Perhe-elämä
18.8.2017

10 syytä, miksi olen hyvä äiti

10 syytä, miksi olen hyvä äiti

Vanhemmat tämän tietävät – sitä ei vaan koskaan tee tarpeeksi. Eritoten meillä äideillä on taipumusta kokea syyllisyyden ja huonommuuden tunteita. Niin teen minäkin, jatkuvasti.

Blogini lukija Vilma huomasi tämän ja jätti minulle näin ihanaa kommenttia:

Kiitos Vilma. Minä tein työtä käskettyä.. Sain mehustettua itsestäni tällaiset

10 syytä sille, miksi olen hyvä äiti:

1. En ole ikinä huutanut lapsilleni.

Olen kiljaissut varmasti ihan jokaikisen nimen saadakseni huomion, mutta en ole kertaakaan huutanut heille. Olen huutanut sanan EI nimen yhteydessä, aivan niinkuin huutaisin autotielle kirmaavalle taaperolle. Sillä saankin lapsen huomion osakseni, enkä muuta tarvitsekaan.

Niin, miten väsynyt olinkaan? Kuva otettu 16.8.

2. En ole menettänyt hermojani lapsiin.

Samaa kuin aiemmassa kohdassa. Vaikka Anna kokeilee rajojaan ja tahallaan heittelee ruokaa tai tyhjentää kukkaroni sisällön roskikseen, en siitä ole raivostunut. Vaikka pian murkkuikäinen Ruby kokeilee sääntöjen rajoja, ei sekään saa minua menettämään malttiani. Koska lapset ovat lapsia, ja heille minä olen turvakallio. Minä olen se, johon he aina voivat tukeutua, ja luottaa, että en kilahda heidän tekemisistään. Jopa naapurin poika kuuntelee minua ihan eri tavalla, koska ei ole ikinä nähnyt minua huutamassa lapsilleni.

Kyllä minulta huutokapasiteettia löytyy myös. Kysykää vaikka lasteni isältä Danilta.

3. Lapseni tulevat aina ensin

Jos rahat ovat vähissä, tarkistan ensin, että onhan lapsille kaikkea.  Kannan ruokalautaset aina ensin lasteni eteen. Koko perheen tekemiset ja aktiviteetit mietin lasten kautta, mitä he haluaisivat tehdä. Kun lapseni ovat onnellisia, olen minäkin.

Lasteni hyvinvointi tulee myös oman viihtyvyyteni kustannuksella. Esimerkkinä reissumme Weymouthin kaupungissa olevaan Sealife – keskukseen, jossa Annalle tuli väsykiukku kolmen akvaariokokonaisuuden ihastelun jälkeen. Ruusunpunertavat posket kielivät myös omaa tarinaansa hampaiden tulemisesta, joten linnoittauduin kärttyisän taaperoni kanssa piknikkipöydän ääreen. Muut jatkoivat merenelävien ihastelua jättäen meidät jälkeen. Minä ja Anna söimme eväitä ja kiedoin hänet sitten peittoon ja pidin tiukasti häntä sylissä. Kymmenen minuutin valituksen ja hymyjen sekaisen ääntelyn jälkeen lapseni nukahti syliini. Hän oli kuitenkin niin herkkänä, että pystyin hänet laskemaan rattaisiinsa nukkumaan vasta tunnin päästä nukahtamisesta. Kuljin sitten hitaasti rattaita työntäen kohti sitä maamerkkiä, jossa Dan viestitti kaikkien olevan.

Ehkä joku muu olisi vain raahannut väsynyttä ja ärtynyttä taaperoa mukanaan, jotta olisi nähnyt maksamansa lipun arvosta koko puiston tarjonnan. Minulle oli tärkeämpää, että lapseni voi hyvin. Ja muu perhe pystyi nauttimaan päivästään ilman huolta pienimmästä!

4. Mietin jatkuvasti kuinka ottaa lapseni mukaan puuhiini.

Ruby on kokannut minun kanssani ja Anna tekee myös jo kotihommia, vaikka ei ole täyttänyt vielä edes 2 ikävuotta.


Tämä video on kuvattu toukokuussa, jolloin se esiintyi jo tässä postauksessa. Edelleen pyykkikoneen ja kuivausrummun täyttäminen ja tyhjentäminen on Annasta kivaa. Hän kulkee myös pyykkipoika-pussin kanssa minun vierelläni, kun olemme joko levittämässä pyykkejä narulle tai hakemassa niitä sieltä. Helpoiten hän istahtaa pussin kanssa maahan ja lajittelee pyykkipojat mieleisiinsä kasoihin. Kehut hän saa silloin, kun pyykkipojat menevät takaisin pussiin!

