Yleinen
8.6.2016

Entä jos ei haluaisi luopua perhepedistä?

Entä jos ei haluaisi luopua perhepedistä?

Äidit tuntevat sosiaalista painetta ja huonoa omatuntoa vähän kaikesta kasvatukseen liittyvästä. Imetyksestä, pulloruokinnasta, taaperoimetyksestä, imetyksen lopettamisesta. Valmissoseista, nukuttamisesta. Hoitoon laittamisesta ja harrastamisesta.

On erikoista, miten paljon niitä oikeita mielipiteitä lapsen kasvattamisesta kuuleekaan ulkopuolisten suusta. Yksi asia, joka omassa mielessäni on pyörinyt taas viimeisen puoli vuotta, on perhepeti. 
Meno on kuin perhepedissä- hiukan ahdasta mutta mukavaa :D
Ruu siirtyi vuosi sitten kesällä omaan sänkyynsä, omaan huoneeseen nukkumaan. Kokonaisia öitä ilman heräämisiä tuli todella harvoin. Mielestäni kerta tai pari yössä toisen huoneessa ravaamista on vielä jaksamisen rajoissa ok. Aamuyöstä hän ei enää yleensä rauhoittunut itkultaan, ennenkuin pääsi meidän viereen. 

Loppusyksystä tilanne muuttui. Itkuun heräämisiä alkoi tulla tunnin välein. Tilanne jatkui monta viikkoa. Lopulta teimme päätöksen muuttaa Ruu takaisin väliimme, ja taas koko perhe nukkui paremmin. 
Sama nukkumisjärjestely jatkuu yhä. Toki välillä on ahdasta. Ruu ei ole mikää kaikista vilkkain pyörimään ja potkimaan, mutta sitäkin tapahtuu. Suurimmaksi osaksi hän nukkuu koko yönsä ilman heräilyjä tai itkuja. 
Mutta tunnen sosiaalista painetta siirtää Ruu omaan huoneeseensa. Aina, kun joku kysyy, miten meillä nukutaan, olen ehkä vähän häpeissäni siitä, että olen niin nössö äiti, että pidän taaperoa yhä vierellämme. Viimeksi neuvolantäti kysyi, ollaanko ajateltu siirtää Ruu omaan sänkyyn. 
Tiedättekö mitä? Minusta on ihanaa nukkua Ruun vierellä. Ihailen hänen nukkuvia kasvojaan illalla ja taas aamulla uudelleen. Naureskelen hänen unissaan puhumiselle. Viimeksi tänään hän höpötti unen seasta ”Saippuakuplia! Haluan!” :D 

Yleisin kommentti on ”Ruu nukkuu vielä teini-iässäkin teidän välissänne”. Epäilen suuresti. 
Syksyllä on kuitenkin tulossa vauva. Pikkuinen nukkuu tietenkin äidin vierellä, koska näin imetys öisin on kaikista helpointa (jos edes onnistuu). Mitä tekisimme Ruun kanssa? 
Yksi vaihtoehto on siirtää pinnasänky meidän sänkymme viereen, ja Ruu saisi nukkua siinä. Toisaalta, ehkä helpompi   yksi ratkaisu olisi kesäloman aikana käydä taistelua ja opettaa Ruu siihen, että isi nukuttaa hänet omaan huoneeseen ja kun vauva sitten tulee, tämä ei suoraan siis syrjäyttäisi häntä.
Harmittaa vaan, kun nyt yhdessä nukkuminen on ollut mukavaa. Toisaalta, yli kaksimetristä sänkyäkään ei viitsisi alkaa rakentamaan. 
Lapset ovat niin lyhyen aikaa meidän vierellämme, niin lyhyen aikaa pieniä. Kohta joudumme jo miettimään, missä he yönsä menevät ja kumpa tulisivat kotiin. Haluan nauttia tästä ajasta, kun he ovat vielä hetken meidän.
Onko muita, jotka oikeasti tykkäävät perhepedissä nukkumisesta, mutta kokevat että sitä täytyy jotenkin selitellä muille? 



