Yleinen
13.8.2017

Näin saimme 3-vuotiaan öisen itkun ja heräilyn loppumaan

Näin saimme 3-vuotiaan öisen itkun ja heräilyn loppumaan

Kerron teille nyt lyhyesti meidän Ruun (3,5 v) nukkumisesta viimeisen vuoden aikana. Eli Ruu siirtyi reilu vuosi sitten, kesän alussa omaan huoneeseensa nukkumaan. Hän oli siihen asti nukkunut kanssamme perhepedissä, mutta halusimme pikkuhiljaa valmistautua siihen, että sänkyyn halutaan tilaa vauvalle.

Pian Remun synnyttyä jäivät Ruun päiväunet pois. Hän oli siinä vaiheessa n. 2 v 10 kk. Päiväunille meneminen oli alkanut olemaan taistelua, ja toinen taistelu käytiin nukkumaanmenovaiheessa. Kun päiväunet jätettiin pois, nukkumaanmeno aikaistui ja helpottui.

Ruun nukuttamisen on pääasiassa hoitanut hänen isänsä. Iltapesujen jälkeen mieheni on lukenut iltasadun Ruulle, ja tämän jälkeen on toivoteltu hyvät yöt, laitettu valot kiinni ja odoteltu sängyn vierellä, että Ruu nukahtaa.

Joskus yöt ovat menneet hyvin, välillä montakin yötä putkeen. Ei heräilyitä, tai esimerkiksi vain yksi herääminen joka on vaatinut hänen luokseen menemisen.

Mutta suurin osa öistä on ollut huonoja. Ruu alkoi itkemään monta kertaa yössä, ja koska Jussi hoiti Ruun yölliset heräilyt, hän joutui käymään monta kertaa yössä Ruun vierellä. Välillä hän jäi sinne, lattialle patjalle nukkumaan loppuyöksi, koska yö olisi muuten ollut niin rikkonainen.

Päätimme jokin aika sitten, että tämän täytyy loppua. Juttelin teille lukijoille blogin Facebook- sivuilla asiasta, ja siinä vahvistui asia, jota olin jo miettinyt: Ruun täytyy jäädä itsekseen nukahtamaan. Olimme tätä jo aiemmin kokeilleet, mutta koska Ruu oli reagoinut asiaan panikoimalla ja itkemällä, lykkäsimme asiaa myöhemmäksi.

Heti samana iltana aloitimme uuden tavan opettelun. Kerroimme Ruulle, että hänen pitäisi nyt jäädä itsekseen nukahtamaan, isi tai äiti odottelee ihan oven takana. Taas Ruu vastusti asiaa ja itki, että haluaa että hänen vierellään on nukuttaja. Kerroimme, että hän nukkuisi yönsä paljon paremmin, jos opettelee tämän uuden tavan. Tämä ei tietenkään kelvannut hänelle syyksi.

Sitten kokeilimme lahjontaa; jos menet itseksesi nukkumaan, mennään aamulla kauppaan ostamaan sinulle uusi Minni-hiiri unilelu! (Minnit on nyt Ruun lemppareita..) Ja se toimi! Hän suostui jäämään yksin, ja nukahtikin suhtkoht pian. Ja yö meni hienosti! :) Niinpä suuntasimme aamulla lelukauppaan :D

Seuraavana iltana hän meni hyvillä mielin uuden Minninsä kanssa nukkumaan. Mutta parin yön päästä häntä taas harmitti. Eikö hän saisi nukahtaa isin tai äidin kanssa?

Sovimme, että jätän hänen sänkynsä yläpuolelle pienen paristokäyttöisen led-valosarjan palamaan siksi aikaa kunnes hän nukahtaa. Kerroin, että se on kuin tähtitaivas. Ja se auttoi, hän jäi taas mielellään nukkumaan.

Muutamia öitä tuli vielä viikon sisällä, kun häntä illalla harmitti, mutta muuten on mennyt jo kolmisen viikkoa tosi hienosti! :) Yöt ovat suurimmaksi osaksi nyt kokonaisia.

Välillä, jos päivässä on ollut jotain hyvin vauhdikasta niin se saattaa tulla uniin ja hän saattaa itkeä unissaan, mutta yleensä sinne ei enää tarvitse mennä käymään, vaan hän jatkaa uniaan. Ennen hän ei rauhoittunut itsekseen, vaan tarvitsi jonkun siihen käymään!

Eli meillä öiden paranemiseen tarvittiin vain se, että Ruu oppii nukahtamaan itsekseen. Toivottavasti tästä on apua jollekin muulle, joilla painitaan samojen öisten ongelmien kanssa ♥

Uniassosiaatio

Ymmärrän kyllä mikä meillä tapahtuneessa oli pielessä – sille on nimikin, eli uniassosiaatio-ongelma.

Ongelma on se, kun lapsi tarvitsee vanhemman apua nukahtaakseen uudelleen unijaksojen välissä. Tämä sai Ruun itkemään öisin.

Me vain annoimme tilanteen jatkua liian pitkään: olisi jo aiemmin pitänyt tajuta, että syy on tuossa ja johdatella Ruu nukahtamaan itsekseen.

Tämä tilanne on tietenkin meillä syntynyt siinä, kun Ruu on jo vauvana nukahtanut ensin rinnalle iltaisin ja ensin yösyömistä käyttänyt uudelleennukahtamiseen.

Ja sen jälkeen hän halusi vierelle, turvakseen nukahtamiseen jommankumman vanhemman. Kun vanhempi ei ollutkaan siinä enää kun hän yöllä havahtui, hänen uudelleennukahtamisensa ei enää onnistunut. Kunnes jompikumpi meistä meni ja kosketti häntä, ja hän nukahti uudelleen.

Saa nähdä miten Remun kanssa.. Yösyönti voitaisiin pian lopetella, kun alan muutenkin ajamaan imetystä alas. Mutta miten opetan häntä nukahtamaan ilman rintaa? Ajatuskin niistä ensimmäisistä, itkuisista öistä ahdistaa :(

3 vuotias itkee öisin

Ja hei tulkaa ihmeessä mukaan tuonne Facebook- sivuilleni. Siellä käydään monesti keskusteluja asioista, jotka ei aina tänne blogiin päädy :) Kiitos! :)

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.