Tämän lisäksi Anna auttaa minua pitämään keittiön alakaapit järjestyksessä – vaikkakin meillä on erimielisyyksiä siitä, mihin mikäkin kuuluu. Anna myös työntää vetolaatikot, kaappien ovet, jääkaapin oven, pakastimien ovet ja pyykkikoneen pesuainelootan minun jäljestäni kiinni.

5. Minulle on tärkeää auttaa siskosuhteiden ylläpidossa.

Puhumme moniulotteisista ja vaikeistakin asioista, kun otetaan pohdinnan alle uusperheen yhteiset ja toisen lapset, puhumattakaan sisaruussuhteesta vammaiseen siskoon/veljeen. Huolehdin, että Ruby pääsee osalliseksi siskojensa ”ensimmäisiin” kokemuksiin, vaikka hän ei asukaan kokoaikaisesti meillä. Veimme muun muassa Annan uimaan ensimmäistä kertaa elämässään vasta sitten, kun pystyimme menemään sinne koko perhe Rubyn kanssa. Jos Anna sanoo uuden sanan, yritän saada sen videolle, jonka voin lähettää Rubylle.

Neuvomme Rubylle, kuinka auttaa pikkusiskonsa Elsan hoitamisessa, ja Elsan viihdyttämisessä Ruby onkin aivan huippuammattilainen! Ruby ottaa Elsan huomioon kaikessa, ilman meidän aikuisten muistuttelua asiasta. Annalla ja Elsalla on taas ihan omat juttunsa. Elsa nauttii Annan läheisyydestä, ja Anna menee usein käpertymään Elsan viereen patjalle. Olemme myös löytäneet heidät pitelemästä toisiaan käsistä kiinni. Anna haluaisi jakaa ruokansa ja juomansa Elsan kanssa ja minäkin huolehdin siitä, että he aina mahdollisuuksien mukaan voivat leikkiä samoilla leluilla yhtä aikaa.

6. Minun syliini pääsee aina

Olen tiskaamassa ja Anna tulee viereen, karjaisee ja nostaa kädet ylös. Olkoonkin märät ja saippuaiset kädet, minä nostan tyttäreni syliini.

Kävelyn jälkeen minulla on kiljuva nälkä. Istahdan ruokaa notkuvan pöydän ääreen lounaalle ja esikoiseni vinkaisee. Se on se vinkaisu, jonka jokainen äiti tietää. Nyt lapsi kaipaa hellyyttä. Nostan tytön pyörätuolistaan syliini, ja 16 kiloista lasta puristan syliini molemmilla käsillä. Tyttö rauhoittuu, huokaa, painautuu rintaani vasten tyytyväinen ilme kasvoillaan. Minä vinkaisen, ja Dan tietää työntää nälkäisen puolisonsa suuhun ruokaa. Mistä Anna innostuu niin paljon, että myös ojentaa äidille ruokaa. Siinä äiti istuu tuudittamassa esikoistaan, ja kuopuksensa sekä puolisonsa häntä käsin syöttävät. Ei huono.

Katsellaan elokuvaa. Ruby istahtaa viereen ja painautuu kylkeen kiinni. Automaattisesti kiedon käteni hänen ympärilleen – tyttö kaivautuu vielä syvemmälle syliini.

Minun syliini pääsee aina.

Paitsi jos olen ajamassa.

Silloin äidin syli on suljettu.

Mutta muuten.

Minun syliini pääsee aina.

7. En ylisuojele Annaa

En estä häntä maistamasta hiekkaa tai kokeilemalla hampaitaan käpyyn. En kiellä, jos hän kokeilee, miltä havunneulanen tuntuu suussa tai miltä voikukka maistuu.

Miten muuten Anna oppisi varomaan korkeuksia, ellei tipahtamalla? Miten Anna oppisi katsomaan eteensä juostessaan, ellei kompuroisi ensin lattialle levittelemiinsä leluihin? Miten hän oppisi säätelemään juoksunopeuttaan, ellei harjoittelemalla? Tietysti tilannetajua tässä pitää olla – en esimerkiksi anna Annan kiivetä leikkipuistossa isojen lasten kiipeilytelineellä, koska niiltä korkeuksilta tipahtaessa tulisi vain iso pipi.

8. En panikoi hätätilanteessa.

Erityislapsen äitinä olen nähnyt, kun lastani elvytetään. Olen useasti todistanut, kun kone hengittää hänen puolestaan. Olen harjoitellut toistuvasti ensiaputaitoja ohjatusti sairaalassa, jotta tilanteen tullen osaisin auttaa lastani itse. Näitä taitoja olemme myös käyttäneet Elsan kanssa. Kuin myös Annan. Olen napannut kuopukseni syöttötuolistaan hänen alkaessaan kakoa ja jämäkällä iskulla selkään saanut huonosti nielaistun ruokapalan irtoamaan.

