Yleinen
5.1.2017

Munasolujen luovutus, omat kokemukset viidestä kerrasta.

Munasolujen luovutus, omat kokemukset viidestä kerrasta.

Munasolujen luovuttamisesta kyseltiin minulta Toisenlaiset Äidit – jakson jälkeen, ja siksi ajattelin kertoa tästä omasta kokemuksestani täällä hiukan laajemmin. Koska luovutuksista on jo pitkä aika, saattaa muistini pettää enkä enää muista jokaista yksityiskohtaa, joten olen pahoillani mahdollisista virheistä.

Tässä omakohtaista kokemusta munasolujen luovuttamisesta, ja lisää saa kysyä, jos en jotain huomaa kertoa. Minä olen luovuttanut munasolujani viidesti. Miksi?

Elin kolmikymppiseksi asti siinä luulossa, ettei minusta koskaan tulisi äitiä. En toivonut perheen perustamista. Minulla ei ollut lapsia tuttavapiirissäni sen jälkeen, kun olin itse ollut lapsi.

Jos jossain tapasin lapsia, ei he inhottaneet tai tuntuneet vierailta, mutta en myöskään kokenut minkäänlaista viettiä lasten saamiseen ja perheen perustamiseen. Lapset oli söpöjä ja ihan hassuja, mutta ei ehkä mulle. Äitiys ei tuntunut ajatuksena omalta. Kaveripiirissäni lähes kaikilla oli selkeät sävelet jo tuolloin; jossain vaiheessa elämää he haluavat perustaa perheen.

Ai perhettä, mulleko?  Kuva 2007.

Kävi kuitenkin niin, että vuosia sitten ehkäisy petti, ja huomasin olevani raskaana. Olin syönyt e-pillereitä huolimattomasti, ja päädyin aborttiin. Keskeytys ei silloin tuntunut minussa miltään. Sanotaanko näin, etten edes ajatellut asiaa sen syvemmin. Olin ajattelematon ja lapsellinen. Olen ajatellu näitä paljon enemmän nyt, kun sylissäni vihdoin on lapsia. Entä jos en olisi keskeyttänyt?

Sen verran tuo keskeytys kuitenkin laittoi ajattelemaan, että koin jotenkin epäreiluksi sen, että minä tulin raskaaksi, vaikka en lasta toivonut. Minä pystyisin saamaan lapsen, enkä ehkä ikinä tulisi tekemään lapsia. Minusta tuntui, että se on vääryys.

2008.

Tiesin tuttavapiiristäni monia pareja, jotka toivoivat lasta, mutta erilaisista syistä johtuen, lapsen saaminen on ollut monille vuosien vaikea prosessi.

Päädyin ajatukseen, että jos minulla itselläni ei ole munasoluilleni käyttöä, ehkä joku toinen hyötyy niistä. Otin selvää asiasta, ja päädyin AVA -klinikalle haastatteluun. (Nykyinen Fertinova)

Erilaisten haastattelujen lisäksi luovuttajalta tutkitaan peruskromosomisto vakavien perinnöllisten sairauksien varalta, sekä tehdään infektioverikokeet ja gynekologinen tutkimus.

Luovuttaja saa täyttää kaavakkeen, johon kirjataan omasta ulkoisesta olemuksesta tietoja. Näin esimerkiksi tämä vastaanottaja voi halutessaan edes vähän koettaa saada samantyyppisen ihmisen geenejä lapselleen. Ihan ymmärrettävää, että esimerkiksi punatukkainen äiti voisi mielellään haluta punatukkaisen luovuttajan munasoluja. Jos sellaisia olisi tarjolla.

Mutta tuskin moni vastaanottaja alkaa valkkaamaan, koska munasolujen luovuttajista on jo kauan ollut huutava tarve ja vastaanottajien jonot ovat pitkiä.

Jossain vaiheessa aloitetaan e-pillereiden syönti, jos ei niitä jo valmiiksi syö. Pillereiden avulla täsmätään kierto oikeaan rytmiin vastaanottavan osapuolen kanssa.

Kun oikea aika tulee, aloitetaan hormonipistokset. Pistoksia annetaan itse kotona, ohjeiden mukaan. Niillä stimuloidaan munarakkuloita kasvattamaan useita munasoluja kerrallaan, normaalin yhden sijaan.

Munasolujen kasvua seurataan klinikalla ultraäänitutkimuksissa. Pistoksia annetaan yleensä kymmenkunta päivää tai hieman enemmän. Neula on hyvin ohut, ja pistäminen tuntuu kuin hyttysenpistokselta, ei satu sen enempää. Pistosalue voi kuitenkin olla hieman arka monen päivän pistelyn jälkeen.

Punktiopäivänä munasolut kerätään. Tämä tapahtuu neulalla emättimen kautta. Koska alue on tuntoherkkä, toimenpiteen aikana annetaan kipulääkettä suoneen. Viides kerta muistaakseni sattui hiukan, minulla oli eri lääkäri kuin aikaisemmin, joten en tiedä oliko siitä johtuvaa.

