöntuolilla. Se ei ollut kenellekään liian mukava asento niin että siihen olisi halunnut jäädä unta odottelemaan. Siirsin vauvan sitten siitä omaan sänkyynsä puoli unessa nukahtamaan itsekseen. Lopulta hän ei enää edes halunnut sitä imetystä vaan suoraan sänkyyn ja niin imetys sitten lopulta hiipui. Mutta nämä on niin perhekohtaisia juttuja, että mikä toimii yhdelle ei välttämättä toimi toiselle.

Meillä Jekun kanssa sama tilanne pian kun teilläkin Remun kanssa. Tosin Jekku ei enää aina nukahdakaan tissille (varmaan koska nukkuvat nykyään lastenhuoneessa kahden ja Elpu saatta härvätä ja hääräillä vielä omassa sängyssä kovaäänisesti pikkuveljeä häiriten…) alkuun tein sitä että lähdin käymään vessassa ja Jekku jäi huutamaan perääni samantien kun katosin näkyvistä. Ja kun palasin, hän nukahti rinnalle melkein samantien kun sai tissin suuhun. Sitten käytiin mökkireissu ja taaskaan ukkeli ei malttanut nukahtaa rinnalle, mutta nukahti isänsä mahan päälle hetken sängyllä härvättyään – molempina iltoina kun oltiin siellä! Mietittiin että menipä se helposti, miksi me kotona huudatetaan häntä… Laitoin patjan lastenhuoneen lattialle ja yhtenä iltana annoin imetyksen jälkeen hänen härvätä siinä vieressä sen mitä jaksoi ja hän nukahti samanlailla mahan päälle. Edelleen pääsääntöisesti nukutan hänet rinnalle, mutta jos ei nukahda, niin nykyään jään siivoamaan lastenhuonetta siksi aikaa että hän on nukahtunut.

Elpu taas nukahtaa yleensä ensin unilaulujen aikana, mutta jos Jekku nukahtaa ensin, Elpu pitää jättää yksin, muuten nukkumisesta ei tule mitään, kun asiaa on niin paljon :D

ja öisin vaellan tuonne lastenhuoneeseen imettämään Jekkua kahdesta kolmeen kertaan… että siitä voitais mekin luopua pikkuhiljaa, ehkä joskus (*apina peittää silmät*) Mut kyllä kokonaise työunet tekee kaikesta paljon kirkkaampaa :) tsemppiä <3

Miia Metso

Apua, Jekku on meidän koiran nimi ja näin väsyneenä mun aivoni miettii vaan meidän koiraa kun luen tota juttuasi :D Mut kiitos, tsemppiä sinnekin! Etkö koe sitä vaeltamista raskaaksi? Musta tuntuu että se olisi mulle raskaampaa kuin vierellä imettäminen?

Vau! Hienoa että yöt sujuvat paremmin! :)
Toiveikkaana jo avasin postauksen, josko meidänkin 3v itkuisiin heräilyihin löytyisi apu, mutta hän on puolisen vuotta jo nukahtanut kyllä itsekseen :/

Meillä nyt kuun lopussa 10kk ikäinen joka roikkuu tississä yötäpäivää. Rakastan imetystä, mutta olen paljon miehen reissutyön takia yksin enkä jaksa jatkuvia yöheräämisiä enään. Hänellä on rinta ihan selvä tapa saada unenpäästä kiinni ja siitä on muodostunut vahva uniassosiaatio. Nyt on neljäs yö unikoulua takana ja yllättävän hyvin on mennyt. Oon pitänyt rajana, että klo 4:00 eteenpäin annan tissiä, mutta en ennen sitä. Aluksi nukahtaminen oli kamalaa, huuto oli hirveä, mutta mua auttoi se, kun joku joskus sanonut : lapsen on hyvä itkeä turvallisessa sylissä. Viimeyö meni vaan yhdellä!!! herätyksellä. Toivottavati sama meno jatkuu. Typy on niin tississä ja äipässä kiinni päivät nyt, mutta se ei haittaa. Ihanaa, että Ruun yöt on helpottanut. :)

Jep, juurikin näin, itsekseen nukahtamisen opetelun myötä koko yö muuttuu kokonaisemmaksi. Näin ainakin meillä. Kyllästyin pojan ollessa puolivuotias tuntikausien nukutukseen, sekä siihen että yöllä herätään jatkuvasti tissille. Puolivuotias ei taatusti tarvitse maitoa neljää viittä kertaa yössä. Noin kolmessa päivässä kaikki sujui jo niin hyvin, etten olisi ikinä, ikinä voinut uskoa! Olin niin helpottunut. Vihdoin lapsi nukahti itsekseen ja heräsi ainoastaan kerran aamuyöstä. Noin 8 kk iästä meillä on nukuttu täydet yöt.