Avainsanat

Kommentit

Tiedän ton tunteen! Meiltäkin alettiin kyselemään jo ihan alusta asti että milloin siiretään vauva omaan sänkyyn ja nukkuuhan se nyt jo omassa sängyssä jne. Olin silloin vielä epävarmempi äiti, ja pohdin kovasti muiden mielipiteitä. Pidettiin kuitenkin typy vieressä ja nyt neljävuotias ja saa vieläkin tulla meijän viereen aina kun haluu mut useimmiten haluu nukkua omassa sängyssä.
Kun vauva syntyi meillä niin silloin halus aina meidän viereen kun vauvakin tuli, ja oon ilonen että nukuttiin sitten kaikki yhdessä, uskon että ois tullu kova mustasukkasuus vauvaa kohtaan jos vauvan takia ei ois sitten meidän viereen päässykkään. Mutta sit parin viikon jälkeen haluskin taas omaan sänkyyn. Ja kyllähän me paremmin mahdutaan näin mutta en tiiä mitään parempaa kun lasten kanssa nukkuminen. Tai se tunne kun ne nukkuu siinä vieressä ja saa ite nukahtaa siihen, se on ihanaa ja parasta.
Sulla on muuten kiva blogi!!!!♡

Meillä myös nukkuu taapero samassa huoneessa ja vauva tulossa pian. Alkuun oli tarkoitus totuttaa omaan huoneeseen mutta en minä raaskikaan. Miten ihana onkaan kun nukutaan kaikki samassa huoneessa. Joidenkin vuosien päästä ei varmasti kaivata vanhempien huoneeseen ;) :/

Ha, jännä että tunnet syyllisyyttä siitä että Ruu on kanssanne perhepedissä! Itselleni perhepeti oli luonnollisin vaihtoehto, nukuinhan itsekin ties kuinka kauan äidin ja isän keskessä.

Meillä tilanne kuitenkin muuttui, kun esikoinen oli 8kk. Meillä ruvettiin yks kaks valvomaan yöt läpeensä. Teimme kaikki "temput" ja muutaman viikon unettomien öiden jälkeen epätoivoisina miehen kanssa siirrettiin poika omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen. Unettomat yöt loppuivat siihen ja meillä on siitä asti – kohta jo vuoden verran – nukuttu superhyvin. Aina välillä olen koittanut ottaa pojan keskeen ja aina sama homma – kukaan ei nuku. Haluaisin nukkua pienokaisen vieressä, mutta meillä se ei vaan onnistu. Itse olen tuntenut siitä hirveästi syyllisyyttä ja välillä saanut piikkejäkin perhepedissä nukkuvilta… Olipa asiat siis niin tai näin niin äidit taitavat todella tuntea aina syyllisyyttä.

No en mä ehkä syyllisyyttä, vaan just sitä ulkopuolisten arvostelua tai ei sekään ehkä oikea sana.. Tavallaan niinkuin tuntuu, että olis jotenkin parempi jos saisi lapsen aikaisemmin "itsenäistymään"! :)

No miks ihmeessä pitäisi sitten luopua? Jos se kaikille toimii. Meillä muksu ei oo ikinä nukkunut minuuttiakaan kenenkään vieressä ja ihan sama mulle, mitä mieltä siitä muut on – näin meidän perhe saa kaikki parhaat unet!

Niin, sepä se- ihmettelinkin että mikshän mulla on sellainen olo että sitä yritetään tyrkyttää neuvolasta lähtien.. :) Ihan 6 kk ikäisestä asti on kyselty, milloin siirretään omaan sänkyyn jne.

