Perhe-elämä
18.9.2017

Viikon kiitollisuus #2: Ei pulaa auttavista käsistä

Viikon kiitollisuus #2: Ei pulaa auttavista käsistä

Onko muita, jotka vajoavat synkkyyteen kesän häviämisen myötä? Kun se kauan odotettu kesä kuolee silmien edessä, puun lehdet tippuvat, kauniin ruskan jälkeen maailma tummuu. Samalla mieli. Väsyttää, kun herätyskellon soidessa ei enää aurinko paistakaan, vaan ulkoa tervehtii synkkä pimeys.

Minä päätin pitää kiitollisuuslokia, ihan vain omaksi ilokseni sekä teidän kiusaksi ja inspiraatioksi. Että valonmäärän vähetessä ei kuitenkaan ilo arjesta häviä mihinkään, tai sen huomioiminen.

Viikon jokaisena päivänä kirjoitan ylös syyni kiitollisuuteen, ja julkaisen listan sunnuntai-iltaisin.

Maanantai

Ryystin juoda aamukahvia, kun Dan lähti Elsan koulukyydin mukana koululle. Anna leikki duploilla edessäni, ojennellen palikoita suuntaani. ”Vihreä, se on vihreä palikka,” tunnistin hänelle värejä, mikä sai Annan aina vilkaisemaan pitelemäänsä palikkaa uudestaan ja mallailemaan sanomiani sanoja itse. Olo oli vapaa. Seuraavaan kuuteen tuntiin minun ei tarvitsisi huolehtia kellosta tai piippaavista laitteista, enkä olisi sidottu kotiin lasten kanssa, jos Dan tarvitsisi huonosti nukutun yön jälkeen päiväunet. Ymmärsin, kuinka väsyttävä lasten kesäloma oli oikeasti ollut meille, kun sen hektisen arjen lisäksi olimme yrittäneet luoda lapsillemme niitä kesämuistoja.

Tajusin olevani kiitollinen normaalista kouluarjesta.

Lue lisää hektisestä arjestamme: ”Perheessänne on akuutti hätätilanne”, sanoi asiantuntija.

Danin tultua koulusta kotiin, hän menikin päiväunille. Minä ja Anna pakattiin laukut ja lähdimme sisäleikkipaikkaan kaksistaan. Siellä juoksimme molemmat niin, että hiki tuli, ja sitten ”rauhoituimme” harjoittelemaan kuperkeikkoja…

Annan nukkuessa päiväunia isänsä kanssa ja Elsan ollessa koulussa, minä kuvasin vihdoin vastausvideota!

Tiistai

Kotipäivä, mutta kiireinen sellainen. Paljon paperitöitä ja meillä vierailleita ammattilaisia, mutta heidän ansiostaan tulemme muun muassa saamaan Elsalle ilmaiset vaipat jatkossa ja kyllä, se yöhoitaja – asia meni myös piirun verran eteenpäin! Illalla vielä ihan viimeisenä tuli uusi pandatuoli kotiinkuljetuksena. Ja se on vielä pinkki!

Olen niin kiitollinen meidän ammatillisesta tukiverkostosta. Olemme onnistuneet saamaan oikeat valioyksilöt meidän perhettä auttamaan ja tukemaan.

Mikä on pandatuoli? Tässä meidän edellinen esittelyssä: pandatuoli

Keskiviikko

Anna ei nukkunut yöllä. Ei ollut kuumetta, ei halunnut juomista, tuttikin lensi äkäisesti päin makkarin seinää.. Lattialta se käytiin noukkimassa, ja minä vetäydyin olohuoneeseen kirkuvan lapsen kanssa, että edes yksi meistä aikuisista saisi nukuttua. Sain lopulta Annan rauhoittumaan kainalooni sohvalla Youtubesta soivan rauhoittavan musiikin avulla, ja ainakin minä sain torkahdettua.

Koko päivä meni ihan kummallisessa väsysumussa, minkä takia olin vain kiitollinen siitä, että Elsalla oli koko päivän kivaa tekemistä. Ensinnäkin hänellä oli koulussa uintia, mitä hän rakastaa! Tämän jälkeen kotiin tuli Julia’s housen hoitajat, jotka veivät Elsan Bournemouthin rannalle ihastelemaan auringonpaistetta ja leikkimään hiekalla.

Samaan aikaan me pyyhimme Annan nokkaa, joka oli alkanut vuotamaan…

Torstai

Vein edellisiltana meille saapuneen Rubyn aamulla kouluun, ja saavuin kotiin juuri ajoissa tavatakseni kaksi meillä pian aloittavaa hoitajaa. He tulevat hoitamaan Elsaa öisin, jotta minä ja Dan saataisiin nukuttua yömme putkeen ensimmäistä kertaa.. Ties kuinka pitkään. He viipyivät meillä pari tuntia ihan vain jutellen yhdestä meidän lemppariaiheestamme eli Elsasta. Elsasta, joka nauraa kikatti ihan kippurassa näiden hoitajien sylissä! Samalla ystävämme Hanlon viihdytti nuhaista Annaa, jotta me pystyimme tutustumaan hänen työkavereihinsa.