Vaikka yleensä annan kaikkien ihmisten kasvattaa tyylillään, niin tästä asista ”paasaan” silläkin uhalla, että saan eriäviä mielipiteitä :) uskon, että koko perhe jaksaa paremmin, kun yöt ovat ainakin suurimmalta osin katkonaisia. Uni on niin tärkeää meistä jokaiselle, niin pienille kuin isoille! Itse ainakin olen niin paljon parempi äiti hyvin levänneenä.

Oman kokemukseni mukaan lapsi ei menee muutaman illan itkeskelystä rikki, jota väistämättä varmasti seuraa uuden nukahtamistavan opettelusta. En myöskään suostu uskomaan, että tästä opettelusta suurempia traumoja lapsellemme kehkeytyi.

Hienoa, että teillä nukutaan jo paremmin! :) Tsemppiä Remun kanssa tulevaisuuteen!

Pitemmittä saarnoitta, suosittelen kaikkia asian kanssa painiskelevia lukemaan Laura Anserssonin Voit nukkua -kirjan. Kirja oli tämän perheen (ja kuulemani perusteella muutaman muunkin) pelastava enkeli :)

Olipa surullista tekstiä. Ensiksikin kerrot, että Ruu piti saada pois perhepedistä, pois vauvan tieltä. Jos oikeasti on tilanpuute, niin sänkyä voi leventää tai toinen aikuisista voi antaa tilansa uudelle perheenjäsenelle! Sitten lahjonta… ”Älä rakas välitä vaikken pidäkään sinusta huolta tänä iltana, ostetaan sulle huomenna uusia meikkejä.” Kuulostaapa kivalta. Näin kärjistettynä. Ja se, että kapsi tarvitsee aikuista, ei ole ongelma Uniassosiaatio-obgelma on jonkun sellaisen ihmisen keksimä, joka ei itse ole saanut lapsena riittävästi läheisyyttä ja huomiota. Olipa kamalaa tekstiä… Ongelma?! Onhan se toki ongelma, että haluaa nukahtaa toisen ihmisen lähellä… *huokaus*

Aina välillä mietin kumpaa vanhempi ajattelee enemmän, omaa vai lapsen mukavuutta näissä nukkumisasioissa.
Eli kun antaa lapsen nukahtaa tissille, kainaloon,samaan sänkyyn jne. ja sitten mahdollisesti kaikki nukkuvat huonosti.
Enkä toki tarkoita ihan pieniä vauvoja, vaan jo vähän isompia ja vähän enemmän isompia.

Eli onko se vanhemmasta vaan ihanaa kun lapsi on siinä vieressä, vai onko se enemmän lapsen mukavuutta. Monesti kaikki nukkuvat paremmin kun siirrytään uudenlaisiin tapoihin, vaikka ne muutamat ekat yöt olisikin rankkaa kestää kuunnella itkua.

En siis tarkoita että kaikkien tulisi nukkua yksin, mutta sellaisia tapoja joista sekä vanhemmat että lapset mahdollisesti kärsivät ja joita tehdään oikeastaan vai siksi, että ei haluta opetella uutta.

Teillä Ruunkin yöunet todennäköisesti parantuivat, kun hän ehkä heräilee vähemmän ja nukahtaa paremmin uudelleen unille. Sekä teidän unet, kun kummankaan ei tarvitse usein nousta sängystä keskellä yötä.
Aamulla on sekä vanhemmat että lapsi paljon paremmalla tuulella.

Tottakai lapsi joutuu opettelemaan sen yksin nukkumisen, kuten joutuu myös mummini yli 60 avioliittovuoden jälkeen vaarini kuoltua yllättäen. Kummallekin se on aluksi ikävää, koska on tottunut yhdessänukkumiseen, mutta kumpikin sen varmasti oppii. Lapsi ensimmäisen kerran ja mummini uudelleen.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.