Lukijat sanoneet blogista

El:n ensimmäinen rantapäivä – ja projekti ”jalanjälkiä hiekkaan” isosiskon kanssa menossa! Kuvat ottanut Laura Daniela.

Jael – Appelsiineja ja hunajaa
Tulen tänne aina välillä ihailemaan elämänasennettasi, kypsyyttäsi ja elämäniloasi, kaikesta huolimatta 🙂

Krista – Home Sweet England
Olen lukenut tätä blogia vasta vähän aikaan. Mutta heti alusta saakka on ollut ilo lukea tätä suurta sankaritarinaa. Paljon on myös pistänyt ajattelemaan omaa elämää englannissa ja omaa äitiyttä erilaiselle lapselle. Ihannoin tämän naisen elämän asennetta ja lujuutta! Se vie vielä pitkälle.

Motherforfour – Lapsen silmin
Pidän blogissasi sen rehellisyydestä ja aitoudesta ja siitä, että tämä ei ole ns. kiiltokuvablogi, jollaisia netti tuntuu olevan pullollaan. Erotut positiivisesti joukosta! Kirjoitat tunteella tärkeästä aiheesta ja uskallat myös myöntää, että aina ei mene hyvin. Jaksat kuitenkin uskoa parempaan huomiseen ja siihen, että selviydytte kaikista eteenne tulevista vaikeuksista. Olen lukenut blogiasi siitä asti, kun löysin sen Pink Bubble -blogissa olleen haastattelun myötä.

Saana – Tyttö sinisen oven takana
Mietin pitkään, miten tiivistäisin ajatukseni.
Silläkin riskillä, että kuulostan tosi lattealta ja tekotaiteelliselta. Sun blogi on kuin märän ruohon tuoksu sen jälkeen, kun vettä on satanut viikon kaatamalla. Se saa näkemään, että kaiken sen ikävän, harmaan ja surullisen takana on jotain älyttömän kaunista ja herkkää ja koko olemusta nostattavaa.

Sun blogisi opettaa pistämään asioita oikeeseen mittakaavaan, ja yhtä aikaa opettaa selviytymisestä että oikeudesta olla.. välillä hajalla. Vähän eksyksissä. Ja silti jotenkin löytää perille.

Sun blogi on mulle tarina selviytymisestä ja selviytymättömyydestä. Eksymisestä ja löytämisestä ja kaikesta niiden väliltä.

Saija
Rehellisyys ja aitous. Tunteet – niin positiiviset kuin negatiiviset. Rakastava, tunteva äiti. Kaunis, erityinen tyttö. Kerrassaan koukuttava blogi <3 Päivittäin on käytävä katsomassa, mitä uutta teille kuuluu 🙂

tessa
Tämä blogi on ruma tarina siitä, miten kaikki ei mene aina niin kuin voisi perustellusti odottaa. Silti tämä on hyvin kaunis kertomus siitä, kuinka se ei haittaa, vaan elämä voi olla onnellista ja täysipainoista vaikeuksista huolimatta. Suurten surujen jälkeen ilotkin ovat tavallista suurempia!

Blogi on suurella rakkaudella ja positiivisuudella kirjoitettu, vaikka välillä kerrotaan rehellisesti ja kaunistelematta sekin, että taustalla olevat ongelmat ja vaikeudet ovat yhä olemassa.
Minä olen oppinut tästä blogista sen, että vaikka erityislapsen ja äitiyden mukanaan tuomat ongelmat ja niiden kokoluokka olisivat erilaiset, on niihin liittyvä suru- ja hyväksymisprosessi hyvinkin samanlainen. Minä pystyn nyt paremmin hyväksymään sen, mitä meille on käynyt, ja että se on jättänyt pysyviä muutoksia niin lapseen kuin äitiinkin.
Luen tämän blogin joka aamu siinä missä päivän tärkeimmät uutisotsikotkin.