Perhe-elämä
14.11.2017

Miten paljon alle 2-vuotias kaksikielinen lapsi puhuu?

Miten paljon alle 2-vuotias kaksikielinen lapsi puhuu?

Anna hyppii tasajalkaa, juoksee nopeampaa kuin ehdin edes ajatella ja kiipeää ketterästi lattialta sohvan selkänojalle ja kirjahyllyn päälle ja pöydän päälle ja .. Kuperkeikkojen tekeminen kiinnostaa, silmien ja käsien yhteispeli toimii vallan mainiosti pikkutarkassakin hommassa.

Näissä asioissa en olekaan ollut Annan kohdalla huolissani.

Mutta puhe. Ei hän ole vielä kahta vuottakaan, mutta minulla on jännät housussa. Vaikka kuinka yritän itseäni rauhoitella.

Annahan kuulee arjessaan kahta kieltä. Minä puhun hänelle suomeksi ja lähestulkoon hänen koko muu ympäröivä maailma puhuukin sitten englantia. Kotikielenä on myös englanti, eli hän kuulee minun höpöttävän muulle perheelle englanniksi. Anna täyttää 2 vuotta 30. päivä joulukuuta.

Miten paljon hän siis puhuu?

  • ”ball” = pallo, mutta jos sanoo suomeksi niin pallo onkin yhtäkkiä ”paita”.
  • ”yea”, ”joo”
  • ”ta!” = kiitos
  • ”ta-tai” = ole hyvä
  • ”pa” = please: kun hän pyytää jotain
  • ”kukka”
  • ”tutti”
  • ”pujjo” = pullo
  • ”vaippa”
  • ”pupu”
  • ”here” = tässä, kun antaa jollekulle jotakin.
  • ”tipsy, jaa-jaa, po” = Teletappien hahmot englanniksi, eli Hipsu, Laa-Laa ja Pai.
  • ”äiti”
  • ”daddy” = isä
  • ”uuby” = Ruby
  • ”nan-nan-nan!” = hyvää jugurttia. Kaikesta muusta hyvästä syötävästä hän sanoo oikein vinkeän ”mmm-mmmm!”
  • ”jeee!” = kun hän onnistuu tekemään jotain; tähän liittyy vahvasti myös taputus
  • ”more”
  • ”tit-ta” = se kuuluisa titta. Eli istu alas.
  • ”bye bye” = moi moi, hyvästellessä.
  • ”hiya” = hei
  • ”o-ouu” = kun pudottaa jotain, tahallaan tai vahingossa.

ja vielä viimeisenä

”one, too, thee, foo, faii, sis, see, ai, nain, tee!” Anna osaa itse laskea jo kymmeneen, mutta ymmärtää saman suomeksi. Jos isä tai Ruby alkaa tehdä lähtölaskentaa, hän alkaa hyppiä jokaisen sanotun numeron kohdalla. Hän tekee aivan samoin, jos minä teen lähtölaskennan suomeksi.

Eikä muuten sano kummallakaan kielellä ei! Kaikkeen vastataan aina ”yea!”, ”joo” tai ”yea yea!”. ”Haluatko lisää?” ”Yea!” ”Mennäänkö leikkimään?” ”Joo!” ”Oletko ihana?” ”Yea!”

Kaikki muu onkin sitten sellaista nopeaa sirputusta, lallattelua, joikailua ja jokellusta, ei muita selviä sanoja tai lauseita. Joskus kuulostaa siltä kuin hän olisi sanonut ”pretty please” ja esim. ”pretty girl”, mutta voi olla minun toiveajattelua. Toisaalta, hän on suorilta toistanut jotain sanomaani, kuten eräs päivä hän toisti juuri sanomani sanan ”juna”. Seuraavalla kerralla junan mennessä ohi ei se sana enää sieltä tullutkaan, vaikka kuinka sitä hänelle toistelin. Mutta ihan varmasti sanoi juna!

Kumpaa kieltä hän ymmärtää paremmin?