Tulevien yöhoitajien poistuttua paikalta Hanlon hoiti Elsaa, jotta Dan pääsi päikkäreille ja minä kiikutin Annan kuumaan suihkuun, missä sain hänen röörinsä auki. Hanlonin lähdettyä töihinsä, minä herätin Danin, hain Rubyn koulusta ja säädimme toimintaterapeutin kanssa Elsan uuden pandatuolin hänelle sopivaksi. Siivosin toimintaterapeutin lähdettyä keittiötä ja kokkasin illallista, pesin lapset ja tein iltapuuhat. Koska Dan alkoi voida huonosti iltaa kohti. Siinä meillä on kohta toinen räkänokka.

Illasta istuin alas ja en voinut olla ajattelematta, kuinka onnekkaita me olemmekaan. Kun meillä on tällainen ystävä kuin Hanlon. Vaikka hän nyt asuu toisella paikkakunnalla ja on kokopäiväisesti töissä, hän silti tulee auttamaan aina tarvittaessa. Kuten tänään ja eritoten huomenna, koska meillä on tärkeä tapaaminen Elsan koululla.

Perjantai

Elsa herää yskien. Käytän hänet suihkussa, puen ja huolehdin, että kaikki on valmista hänen koulupäiväänsä varten. Ruby huolehtii itse itsestään, mutta minä istutan hänet koulupuvussaan eteeni ja letitän hänen hiuksensa koulupäivää varten. Vien hänet Annan kanssa kouluun, ja Dan on viemässä Elsaa koulutaksissa kouluun, kun me tulemme Annan kanssa takaisin. Hanlon tulee pian hoitamaan räkänokkaista Annaa, ja minä huristelen ajaa Dania vastaan koululle. Siellä pidimme sosiaaliviraston puheenjohtamana kokouksen Elsan hoitoon liittyvien ammattilaisten kanssa, ja saimme vihdoin ja viimein karisteltua sossun pois. Vaikka olin aivan niin väsynyt, niin silti kiitollisuus nousi potenssiin sata, kun tiesi, ettei sossu ole enää aiheuttamassa ongelmia.

Kuulostaa pahalta. Sitä se onkin ollut. Sosiaalitoimi, jonka tarkoitus on tukea ja auttaa, on lähinnä aiheuttanut meille harmaita hiuksia. Mutta nyt me olemme vapaita.

Lue lisää: Kun sossu kiusaa & Avoin tilitys kuulumisistani

Lauantai

Rakkauteni NHS:ää kohtaan vain syvenee. Yöllä olin valvonut Elsan vierellä, joka itki, yski ja kyllä, kiepautin hänen naamalleen happiviikset. Kun vielä aamullakin hän vaati happitankista happea, otin luurin kiltisti käteen ja soitin meidän kotisairaalan lastenosastolle. Selitettyäni tilanteen kutsu kävi, että tulkaas näyttäytymään. Sitä vartenhan meillä on Elsalle avoimet ovet sairaalaan.

Sairaalassa opimme, että ensinnäkin Elsan oma aivan ihana konsulttilääkäri oli vuorossa ja toisekseen meidän lempparilääkärimme on palannut takaisin Pooleen! Hän, joka lähti töiden perässä toiseen sairaalaan, oli siirretty takaisin. Kun Dan kertoi minulle tästä, minä pyöräytin pienet tiputanssit olohuoneessa.

Elsa laitettiin kotiin vielä samana päivänä vahvan antibioottikuurin kanssa, ja nyt pidämme hänen oloaan silmällä.

Sunnuntai

Niistetään kilpoja, mutta kaikki voivat jo selkeästi paremmin. Anna jaksaa leikkiä, ja känkkäränkkä on viimein lähtenyt matkoihinsa. Elsa ei yötä lukuunottamatta tarvitse lisähappea ja kokonaisuudessaan hän vain näyttää jo niin paljon paremmalta. Ei vain siksi, että hän hekottaa ja kikattelee suurimman osan päivästä…

Minä ja Dan ärähtelemme toisillemme, mutta tiedämme molemmat, että se johtuu vain väsymyksestä ja huolen purkautumisesta. Minua itkettää, kun Ruby tulee meille yöksi, ja heti ensimmäisenä hän juoksee halaamaan Elsaa ja leikkimään Annan kanssa. Tunnin verran Anna ja Ruby leikkivät skeittilaudalla käytävällä, telmivät meidän parisängyllä ja sitten vielä isosisko antoi pienimmälle siskolleen iltasuihkun.. Jotta pääsivät vielä leikkimään yhdessä vesileikkejä. Minua itketti, kun olin niin kiitollinen ja onnellinen meidän perheestä.

Kiitollisuuden aiheita inspiroituivat miettimään myös muut ulkosuomalaiset bloggaajat,

  • kuten Muusa Amerikoissa. Mistä kolmen lapsen äiti tuolla rapakon toisella puolella oli tällä viikolla kiitollinen? Lue täältä.
  • Tai sairaanhoitaja, joka lähti karkuun Skotlantiin? Mistä hän oli kiitollinen? Lue täältä.
  • Entäpä Bollywoodia rakastava Belgiassa asustava Heidi? Lue täältä.

Aiemmat kiitollisuus-postaukset

 

Avainsanat

Kommentit

Sun blogi on vaan niin paras! Kiitos tästä postauksesta. Paranemisia sinne kaikille!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.