Perhe-elämä
13.8.2017

#SeHetki, josta normaalisti en kertoisi

#SeHetki, josta normaalisti en kertoisi

Eritoten noihin Kirjoíta vain – juttusarjan postauksiin tuntuu helpoiten valikoituvan joku yksittäinen pieni hetki, jonka aikana olen ollut erityisen onnellinen tai tunteellinen. Sellaisessa tilassa, jolloin olen pidätellyt sitä onnellista itkua tai herkistellyt muuten vain johonkin tilanteeseen uppoutuneena ja siihen sotkeutuneen ajatukseen jumiutuneena.

Vaikka minun blogia kiitelläänkin siitä, kuinka uskallan pureutua niihin vakaviinkin aiheisiin enkä kavahda esimerkiksi masennuksesta kertomisesta, käy minunkin juttuideani tietynlaisen yksityisyysasetus-sihdin lävitse. Kyllähän siitä kertoo jo lasteni bloginimet: ei heitä blogin ulkopuolella ole nimetty Frozen-elokuvan hahmojen mukaan. Joitakin blogeja suorastaan vältellään niistä paistavan positiivisuuden lävitse – eihän kenenkään elämä voi olla noin ihanaa, vaaleanpunaista ja ylitsepursuavan onnellista?

Voi se ollakin. Onhan minunkin elämäni onnellista ja ihanaa, vaikka vieläkin elämme siinä samassa ammattilaisen nimeämässä kriisitilanteessa. Kaikesta väsymyksestä huolimatta minä olen onnellinen. Huonoista hetkistä, katkeruudesta ja epäonnisista sattumuksista huolimatta olen onnellinen. Ja tiedätkö – siinä blogissa, joka on täynnä vain sitä ihanaa ja ylitsepursuavan upeaa, se bloggaaja ei välttämättä väritä elämäänsä tai tee epätodellisesta todellista blogissaan. Hän vain keskittää huomionsa siihen hyvään. Siihen ihanaan. Ja siitä hän kirjoittaa. Eikä siinä ole mitään pahaa.

Lähdinpäs sivuraiteille.

Se hetki, josta normaalisti en blogissani kertoisi, tapahtui juuri tätä postausta ennen.

Tänään olisimme päässeet ilmaiseksi kaveriporukan kanssa huvipuistoon. Se olisikin ollut kivaa, lapsille olisi ollut kavereita ja Elsallekin virikkeitä, ei pelkästään raitista ilmaa.

Mutta tässä minä istun, keittiön pöydän ääressä ja kirjoitan tätä. Kun yksinkertaisesti minua ei huvittanut. En jaksanut. Elsa makaa punaisella patjallaan lattialla ja kikattaa, koska Futurama pyörii ruudulla. Yksi niistä hänen lempparijaksoistaan. Dan nukkuu päikkäreitä kuopuksemme kanssa. Juuri nyt voisimme olla kulkemassa lasten kanssa labyrintin lävitse, sydän sykkyrällään voisin seurata kuinka lapset ovat niin ihania toisia kohtaan… Toisessa silmänräpäyksessä voisin olla erotuomarina, kun Anna ja kaverin samanikäinen lapsi vasta opettelevat jakamista.

Sen sijaan minä moppasin keittiön lattian ja sen kuivumista odotellessa aloitin naputtelemaan tätä. Kohta vien roskat ulos. Sitten jätän lapset isälleen ja käyn tekemässä viikottaiset ruokaostokset. Kotiuduttuani minä otan vetovastuun lapsista. Dan on luvannut tehdä illallista, joten hänen keittiössä ollessaan minä leikitän lapsia.

Tästä en olisi normaalisti kertonut. Miksi minä kertoisin kymmenilletuhansille, että minua ei huvittanut viedä lapsia huvipuistoon, vaikka ilmaiseksi oltaisiin päästy? Että mieluummin luuttusin lattiat ja käyn ruokakaupassa ja annan lasten tuijottaa TV:tä? Olkoonkin, että tämä on ensimmäinen kotipäivä ikuisuuksilta tuntuvaan aikaan, että koko kesäloman ajan olemme panostaneet että lasten kanssa teemme jotain joka päivä. En kirjoittaisi siitä normaalisti, koska minulla olisi heti suuren suuri tarve selitellä tekemisiäni. Koska itseasiassa minua hävettää, että en viitsinyt lähteä.

Tässä teille aimoannos rehellisyyyttä hei. Juuri sitä, mitä tämä blogini on täynnä, mutta vielä askel pidemmälle. Tämä on postaus siitä, mistä en normaalisti postaisi.

Ps. Huvipuiston sijaan sovittiin saman kaveriporukan kanssa, että mennään Weymouthin Sealife Centeriin perjantaina. Mutta ei tämäkään lievitä häpeääni.
Nyt ne roskat.


Tämän postauksen kuvat on otettu Sealife Centerissä perjantaina.

Olenko ainoa äiti, joka on huvipuistopäivän sijaan viettänyt kotipäivän?

Mietin, että tässä voi vaikuttaa sekin, että asumme matkailukohteessa, ja nähtävyyksiä sekä huvipuistoja on pienen ajomatkan päässä useita. Kuten postauksessa mainitut Sea Life Center ja Adventure Wonderland, sekä Paultons park ja  Monkey world, vain pari mainitakseni.

Aiheeseen liittyviä aikaisempia postauksia

 

Avainsanat

Kommentit

Ihana blogi sinulla on 💕
Voisitko tehdä postauksen noista viikon ruokaostoksista että mitä kaikkea siinä on? Ostatteko kerralla siis viikon ostokset vai tuleeko ruokakaupassa käytyä useammin?
Myös olisi kiva kuulla mitä päivittäin syötte vaikka viikon ajalta?
Millä herkuttelette ja miten usein?

Heip! Kiitos mainiosta blogistasi, on ollut tosi mukavaa että päivityksiä on tullut viime aikoina usein 🙂 tekstiäsi on helppo lukea, ja kirjoittamiseen sinulla on selkeästi lahjoja. Jos jotain saisi vielä toivoa lisää, niin olisi kiva kuulla vielä enemmän sinun omia näkemyksiäsi asioista, tai lukea postauksia jotka kertovat sinusta. Lapsesi ovat ihania, mielelläni lukisin vielä enemmän myös blogin pitäjän omista jutuista ja ajatuksista 🙂

Kotipäivät on tärkeitä! vaikka elämyksetkin toki kivoja. 🙂

Ei aina tarvitse olla menossa tai järjestää ohjelmaa.Lapset nauttivat myös ihan tavallisista kotipäivistä!

Ja et ole ainoa äiti, joka mieluummin joskus viettää vain tavallisen kotipäivän kuin laittaa voimansa huvipuistopäivään. Varmasti mukava päivä teillä ollut kotonakin. 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.