Hän ymmärtää niin paljon enemmän molemmilla kielillä kuin mitä puhuu. Jos lauletaan englanniksi Incy wincy spider, alkaa Anna välittömästi suorittamaan laululeikin liikkeitä. Jos minä laulan samaa suomeksi eli hämä-hämä-häkki, niin hän suorittaa samat liikkeet silloinkin! Hän kuuntelee ohjeita (halutessaan) ja toimii niiden mukaan (halutessaan). Hän toimittaa pyynnöstä roskat roskiin, hakee esineitä, etsii nimettyjä henkilöitä ja asioita sekä noutaa kuin koiranpentu palloa ja…

”No, kun minä oletin, että…”

Kuopusta odottaessa toki ajattelin, että enhän minä sitten tämän lapsen kohdalla kehitysasioista stressaisi. Vieressä kun köllötteli liikuntavammainen ja puhekyvytön esikoinen Elsa, niin ei sitä osannut ajatellakaan, että sitä murehtisi parin vuoden päästä kuopuksen kohdalla jostain sellaisesta kuin puhe. Mieli kuitenkin kyselee, että kun 13 kuukautta vanha Anna puhui jo 5 sanaa, niin oletin, että 9 kuukautta myöhemmin lapsi osaisi jo sanoa edes lyhyitä lauseita.

Sekin raskausajan ajatus siitä, että puhuisin tälle lapselleni vain ja ainoastaan suomea, on saanut kolauksen. Toistan hänelle takaisin hänen omaa sanomaansa englanniksi. Niinkuin näin:

”Ball.”
”Ball. Pallo! Leikitään vaan pallolla. Missä pallo on?”

Kai vahvistaakseni sitä käsitystä, että ymmärsin mitä hän sanoi. Että hänen sanomallaan on merkitystä. Toistan sen sitten kyllä myös suomeksi. Paitsi, jos hän alkaa laskemaan englanniksi ja jää jumiin, niin minä sanon englanniksi sen seuraavan numeron, jolloin hän jatkaa itse eteenpäin siitä seuraavasta numerosta englanniksi. Siihen en enää sotke suomea.

En ole vielä niin huolissani, että olisin ottamassa yhteyttä neuvolaan ja pyytämään lähetettä puheterapeutille.. Mutta missä vaiheessa pitäisi olla?

Se on kuitenkin sanottava, että tätä listausta kirjoittaessani huojennuin edes vähäsen. Tyttönen puhuukin enemmän kuin alunperin tajusin.

Missä vaiheessa teidän kaksi- tai monikielinen lapsenne alkoi puhua edes parin sanan lauseilla?

Kiitos, Ylipyykkivuorten – blogin Hanna. Kiitos, että ehdotit tätä postausta. Kiitos. Hannahan on kirjoittanut oman kaksivuotiaansa juttelut ylös neljän tunnin ajalta. Tuossa listauksessa minua viehätti eritoten ”ankolo”, en tiedä edes miksi! Ja ”penuna”. Ihana Aava!

Aikaisempia aiheeseen liittyviä postauksia 

 

Avainsanat

Kommentit

En olisi huolissani. Mun mielestä Anna puhuu hyvin ja ymmärrys on myös tärkeää. Mielestäni nuorimmainen poikani alkoi puhumaan selkeästi vasta lähemmäs 3-vuotiaana, ja on siis yksikielinen.

Nyt jo 7-vuotias tyttöni ei puhunut 2-vuotiaana oikeastaan mitään, muutaman sanan. Myös jokeltelua hän pikkuisena harrasti todella vähän. Lapsi siis kaksikielinen, äitinä puhun suomea, isä ja puoli-sisarukset ruotsia. Kotikieli suomi.

2,5-vuotiaana sovittiin kontrolli puheenkehityksestä neuvolaan. Sanoja tuli nyt noin 10, mutta lasta vaikutti harmittavan koska häntä ei ymmärretty. Kävimme ensin n. 1 vuoden puheterapiassa suomenkielellä, käyntejä oli noin 1kpl/2 vko. Kesä taukoa ja muutama pidempi tauko taisi olla välissä. Siellä todettiin, että puheenkehitys on viivästynyt ja otimme käyttöön tukiviittomat. Siirryimme Folkhälsanin puolelle jatkamaan hoitoa, kävimme vuosittain neuropsykiatrin, puheterapeutin ja neurologin tutkimuksissa. 4-vuoden ikäisenä ei puhunut oikeastaan mitään, puhe oli epäselvää ja lauseita tuli vain vähän. Puhe oli lähinnä sanoja, kummallakin kielellä tosin!
Tällöin meitä kannustettiin valitsemaan lapselle yksi kieli. Se ei ollut meistä hyvä idea eikä tätä lähdetty toteuttamaan. Lapsi sai diagnoosiksi vaikea dysfasia, ammattilaisten mielestä myös ymmärryksessä oli vikaa. Puheterapia alkoi 1 krt/1 vko yksityisenä Kelakuntoutuksena, päiväkodissa, esikoulussa ja kotona toteutettuna aina saman puheterapeutin toteuttamana.

