Yleinen
9.1.2017

Oi voi näitä meidän öitä – yöhulinat pahimmillaan.

Oi voi näitä meidän öitä – yöhulinat pahimmillaan.

Remu, 4 kk on oppinut jonkun aikaa sitten kääntymään selältä masulleen, liikkumaan akselinsa ympäri masullaan ollessa, nostaa itsensä suorien käsivarsien varaan ja koettaa kovasti ryömiä. 

yöhulinat-111

Kuvassa Remulla Kiddowlta saatu kuolalappu.

 

Tämä kaikki näkyy meillä niin selkeinä 4 kk yöhulinoina, että Remu voisi olla oppikirjaesimerkki pahasta yöhulinoinnista. 

Ruoka ei tahdo maistua enää päivisin – välillä maito kelpaa vain kantamalla, vaikka vauva olisi selkeästi nälkäinen. Toinen vaihtoehto on mennä hämärään huoneeseen, pois kaikista ärsykkeistä, mutta tämäkään ei saa häntä joka kerta syömään.

Nukkumaanmeno iltaisin on erilaista kuin ennen. Nyt ei enää mikään keino ole takuuvarma, vaan kokeilemme iltaisin vähän kaikkea ja on ihan arpapeliä, mikä herralle milloinkin kelpaa.

Päiväunet sujuu melko hyvin rattaissa. Remu nukkuu useammat tunnin unet päivän aikana, ja viikonloppuna vetäisi jopa 3 tunnin unet iltapäivällä – ne on tosi pitkät meidän mittakaavassa!

Mutta ne yöt… Kun hän on lopulta nukahtanut, en oikeastaan ehdi kuin huokaista helpotuksesta ja levottomuus alkaa. Hän tuntuu koko ajan touhuavan jotain. Liikkumista pitäisi päästä harjoittelemaan unissaankin. Kun unessa tulee kevyempi vaihe, hän havahtuu ja haluaa samantien kääntyä ja ryömiä. Ja siihen tulee itku tai vähintään jonkinlaista tuskastunutta rääkymistä, kun ei onnistu ja väsyneenä alkaa ilmeisesti ärsyttämään kun ei pääse eteenpäin. Yleensä viimeistään viideltä on yöunet kokonaan ohitse. 

Viime yönä Remu rauhoittui vasta puoliltaöin, kun otin hänet tiukkaan sikiöasentoon syliini nukkumaan :(

Oon ollut aika väsynyt ja kireä kaiken valvomisen ansiosta. Välillä aamuisin tuntuu, että olen ihan pihalla. Tämä kolmen päivän viikonloppu tuli hyvään saumaan, Jussi pystyi aamulla ottamaan lapset aamiaiselle ja minä jäin vielä hetkeksi sänkyyn.

yohulinat-112

Remun huoneen jakkara Kiddow.

Jussi yllätti

Viikonloppuna Jussi yllätti mut ihanasti. Hän oli pyytänyt äitinsä meille loppiaisena lastenvahdiksi,ja vei minut pelaamaan sulkapalloa. Se teki niiiiin hyvää! Mulla oli aivan älyttömän euforinen olo hauskan tunnin jälkeen. Remu nukkui kentän laidalla kaukalossa ja saimme olla ihan keskenämme :) Pelin jälkeen kävimme vielä syömässä salaatit ja tekemässä ruokaostokset. En ole tainnut olla noin kauan ilman Ruuta sitten synnytyksen :) Teki hyvää keskittyä vähän aikaa vaan toisiimme, vaikka Remu jossain välissä lopulta heräsikin.

Innostuin sulkapallosta niin paljon, että menimme sunnuntaina vielä koko porukalla kentälle.

Remu nukkui taas kaukalossa, ja Ruu katseli meidän peliä, välillä rattaissa ipadia ja välillä halusi tulla kentälle kokeilemaan pelaamista :) Sovittiinkin, että hän saa kotiin oman sulkapallomailan niin saa opetella sen käyttöä.

Jännä nähdä, miten kauan menee, että Remu alkaa ryömimään! Se on jo niin lähellä, että itse veikkaan että kyse on enää päivistä.

Tänään mennään taas tapaamaan Remun ikätoveria, ollaan nyt tosi paljon nähty vauvakavereita tuolta syyskuisista, instassa mulla olikin kuva eräistä vähän isommista treffeistä ♥


 

 

 

Kommentit

Voisiko kapalo auttaa?
Oletteko kokeilleet?

Miia Metso

Meillä oli pienempänä käytössä, mut silloinkin kokeiltiin kyllä vähän kaikkea.. Kokeilen nyt suklaalakkoa :D Jospa hänellä on mahavaivoja, en tiedä :S Pitää kokeilla kapaloakin vielä. Mutta jotenkin voisin kuvitella että hän tuskastuisi kun ei pääse kääntymään?

Meillä Valte 8 kk ja yöt ihan mitä sattuu. Toisinaan nukutaa hyvin toisinaan valvontaa lähes koko yö. Päivällä nukkuu kahdet pitkät päikkärit mutta eipä sitä viiden lapsen äitinä voi nukkua päikkäreitä ellei mies ole kotona

Miia Metso

Tsemppiä sinnekin :( Valvotut yöt on kyllä pitkiä. välillä sitä jo yhden maissa tuijottaa kelloa ja miettii että voisko tää yö jo loppua :(

Tsemppiä! Vuoden takaiset hulinoinnit ovat vielä hyvässä muistissa. Monta viikkoa herättiin yöllä tunnin välein, ei ole ihmisen hommaa sellainen! Onneksi tuokin vaihe menee ohi, vaikkei se siltä juuri nyt varmasti tunnukaan.
Mukavaa alkanutta viikkoa!

Miia Metso

Kiitos, toivottavasti tää pian helpottaa. Meillä kans esikoinen heräsi tunnin välein syömään, mutta nyt sekin tuntuu kivemmalta kuin tämä itkeminen ja vauvan öinen valvominen :( Ruu sentään söi ja jatkoi uniaan.

Tsemppiä arkeen! Sitä välillä todella tarvitaan :)

Miia Metso

Kiitos kovasti! Onneks noi on niin höppänöitä että kyllä niistä saa sitä virtaakin :)

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.