Älä välitä mitä muut sanoo. Vain sinä tiedät tarkkaan teidän tilanteen ja vain sinä pääset siinä elämään. Turhaa tehdä miten toiset haluaa.
Meillä nukkuu kaikki 3 lasta samassa huoneessa, omissa huoneissa. Kukaan ei herää kertaakaan yön aikana. Vanhemmatkin jaksaa hyvin kun ei tarvii heräillä yöllä kenenkään takia.

Jännittää vaan, et miten mahtaa käydä sitten vauvan kanssa. Mut päivä kerrallaan, katotaan mitä nyt tehdään :)

Meillä 2,5 vee nukkuu isin kanssa lastenhuoneessa (nukahtaa omaan sänkyyn ja herää yöllä ja kömpii isin viereen) ja me nukutaan vauvan kanssa toisessa sängyssä. Näin vauvan yölliset syömiset eivät herätä esikoista eikä isää, ja me saadaan enemmän rauhallista nukkumatilaa kaikki. Kaikki nukkuvat hyvin: isä ja esikoinen lähekkäin ja me vauvan kanssa lähekkäin. Sitä en tiedä, miten joskus myöhemmin kun pitäisi yösyötöistä yms luopua mutta ne on sitten myöhemmän ajan pähkäilyjä.
Tässä siis yksi ehdotus myös teille. :)
Joku aina kauhistelee, miten voin nukkua erillään miehestä, mutta mun mielestä parisuhdetta ei hoideta nukkuessa. Meillä on iltaisin yhteistä aikaa ja läheisyyttä riittämiin. molemmille osapuolille tämä ratkaisu on hyvä, ja lapset saavat olla öisin lähellä. On myös kätevää kun esikoinen herää aikaisemmin isän kanssa, ja me saadaan vauvan kanssa vielä hetki nukkua.

Tiedän minäkin perheitä, joissa nukutaan näin! :) Jotenkin sitä on vaan niin tottunut, että koko poppoo samassa sängyssä ja monesti vielä herätän aamulla torkuttelevan mieheni töihin xD

Kukin tehköön miten itselle on parhain, mutta tässä muutamia mietteitä puolin jos toisin:
– haluaako molemmat vanhemmista oikeasti nukkua perhepedissä, vai myötäileekö toinen puoli uskaltamatta sanoa oikeasti mielipidettään, koska on vaara suuttumiselle?
– jos lapsi nukkuu heräämättä koko yön perhepedissä vs. useat yöherätykset omassa sängyssä, on ehkä vanhempien terveyttä ajatellen parempi nukkua yhdessä
– joku lapsi nukkuu huomattavasti paremmin omassa sängyssä (pienen totuttelun) jälkeen, koska ei herää rapsahduksiin, vanhempien puheisiin yms.
– kaksi lasta perhepedissä saattaa häiritä sitä vanhempaa lasta. Yhden kanssa vanhemmat eivät metelöi ja itke öisin,mutta se pienempi sisarus saattaa niin tehdä ja häiritä vanhemman unta
– läheisyys on lapselle hyväksi, kunhan vanhemmat muistavat hakea sitä keskinäistä läheisyyttä muuallakin kuin makkarissa ettei se unohdu kokonaan

Minulle on ihan se ja sama missä kukin nukuttaa lapsensa, jos se toimii perheessä. Esimerkkinä lähipiiristäni jossa yhdessä vauva nukkui ihan pienestä pitäen omassa huoneessa ja omassa sängyssä, toisessa vauva nukkui samassa huoneessa omassa sängyssä, kolmannessa vauva nukkui vanhempien välissä ja neljännessä mies häädettiin nukkumaan muualle, jotta vauva ja äiti mahtuivat nukkumaan paremmin perhepedissä :)
Jääköön salaisuudeksi missä perheissä vauva ja vanhemmat nukkuivat parhaiten.