Nyt tyttö aloitti syksyllä ruotsinkielisen koulun, puheterapia loppui ja lapsi puhuu sujuvasti niin suomea kuin ruotsiakin :’D. Ei ole edelleenkään välttämättä puheliainta tyyppiä vieraampien ihmisten kanssa (pelko ettei ymmärretä), mutta lukemaan oppi jo eskarissa. Nyt jättätään vain 3-luokalla alkavaa englanninkieltä ja sen oppimista, kuulemma voi olla hankalaa…. Saa nähdä!

Sinuna ottaisin yhteyttä neuvolaan jos puolen vuoden päästä kehitys on vähäistä.

Yliopistossa opintojen aikana oli joskus puhe kaksikielisten lasten kielenkehityksestä ja muistaakseni meni jotenkin näin, että kaksikielisellä lapsella on sama määrä sanoja kuin yksikielisellä, mutta ne on vaan jakautunut kahdelle kielelle. Todellisuudessa kaksikielisten lasten sanavarasto on usein laajempi kuin ikäisillään yksikielisillä 🙂 mielenkiintoinen ilmiö kaikenkaikkiaan.

Meidän yksikielinen ei osannut 2-vuotiaana edes vaadittua viittä sanaa mutta yllättäen pari viikkoa syntymäpäivistä alkoi puhua pulputtamaan pitkiä lauseita.

Meillä kaksikielinen (saksa/suomi) kohta 3-vuotias tyttö puhui ekat lauseensa kesällä eli 2,5-vuotiaana. Samainen tyttö ei viel 2-vuotiaana edes juuri puhunut sanojakaan. Ja nyt tämä kohta 3-vuotias huimapää puhuu tauotta ja molempia kieliä. Ei siis huolta vielä!

Meidän molemmilla lapsilla puheen pulputus on kiihtynyt vähän 2-vuotissynttäreiden jälkeen. Nuorempi on nyt 2,5-vuotias ja puhuu jo molemmilla kielillään lauseita sekä laulaa pitkiäkin pätkiä lauluista. Vanhempi taas ei juurikaan alle 3-vuotiaana muistanut laulun sanoja, mutta osasi enemmän automerkkejä kuin minä 🙂 Toki asuinmaan (ja päivähoidon) kielen sanasto on erityisesti nuoremmalla paljon laajempi kuin toisen kotikielen.

En todellakaan oo mikään ekspertti tässä, mulla ei edes ole omia lapsia vielä. Mutta oon saanut sen käsityksen, ettei kaikki yksikielisetkään lapset juurikaan puhu vielä parivuotiaana. Joten luultavasti ei mitään syytä huoleen.

Meidän yksikielisellä kohta 2-vuotiaalla on alle 20 sanaa käytössä. Lauseita ei vielä puhu. Tämä tyyppi on tosi taitava motorisesti, kiipeilee, hyppelee tasajalkaa ja juoksee hullua kyytiä. Yleensähän sanotaan, että puhe ja liikkuminen ei käsi kädessä kulje, vaan jompi kumpi tulee ensin. En ole itse huolissaan, eikä sunkaan kannata olla. 😊

Tää on mielenkiintoinen aihe! Meillä on 2,5-vuotias, joka puhuu jo täyttä päätä suomeksi, mutta englanninkielisiä sanoja odotellaan vielä. Selvästi ymmärtää kaiken mitä isänsä englanniksi sanoo, mutta vastaa aina suomeksi.

Ongelmaksi meillä onkin muodostunut se, ettei isä ymmärrä lastaan 😀 Mies ei siis juurikaan puhu suomea, ja pojan kielitaito on ajanut ohi.

Don’t worry! Annahan puhuu erittäin paljon, huomioiden sen, että hän todella on kaksikielinen. Sanotaan, että kaksikielinen alkaa usein puhua myöhemmin. Meidän pojan kaksivuotisneuvolassa ei oltu huolissaan, kun sanoja tuli ehkä viisi ja niitäkin käytti harvakseltaan. Neuvon siis odottelemaan kärsivällisesti, uskon että Anna puhuu vuoden päästä jo aivan kaiken..