Katso täältä Kaksplussan video siitä, kuinka pelastat tukehtuvan lapsen. Tuolla otteella minäkin olen Annan pelastanut.

9. Rubyn murrosikään kuuluva uhma naurattaa

Aiemmin ujon oloinen hiljainen tyttö on alkanut kerryttää sitä kuuluisaa teini-iän uhmaa. ”Onko mun pakko?” ”Miksi minä?” Naurattaa, koska muistan itsekin sen kysymystulvan, millä yritin hukuttaa vanhempieni antamat kotityökäskyt. Muistan, kuinka isäni sanoi minulle, että ”Älä kysele, vaan tee niinkuin pyydettiin”. Käytän itsekin lähes samaa repliikkiä nyt, vaikka muistan kuinka se minua itseäni ärsytti!

”Mitä kauemmin kyselet ja jahkailet, sitä pidempään kestää ennenkuin pääset tekemään ____.”

(Täytä tyhjä kohta sillä, mitä lähes teini-ikäinen haluaisi tehdä tai oli tekemässä ”tekisitkö tämän” – pyynnön kuuluessä. )

10. Olen lukenut ja oppinut paljon Elsan vammoista ja lääkkeistä.

Minulle on tärkeää, että ymmärrän itse, miten lapseni kokee asiat. Miten hän kuulee sisäkorvaistutteillaan, mitä cp-vamma on, tai esimerkiksi Elsan ollessa pitkään sairaalassa viime vuonna minulle oli tärkeää tietää, missä Elsalla oli kipuja ja miksi, mikä oli mikäkin sairaus ja mistä se johtui. Olen ollut jopa niin vakuuttava, että eräs sairaalan lastenlääkäreistä tiedusteli, olinko opiskellut lääketieteellisessä tai käynyt koulutusta sairaanhoitajaksi ja hämmentyi kuullessaan, että en ollut.

Minulle tämä oli ihan itsestäänselvää, että vanhempana haluaisin tietää kaiken mahdollisen lapsestani, ja siihen kuuluvat myös lapseni vammat.

Lisäpointsit saan siitä, että käyn nämä lääketieteelliset keskustelut englanniksi. Koulussa englanti oli se oppiaine, jossa en todellakaan ollut hyvä.

Tässä minun 10 asiaa, jotka tekevät minusta hyvän äidin. Mitkä ovat sinun?

Syiden ei tarvitse olla minkään kasvatusperiaatteen tai ”opin” mukaisia. Riittää, että ne ovat asioita, jotka saavat sinut muistamaan, että sinä olet hyvä äiti. Ei ihan hyvä, vaan hyvä.

Kiitos Vilma tästä. Tämä teki hyvää!

Aiheeseen liittyviä aikaisempia postauksia

 

 

Avainsanat

Kommentit

Ihanaa, että toteutit tämän postausidean ja koit sen hyödylliseksi! ❤️ Mä lisäisin sun listaan vielä ainakin sen, että kohtelet kaikkia lapsiasi tasapuolisesti. Sulla on 3 niin erilaista lasta, mutta silti annat heille kaikille huomiota tasapuolisesti.
Kohtelet Rubya, kuin hän olisi ”oma” lapsesi, eikä hän varmasti tunne oloaan ulkopuoliseksi perheen asioista. Monessa uusioperheessä ei ole näin! Otat hienosti Elsan rajoitteet huomioon, jotta hän voisi osallistua perheen aktiviteetteihin ja taistelet hänen oikeuksien puolesta. Ainakin mun maailmankuvaa olet onnistunut avartamaan eikä vammaisuus enää ole niin vieras ja pelottava käsite! Huolehdit todella hyvin siitä, että Anna ei jää Elsan jalkoihin, vaan hänkin saa huomiota ja kokea itsensä erityiseksi.

Hei Merianne! Älä ole niin ankara itsellesi. Olet hyvä ja riittävä juuri sellaisena, kuin minä hetkenä satut olemaankaan. Vaikka huutaisit joskus lapsillesi, menettäisit hermosi tai ajattelisit kerrankin vain itseäsi. Kaikki tunteet kuuluvat elämään ja ne ovat sallittuja. Tuntuu,että olet aika epävarma itsestäsi, toivon todella, että näät sen mitä luultavasti suurin osa lukijoista ; Olet hyväsydämminen ja kaunis ihminen <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.