Punktion jälkeen on otettava muutama päivä tavallista rauhallisemmin ja annettava kropan levätä.

Minulla meni kolme ensimmäistä kertaa varsin kivuttomasti, kun maltoin olla melkein täysin levossa, mutta neljännellä kerralla luotin ehkä edellisten kertojen kivuttomuuteen, enkä levännyt tarpeeksi, joten olin kipeä toimenpidepäivänä. Joten suosittelen lepäämään, niinkuin käsketäänkin :)

Mitä luovutusten jälkeen?

Lainaus klinikan sivuilta:

Suomen nykyisen hedelmöityshoitolain mukaan jokainen sukusolujen luovuttaja rekisteröidään. Tämä tarkoittaa, että luovutetuista sukusoluista mahdollisesti syntynyt lapsi voi 18 vuotta täytettyään saada Suomen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta tiedon luovuttajan henkilöllisyydestä.

Mitään juridista oikeutta tai velvollisuutta ei luovutuksesta synny luovuttajalle eikä syntyneelle lapselle.

Tiedonsaantioikeus on ainoastaan lapsella. Lapsen vanhemmilla ei tiedonsaantioikeutta ole.

Munasolun luovuttajista on jatkuvasti pulaa. Joten jos tämän luettuasi yhtään tuntuisi siltä, että itsekin voisit moiseen hommaan lähteä mukaan, niin ole yhteydessä klinikoihin. Luovuttajaksi sopii alle 36 vuotias, perusterve nainen, jolla ei ole ollut lapsettomuusongelmia.

Miltä nyt tuntuu?

Minulle siitä tuli erittäin hyvä mieli! Toivon, että joku on tullut niistä minulta kerätyistä munasoluista aikanaan raskaaksi ja saanut kaipaamansa lapsen tai useamman. Munasoluja voi luovuttaa ainakin tuolla Fertinovan klinikoilla, Väestöklinikoilla, Felicitas- ja Aava -klinikalla.

Ja niin, viidesti olen luovuttanut siksi, koska ainakin tuolloin se oli maksimimäärä luovutuksille.

Eikä minua häiritse yhtään ajatus siitä, että jonain päivänä saattaa minua lähestyä joku, joka on saanut alkunsa näin ja on ottamassa selvää taustastaan,

Ps. Ja olen tosi onnellinen, että lopulta minulla itsellänikin oli käyttöä omille sukusoluilleni :)

Ja vielä sen haluan sanoa, että koska omasta kokemuksestani on jo pitkä aika, on toki asiat voineet muuttua. Mutta en usko, että ne ovat kuitenkaan ratkaisevasti muuttuneet, joten ehkä kokemukseni kuitenkin on myös nykyiseen luovutukseen pätevä.

minajalapsetuv17_blogikuva-111

Kommentit

Mä oisin luovuttanut mutta mulla on lukihäiriö niin en käynyt sitten ehdokkaaksi 😅

Ystävättäreni joskus luovutti munasoluja ja pidin jo silloin ajatusta upeana, koska itse taistelin lapsettomuusongelmien kanssa. Nyt hoidoilla saatujen biologisesti omien kaksospoikien jälkeen toivoisin että voisin auttaa muitakin mutta olen jo armottomasti liian vanha, koska lapsiprojektiimme kului 10 vuotta… Mahtavaa että joku on niin epäitsekäs, että jaksaa tehdä nuo kaikki pistokset ja keruut, (niinkuin minäkin tein hoidoissani) mutta jonkun toisen onnen takia <3

Kiitos tästä kirjoituksesta! Olen itsekin käynyt luovuttamassa munasolujani yhteensä viisi kertaa. Olin todella onnellinen kuultuani, että niistä kerroista on saanut alkunsa ja syntynyt neljä lasta – vain yhdestä hoitokerrasta ei syntynyt lasta. Olisi tosiaan vielä mahdollisuus yhteen munasolunluovutuskertaan, mutta haluaisin ensin itse lapsia, ennenkuin ryhdyn siihen (viimeisestä luovutuskerrasta on parisen vuotta aikaa).
Itse olen 32-vuotias, ja vauvakuume vaivaa kovasti. Olen parisuhteessa, mutta opiskelen, joten täytyy vielä vuoden verran malttaa odottaa, että voisi alkaa yrittää lasta.

Tämä oli mielenkiintoinen kirjoitus, sillä olen satunnaisesti lueskellut munasolujen luovutuksesta niin blogeista, klinikoiden sivuilta kuin keskustelupalstoiltakin. Ikää minulla on vasta 20 vuotta, yhden lapsen äiti ja haaveissa toinen, joten tässä on vielä aikaa miettiä perusteellisesti asiaa. Olisi todella hienoa joskus tulevaisuudessa ajatella, että on saattanut auttaa jotakuta ihmistä heidän pitkäkestoisessa haaveessa :) Äitiys – kuin myös isyys – on niin suuri ilo, että sen soisi kaikille, jotka sitä palavasti haluavat <3 Kiitos vielä tekstistäsi!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.