Meillä yksikielinen puhui 2-vuotiaana max 30 sanaa ja kontrollikäynti varattiin 6kk:n päähän, jolloin puhuinkin jo useamman sanan lauseita 🙂 eli en olisi vielä huolissaan. Meillä alettiin yhtäkkiä pälpättää 2v 4kk:n iässä 🙂

Ajatuksesi vaikuttavat niin tutuilta. Samaa asiaa pohdin muutamia vuosia sitten toisen lapsemme kohdalla. Perheemme on kaksikielinen ja esikoinen alkoi tasan vuoden iässä kävelemään, liikkumaan monipuolisesti ja puhui kahta kieltä sujuvasti myös taitavasti vaihtaen kieltä riippuen siitä kummalle vanhemmalle hän puhui (samassa iässä). Tuolloin en asiaa siis juurikaan miettinyt. Sitten syntyi toinen lapsemme ja puheen tulo kestikin aika kauan. Hän kyllä äänteli ja ilmaisi itseään (myös omilla keksimillään viittomilla). Välillä ”näyttelimme” ettemme ymmärrä hänen viittomiaan, jotta hän puhuisi ne mieluummin, mutta silloin esikoinen puuttui peliin ja tulkitsi ”viittomat” kovaan ääneen. 2,5 vuotiaanakin toisen lapsen sanavarasto oli todella pieni, mielestäni paljon pienempi kuin teillä. Hän tuli silti mainiosti toimeen kaikkien eri asioiden ja ilmaisun kanssa siis sai aina jollakin tavalla ilmaistua sen mitä halusi. Hieman alkoi kuitenkin huolestuttaa jo vanhempiakin. Joku ystävällinen ihminen kuitenkin kuunteli että eri äänteitä tuli monipuolisesti ja muistaakseni neuvolassa todettiin että mitään rakenteellista vikaa ei ole, joten ei syytä huoleen. Päiväkoti aloitettiin 3-vuotiaana ja siellä alkoi pikkuhiljaa kielen käyttö, koska muut eivät ymmärtäneetkään siellä niin hyvin hänen omia ilmaisujaan. Puolessa vuodessa sanavarasto kasvoi jonkin verran ja molemmilla kielillä. Siellä piti myös ääntä käyttää tullakseen kuulluksi ja ehkä myös vähän paremmin huomatuksi tulemiseen. Vertaistuki eli kivan kokoinen ryhmä muita lapsia oli varmasti tässä myös hyvä asia. Tällä hetkellä lapsi on jo esikoulussa ja sanavarasto on vähintään samalla tasolla kuin muilla ellei jopa parempi. Ilmaisee kaiken todella sujuvasti molemmilla kielillä ja on oppinut jo lukemaan ja kirjoittamaankin (itsekseen). Teilläkin lapsi ihan selkeästi ymmärtää puhutun ja äänteet ovat monipuolisia, joten näin maallikon kokemuksella vaikuttaa hyvältä. Neuvot ovat varmaan todella kliseitä, mutta kuten varmaan tiedättekin paljon vaan lauluja, laulamista, laulunsanoja, kirjoja ja näitä osoittelukirjoja, lukemista, toistoa, sanoja hauskojen leikkien ja lapselle mieluisan tekemisen kautta. Toisaalta taas täysin rentoja päiviä, jolloin asiaan ei kiinnitetä huomiota ja ollaan vaan. Ehkä teilläkin lapsi ilmaisee tällä hetkellä kaiken sen minkä hän kokee tarpeelliseksi ja haluaa (millä pärjää). Kaksikielisyys on kyllä sellainen lahja, että mikäli vain mahdollista (ja jaksaa) se kannattaa lapselle antaa. Sanotaan että kaksikielisyys tekee aivoista joustavammat ja helpottaa taas muiden kielien oppimista. Tietysti tämä on jokaisen oma asia ja ymmärrän todella hyvin niitäkin, jotka eivät jaksa tai halua tähän lähteä. Onkohan suositus, että jos on jotain ongelmia puheessa niin 4-5 vuotiaana katsotaan asiaa hieman? Tietysti jos siellä alkaa esikoulu/koulu aiemmin voivat asiat olla toisin. Lapset ovat aarteita ja joskut pitävät myös sisällään (ainakin jonkin aikaa) suuria salaisuuksia, kuten vaikkapa erinomaisen kielitaidon/kielipään. Niin suloinen ja ihana aarre teillä!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.