Perhe-elämä
29.7.2017

Asiantuntija: ”Perheessänne on akuutti hätätilanne.”

Asiantuntija: ”Perheessänne on akuutti hätätilanne.”

Olimme odottaneet tämän hakemuksen tuloksia pitkään; monen ammattilaisen hoputtelemana päätös oli nyt saatu aikaiseksi. Lopputuloksesta toivoin, että saisimme meille tänne silloin tällöin sairaanhoitajan yöksi, jotta me saisimme hyvät yöunet. Huonona päivänä jaksaisi sitten tietäen, että x määrän rikkonaisten yöunien jälkeen saisi pää olla tyynyssä ihan koko yön yli aamuun asti.

”Tilanne on akuutti,” oli sohvallamme istuva ammattilainen juuri sanonut, ”Te tarvitsette apua välittömästi.” Vaaleahiuksinen nainen oikaisi ryhtiään ja katsoi meitä vuorotellen suoraan silmiin. ”Niinkuin tiedätte, rahoituspaneeli kokoontui eilen, minkä tuloksista minä olen teille tänään kertomassa. Mitä te sanoisitte siihen, että paneeli on hyväksynyt rahoituksen sellaiseen suunnitelmaan, joka antaisi tänne teille Elsalle yöhoitajan seitsemäksi päiväksi viikossa?”

Hänen piti toistaa sanomansa kaksi tai kolme kertaa, koska taitoni ymmärtää kuultua päätti takkuilla.

”Kolmen kuukauden kuluttua hoitopaketin alkamisesta arvioimme tilanteen uudestaan,” hän jatkoi. Nyt se tulee, se joku mutta. ”Tuolloin voimme siis muuttaa osan öistä päivähoidoksi, jos sellaiselle ilmenee tarvetta. Hoitosuunnitelman tuntimäärä ei siis muuttuisi, vain hoidon aikataulu, ja tämäkin vain tarvittaessa.”

Menetin osan itsehillinnästäni ja itkin.

”Hoidetaan ihan ensin nämä teidän univelat pois,” tämä taivaasta tipahtanut enkeli jatkoi, ”jotta voitte alkaa ihan oikeasti elää ettekä vain selviytyä.”

Tuon keskustelun jälkeen on tuntunut siltä kuin minut olisi armahdettu synneistäni. Olen katsellut ympärilleni ihan uusin silmin, kuin tuon perheen ulkopuolisen ammattilaisen rillien lävitse. Todistetusti ihan turhaan olen kokenut syyllisyyttä siitä, että kahdella lapsella on hoitajinaan molemmat vanhempansa kotona ilman, että kumpikaan meistä käy töissä.

Olen ruoskinut itseäni siitä, kun minua on silti väsyttänyt. Pikkulapsiarkeenhan tämä kuuluu, pusketaan hampaita ikenien lävitse ja käydään läpi niitä kuuluisia vaiheita, jolloin vain itketään yöt putkeen. Muut vanhemmat siitä selviävät pienellä valituksella ja menevät silti töihin, toinen koko- ja toinen osa-aikaisesti. Unohtamatta turhautumistani kotona jumissa olemiseen, kun toinen meistä aikuisista tarvitsee päikkärit. Elsa ja Annahan tarvitsevat mukaansa ainakin kaksi aikuista, jotta ulos meneminen olisi turvallista.

Eikö me vaan osata tätä, aikataulutetaan jotenkin väärin, miksi me tarvitaan unta näin paljon?

Laitetaas paperille – öh, ei me nukutakaan niin paljon ja se mikä nukutaan on katkonaista. Joo. Öö. Mutta kun.

Toisin sanoen, minulle tuli yhtäkkiä lupa olla väsynyt. Ammatti-ihminen, jonka työkuvaan kuuluu erityislapsiperheiden avuntarpeen kartoitus näki, että meidän tilanne on akuutti ja tarvitsemme ehdottomasti meille tänne hoitoapua niin pian kuin mahdollista. Tarvetta ei vähentänyt se, että meitä on tässä kaksi aikuista. Me silti tarvitsemme apua.

Ihan käsittämätön fiilis. Ihan kuin ammattijärjestäjä olisi tehnyt taikojaan päänupissani.

Nyt ne siellä viilailevat hoitosuunnitelmaa, palkkaavat työväkeä ja järjestelevät muutakin. Homma ei ole vielä siis alkanut, mutta pyörät pyörivät kohti helpompaa arkea!

(Myöntää täytyy – vieläkin pelottaa, että tämä on liian hyvää ollakseen totta. Ehkä väärinymmärrys? Ehkä jotain tapahtuu vielä? Onhan tämä nyt ihan liian hyvää ollakseen totta.)

Uusille lukijoille tiedoksi:

Esikoiseni Elsa syntyi monivammaisena. Hän on kuuro, näkö- ja cp-vammainen. Hän ei osaa niellä, minkä vuoksi hän saa kaiken ravintonsa ja monet lääkkeensä peg-letkun kautta suoraan mahaan. Hänen hoitoaikataulunsa lääkkeineen ja ruokineen alkaa aamukuudelta ja jatkuu aina keskiyölle asti riippumatta lapsen hereilläoloajasta. Näin siis jokaikinen päivä, myös jouluna ja uutenavuotena. Elsalla on taipumusta sairastua keuhkokuumeeseen, minkä vuoksi hänen hengitystään on vahdittava.

Tämän lisäksi meillä on ihana 19 kuukautta vanha Anna, ja olen myös äitipuoli upealle murrosikäiselle Rubylle.

Aiheeseen liittyviä aikaisempia postauksia

Avainsanat

Kommentit

Voi että miten ihana uutinen! Olette niin ansainneet kunnon yöunet ja apukädet. Ole ylpeä itsestäsi. Olet pärjännyt niin hienosti Elsan kanssa. Olette hurjan ihanat vanhemmat ja jaksaneet upeasti, äärirajoille asti…

Mahtavaa <3
Nyt lepäätte, nukuttu univelkoja pois ja heität kaiken syyllisyyden pois <3

Ihana uutinen! Ihan itkettää, kun olen niin onnellinen puolestanne! <3

Olen iloinen, että saatte toivomaanne apua. Kenenkään ei pitäisi vaan selviytyä elämästä vaan elää sitä. Tämä oli hieno uutinen 😊

Oi kun rupesin ihan itkemään iloista tästä uutisesta! Loistavaa!

Ihanaa!!<3

Ihanaa,hyvät unet ja lepo on niiin tärkeää ❤

Loistavia uutisia! Te TODELLA ansaitsette tämän! <3

Hienoa! Täällä Suomessa ollaan niin jäljessä avun myöntämisestä ja vanhempien totaaliuupumisen ennaltaehkäisyssä.

Mahtava uutinen,onnea!

Ihania uutisia!!!!

Hienoa

Erinomaisen hienoja uutisia!!!!

Voi miten ihanaa!!! Tuli tippa silmään kun luin tekstisi. Paljon, paljon onnea tästä uutisesta! <3

Paljon onnea! Apua olisitte tarvinneet jo paljon aikaisemmin, mutta todella ihana asia, että sitä lopulta nyt tulee ja noinkin paljon. Sen olette todellakin ansainneet! Toivottavasti pääsette pian nukkumaan kunnon yöunia! Iso ja lämmin halaus.

Onnea teille 🙂 Ihmettelen miten olette tähän asti jaksaneet ilman tällaista apua. Kunnon yöunet ovat kaiken a ja o! <3

Upeaa! Liian rankasta olette joutuneet selviytymään. Ihanaa, että saatte tämän avun!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.