Hyviä pointteja! Pitää tarkastella kesällä ja syksyllä tilannetta kokonaisuutena. Jos Ruu siirretään, meneekö yöt taas huonoiksi – se ei ainakaan auttaisi ketään :)

Täällä tykätään myös nukkua perhepedissä! Vaikka sänky on pieni (120cm leveä), niin hyvin mahdutaan kolmestaan nukkumaan, vaikka aina toinen meistä vanhemmista keikkukin sängyn reunalla. Minä tosiaan vielä imetän, niin tämä on kaikista helpoin ja mukavin ratkaisu nukkumisen kannalta. Tasan kerran ollaan kokeiltu nukkua siten, että vauva on omassa sängyssä, mutta tuntu että hän on enemmän tissiä vailla sillon. Jo sairaalassa vauva nukkui minun vieressä sängyllä, vaikka hoitajat oli kovasti sitä vastaan. Näin jatketaan niin pitkään kunnes hän on itse valmis nukkumaan omassa sängyssä ja sillonkin tulee nukkumaan vielä meidän huoneessa.

No teillä on kyllä aika tiivistä, nostan hattua! :) Musta tuntuu, että me nyt jo ollaan ihan reunoilla, tai mies ainakin :D

Meillä on 2 viikkoisesta lähtien nukkunut omassa sängyssä ja omassa huoneessa. On ollut kausia jolloin heräämisiä on ollut yöllä tai nukahtaminen vaikeampaa. Itse en osaa nukkua lapsi vieressä ja mielestäni helpompi vauvana opettaa yksin nukkumaan kun vanhempana.

No juuri niin, jokainen tyylillään ja jokainen niinkuin perheessä parhaiten nukutaan! Siks meilläkin tähän ollaan palattu.. Kun ne yöt meni niin huonoksi kun nukuttiin erillään. Muutenhan Ruu varmaan olisi nyt omassa huoneessaan yöt.

Meillä on 2,5 v poika joka nukkuu meidän välissä. Ihan yksinkertaisesti siksi että se vaan on ollut niin helppoa:D vauvana tissi vaan suuhun ja ihmetyksen jälkeen nukkunut aina täydet yöt. Mutta nyt oon miettinyt myös samoja juttuja koska toisen laskettuaika on elokuun lopulla… Mä muuten kommentoinkin elokuisissa että oon sun blogia lueskellut:) mutta siis samoja juttuja mietitään eikä vielä tietoa miten toimitaan…:/
-Sanna

Helppoa se kyllä on, meillä on nukutus esimerkiksi tullut paljon helpommaksi näin.. Saa nähdä miten sit syksyllä :D

Siskonpeti lattialle!

Jaa-a, se voi olla että siihen mennään vielä :D

Lapset kun oli pieniä, niin vauva nukkui keskessä ja 1.5v jalkopäässä :D
Hän meni aina omaan sänkyyn illalla, mutta tuli öisin sitten samaan sänkyyn.
Myöskin koira nukkui jalkopäässä :).
Minulla eivät tosin kauhean pitkään taineet nukkua vieressä, itse halusivat omiin sänkyihin, ja kun pienellä ikäerolla ovat, niin helposti jäivät samaan huoneeseen.
Siirsin pinnasängyn sitten, kun vauva alkoi olla isompi, niin samaan huoneeseen (osasi kävellä jo, eli n. 10kk iässä) ja pinnat oli irti, että pääsi itse pois sieltä. Muuten hän yritti kiivetä yli..

Tosiaan. Lapset on pieniä hetken ja itsellä se tilanne, että nyt kun ne pitäs aina saada kotiin yöksi <3 Huolissaan siitä ;)

Tee mikä tuntuu itsestä hyvältä, ettei jälkikäteen harmita.
Toki ehkä enää eskaikäistä/ekaluokkalaista en samassa sängyssä ymmärrä, mutta tuollainen 3v vielä menee :)

Voi niitä aikoja, kun lapset oli pieniä. Haikeana kaipaan sitä aikaa, kun he oli vielä "vauvoja", ihanaa vauva ja taaperoaikaa, huoletonta ;).

