Perhe-elämä
28.7.2017

Kirjoita vain: Onni ei tallennu kameralle

Kirjoita vain: Onni ei tallennu kameralle

Muistelin, kuinka pieni kirppu Elsa oikeasti olikaan vielä neljä vuotta sitten. Sellainen, jolle pienikokoinen lavuaari oli juuri oikeankokoinen kehto, missä pyyhkeisiin tiukasti käärittynä ja suihkunraikkaana odotella äitiä. Miten vielä ihan hetki sitten pystyin kepeästi kannattelemaan häntä yhdellä kädellä ja pestä toisella. Niinkuin pientä vauvaa.

Hetken mielijohteesta olin nyt työntänyt ison suihkutuolin pois kylpyhuoneesta. Suihkutuolin käyttämisen sijaan istuin juoksevan suihkun alla pienellä muovijakkaralla täysin vaatetettuna ja pitelin Elsaa sylissäni. Hänen peppunsa oli reisieni päällä, pitkät jalkansa potkivat suihkun kaakeleita. Tuin Elsaa jatkuvasti koko kropallani ja käsilläni, vaihtaen hänen painopistettään minun kehoani vasten pestessäni häntä. Hänen otsansa lepäsi poskeani vasten levittäessäni saippuaa hänen selkäänsä.

Dan kävi vähän väliä vilkaisemassa ovelta tarvitsisinko apua ja hätistelemässä uteliasta kuopusta takaisin leikkeihinsä. Pesin Elsan masun, hiukset, jalat ja käsivarret. Hän kikatti veden rummuttaessa rintakehää. Silmät kiinni hän nautiskeli huuhdellessani hänen paksua tukkaansa. Märät vaatteeni painoivat, mutta niiden ansiosta tyttäreni pysyi tiukasti sylissäni, eikä otteeni hänestä lipsunut.

Dan kietoi Elsan pyyhkeisiin ja kantoi olohuoneeseen, jolloin minä heitin vettä valuvat vaatteet päältäni ja kietouduin kylpytakkiin. Riensin kuivaamaan Elsan ja antamaan hänelle iltahieronnan kosteusvoiteella vain siksi, koska halusin. Anna kipusi syliini ensin mustasukkaisena, mutta selittäessäni tekemisiäni sain hänet mukaan hommaan hoitamaan isosiskoaan. Jos vain olisi ollut kamera käyttövalmiina sillä sekunnilla, kun Anna otti itse kosteusvoidetta pullosta ja levitteli sitä keskittyneesti isosiskonsa käsivarteen… Tai edes silloin, kun pikkusisko käpertyi hetkeksi isosiskon kainaloon.

Näissä hetkissä asuu onni. Juuri se, joka auttaa jaksamaan.


Kirjoita vain” on juttusarja, jonka pääpointti on punaisen langan puuttuminen. Näillä postauksilla ei itsessään ole tarkoitusta, sanomaa tai tärkeää viestiä. Ne ovat kuvauksia arjesta, tunnelmia, mitä vain, mille ei muuta ”julkaisupaikkaa” ole. Sitä kuuluisaa höpöhöpöä.

Juttusarjassa aikaisemmin julkaistut:

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.