Perhe-elämä
5.7.2017

Unelmoitko ulkomailla asumisesta? Mieti tarkkaan.

Unelmoitko ulkomailla asumisesta? Mieti tarkkaan.

Aivan upeaa, ihanaa – suosittelen. Kasvattaa hyvin itsenäiseksi, opettaa rohkeaksi ja sietämään erilaisuutta sekä avartaa maailmankatsomusta.

Varoituksen sananen kuitenkin.

Maailmalla on kiva asua perheettömänä, jolloin on vapaa seilaamaan missä haluaa ja tehdä mitä lystää. Hauskanpidon mahdollisuudet ovat lähes rajattomat ja onhan se eri kiva julkaista somekanavilla kuvia hiekkarannoista ja palmupuista Suomen räntäsateissä kärvisteleviä kavereita ärsyttääkseen.

Jos menet ja rakastut reissullasi, mieti tarkasti, minne perheen perustatte. Se ei oikeasti ole ihan se ja sama. Tukiverkosto on tärkeä ja tunneherkkä asia, minkä vuoksi #mummokateus ja muut pulpahtelevat aika ajoin esiin. Sanon tämän kokemuksen syvällä rintamusäänellä, juuri sillä katkeruuden värittämällä kateudella.

Sainhan juuri kesäkuussa nauttia omien vanhempieni seurasta viikon ajan, ja jouduin heidät hyvästelemään taas tietämättä, milloin näen heidät seuraavan kerran. Voin vain arvailla, milloin näen lapseni vanhempieni sylissä, milloin kuulen heidän kikattelevan mummon ja ukin jutuille. En tiedä, milloin seuraavan kerran mummo on syöttämässä taaperoa samaan aikaan kun ukki hellii sylissään isompaa lasta. He kun asuvat siellä tuhansien kilometrien päässä meistä.

Lapsipuoleni Ruby on yksi syy siihen, miksi asetuimme tänne Englantiin. Toisekseen vaakakupissa painaa erityislapsemme Elsan mitä ihanin koulu, ilmainen terveydenhuolto ja kaikki saamamme tuki ja apu vammaisperheen arjessa. Rakastan kotikaupunkiani ja kaikkea sen tarjoamaa tekemistä lapsiperheille aina merenrannasta lähtien. Täällä meidän lasten on hyvä.

Mutta ikävöin omaa sukuani. Kuin myös ystäviäni Suomessa. Kaipaan ihmisiä, jotka ovat tunteneet minut pisimpään.

En sano, että ulkomaille muuttaminen ei kannata. Kyllä se rikastuttaa ja antaa paljon, vielä enemmän kuin mitä se ottaa. Mutta kepeästi näitä päätöksiä ei kannata tehdä.

Aiheeseen liittyviä aikaisempia postauksia


Kirjoitin tämän postauksen aikalailla heti, kun vanhempani lähtivät takaisin Suomeen. En vain tunnekuohuiltani pystynyt sitä heti julkaisemaan.


Living as an expatriate enriches life, it gives a lot more than it takes. I miss my parents and friends, but I love my home here in UK.

Avainsanat

Kommentit

Allekirjoitan täysin!
4,5 vuotta Japanissa neljän lapsen kanssa oli tooosi antoisaa, mutta samalla rankkaa.
Nyt Suomessa. Lähtisimme kyllä maailmalle uudestaan jos voisi, mutta erityislapsemme hoito on täällä Suomessa, joten sitä ei vaan pääse lähtemään. Sekin on suru omalla tavalla.
Btw. Sun blogi on vaan niin niin paras, että muita blogeja en enää luekaan kuin sinun.
Ootte mielessä!

Suomi on laaja ja kauttaaltaan asuttu maa, valitettavasti. Asumme Helsingissä ja molempien sukulaiset pohjosessa. Ja sielläkin ympäri pohjoista. Joten sukulaiset on täälläkin 7-8h ajomatkan päässä ja heitä nähdään kerran tai kaksi vuoteen. Tukiverkkoa sukulaisista ei siis ole vaikka kotimaassa asutaan.

Kaikki nuo asiat riippuu tosi paljon terveydentilasta, tulotasosta sekä siitä mihin maahan asettuu asumaan. Olen ulkosuomalainen ja asun Norjassa paikallisen puolison ja yhden lapsen kanssa. Valtaosa teidän kohtaamista haasteista ei näy meidän elämässä mitenkään. Ja se on todella epäreilua! Tiedostan etuoikeutetun asemamme.

Meillä lapsen isän vanhemmat ja osa isän sisaruksista asuvat samassa kaupungissa kuin me. Ovat kiireisiä, mutta kiinnostuneita lapsestamme. Apua saa toisinaan, jos tarvitaan. Harvoin tarvitsemme.

Kaikista isoin ero teidän tilanteeseen on kuitenkin se, että meidän lapsi on perusterve ja molemmat vanhemmat ovat töissä. Minä saan Norjan keskipalkkaa ja mies tuplat. Pystyn siis lähtemään Suomeen milloin tahansa ja perheeni Suomesta myös lentää helposti pitkäksi viikonlopuksi meille. Suomessa perheeni asuisi joka tapauksessa levällään ympäri maata vähintään parin tunnin ajomatkan päässä. Luultavasti emme näkisi heitä juurikaan useammin asumalla Suomessa.

Eli meidän tilanteessa se helpoin ratkaisu oli asua ulkomailla. Joka tapauksessa osa lapsen suvusta on ulkomailla, joten meidän on helpompi asua täällä, jossa lapsi saa ylläpitää suhdetta sukuun arjessa ja sitten kaikki lomat vietetään Suomessa.

Toisinaan mietin että mitä käy jos saamme vielä lapsen jolla on jotain erityisyyttä. Se varmasti vaikeuttaisi tilannetta huomattavasti. Pyrkisin silti viettämään lomat Suomessa, mutta riippuen lapsen tilasta se saattaisi olla toisinaan sula mahdottomuus. Etukäteenhän ei voi tietää millainen ”tuuri” lasten kanssa käy. Kieltämättä mietin jo ennen ensimmäisen lapsen hankitaa että nyt otetaan tietoinen riski siitä että Suomen suhteiden ylläpito vaikeutuu.

Eli perheeellisyys ulkomailla ei välttämättä tuo mukanaan valtavasti haasteita, mutta on hyvä ottaa kaikki skenaariot huomioon.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.