On se tavallaan huoletonta aikaa, totta! :D Jos ei huolehtisi kaikesta :D

Meidän 2v 6 kk tyttö nukkuu edelleen meidän välissä. On nukkunut elämänsä aikana vain muutamia öitä omassa sängyssä meidän huoneessa sänkymme vieressä. Nyt asutaan raksa-aika motivaatiokämpässä, kaksiossa, ja kaikkien sängyt on samassa huoneessa. Tosin tyttö ei vielä sänkyä olisi tarvinnut, kun ei sitä ole käytetty. En tiedä olemmeko olleet jotenkin huonoja vai lapsemme vain läheisyyden kaipuinen, kun ei ole vauvastakaan asti osannut nukahtaa itse omaan sänkyyn tai nukkua yksin. Nyt on sentään "suostunut" rupeamaan nukkumaan ilman molempien vanhempien sängyssä oloa – ennen veti hernettä nenään jos toinen jäi vielä muualle asuntoon. Unikouluja on yritetty nukahtamisen osalta pitää, ehkä liian selkärangattomasti ? kun edelleen tarvitsee apua nukahtamiseen = läsnäoloa.

Meillä ei vielä ole tulossa toista lasta, mutta uuteen kotiin on hassua muuttaa jos asutaan kaikki samassa huoneessa :D Siksipä olemme nyt ostamassa tytölle isojen tyttöjen sänkyä, ja pikkuhiljaa toivon mukaan opetellaan nukkumaan siinä itsekseen, että muutto omaan huoneeseen vuoden päästä ei tuntuisi niin isolta harppaukselta :) Saamme osaksemme ihmettelyjä/päivittelyä/ "onko se teidän vauva vielä" jne. mutta ei olla annettu sen häiritä. Nukahtaminen pienen viereen (usein jopa pyytää pitämään kädestä) on ihanaa <3 toki yöllä, olisi sitten mukava käpertyä oman miehen viereen ja nukkua leveästi :)

luulen, että meillä perhepetin aika on tämän kesän jälkeen ohi, toivon, että vajaa kolmivuotias olisi myös valmis nukkumaan omassa sängyssään !

Tsemppiä sinne siirtoon, toivottavasti kaikki menee hienosti :)

Hei!

Eksyin tänään blogiisi Iltalehden kautta:)

Meidän 3-vuotias nukkuu meidän välissämme, koska yksinkertaisesti näin koko perhe (kuten teilläkin) nukkuu parhaiten ja meistä on ihanaa saada pitää lapsi lähellämme yöllä. Ehkä itse koen joskus tarvetta selitellä ratkaisuamme, mutta loppujen lopuksi kukaan ulkopuolinen ei ole tätä koskaan meille (päin naamaa) päivitellyt.

Jos joskus meille vielä toinen lapsi suodaan, miettisin juurikin samoja vaihtoehtoja, kuin sinä: joko lapselle oma sänky parisänkymme viereen tai sitten hyvissä ajoin harjoittelu takaisin omaan huoneeseen. Riippuu tilanteesta.

Mihin ratkaisuun ikinä päädyttekään, kuuntele (kuten tähänkin mennessä) sydämesi ääntä<3 Te itse tiedätte, mikä sopii teidän perheellenne ja lapsenne tempperamentille, kehitysvaiheelle ja tarpeille. Joskus ne tarpeet voivat poiketa siitä, mitä alun perin olit ajatellut -> esim itsellä jäi suunnitellut unikoulut pitämättä ja vauva nukkui ensimmäiset 8kk vieressäni (kuten sanoit, yösyötöt/nukuttamiset helpottui). Sen jälk nukkui omassa huoneessa noin vuoden ja viime syksynä palasi takaisin meidän sänkyyn (tätäkään ei oltu aiemmin kaavailtu).

Kuten sanoit, lapset ovat vain hetken pieniä.

Ihanaa loppuodotusta sinulle ja sweet dreams;)

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.