Perhe-elämä
3.7.2017

Päiväpostaus: Erityislapsiperheen 24 tuntia

Päiväpostaus: Erityislapsiperheen 24 tuntia

Päiväpostaukset ovat aina toivottuja, paljon pyydettyjä – ja niitä itsekin rakastan lukea. Joten täältä pesee!


Keskiyö – menin sänkyyn saatuani Elsan viimeiset iltahommat tehtyä. Kaivauduin peittoihin ja ehdin juuri toivoa hyviä yöunia, kun Anna havahtui. Se oli suoraan huutoa ilman mitään varoitteluja ja lämmittelyjä. Päädyin menemään Annan kanssa takaisin olohuoneeseen, jotta Dan voisi jatkaa uniaan häiriintymättä. Heräisihän hän aikaisin aamulla hoitamaan Elsan.

Vietin hetken aikaa hänen kanssaan olohuoneessa että saisin hänet rauhoittumaan ja valmiiksi jatkamaan uniaan. Tytön painautuessa hartiaani vasten unisena menimme takaisin makuuhuoneeseen. Tiukassa molemminpuolisessa haliotteessa sain hänet nukahtamaan, ja simahdin itsekin.

Heräsimme Elsan itkuun kolmen aikaan aamulla. Dan nousi tarkistamaan tyttäremme tilanteen. Hän sai Elsan rauhoittumaan silittelyillä ja sai itsekin jatkaa unia vielä, kunnes nousi vailla kuusi antamaan Elsan lääkkeet. Minä ja Anna heräsimme seitsemän jäljestä, ja siinä ryypätessäni kahvia lähes suoraan pannusta Dan suoritti Elsan viimeiset aamuhommat. Koulukyyti ilmestyi pihalle, ja Dan nousi taksiin tyttäremme kanssa. Kunta etsii ja kouluttaa vielä saattajaa Elsalle koulumatkoihin, mutta siinä odotellessa toinen meistä vanhemmista menee Elsan mukana koulukyydissä koululle ja koulukyyti tuo vanhemman sitten takaisin. Tämä on jo parempi kuin aikaisempi järjestely, jossa koko perhe pakkautui meidän omaan autoon viemään Elsaa kouluun ja takaisin.

Minä ja Anna söimme aamupalan, pesimme hampaat ja harjasimme tukat yhdessä. Pukeuduttuamme leikin hetken Annan kanssa lattialla duploilla. Kun Anna oli selkeästi saanut leikkivaihteen päälle, ryhdyin pakkaamaan laukkuja. Annalle vaihtovaatteet, vaippoja, peppupyyhkeitä, eväitä, juomista. Elsalle lääkkeet, vaihtovaatteet, ruoka-annos, vaippoja, letkun huuhteluvettä. Dan otti torkut.

Yhdeltätoista istuimme kolmestaan syömässä lounasta ja katselin tyytyväisenä, kuinka kuopukseni silmät näyttivät niiiiin unisilta. Loistavaa, hän nukkuisi autossa!

Kahdeltatoista olimme jo Elsan koulunpihalla lastaamassa Elsaa ja hänen pyörätuoliaan autoon. Kytkimme hänet letkuruokintaan ja annoimme hänelle hänen lääkeannoksensa autossa. Koulupäivä ei meidän pikkukoululaista väsyttänyt, vaan koko tunnin kestävän ajomatkan ajan Bournemouthista Southamptoniin Elsa kikatteli katsellessaan ikkunasta maisemia. Toisin kuin kotona leikkinyt Anna, joka nukkua posotti koko matkan ajan.

Southamptonin sairaalassa olimme vähän jälkeen yhden, ja suuntasimme siellä yhteen sairaalan kahviloista. Puoli kahdelta tapasimme siellä Rainbow Trustin tukihenkilömme, joka hoitaisi Annaa sillä aikaa, kun olimme Elsan kanssa klinikalla. Tämä on ihan mieletön apu – ei kaikkialle juoksentelevaa taaperoa, jota pitäisi odotushuoneen tiloissa viihdyttää/joka veisi vanhempien huomion pois siitä tärkeästä, eli lääkärin kanssa jutusteltavista asioista. Samaan aikaan kun me istuimme odottamassa vuoroamme sairaalan tiloissa, oli Anna lajittelemassa muovisia kauppaleluja ja laulamassa laululeikkejä yhdessä tukihenkilön kanssa Ronald McDonaldsin tiloissa.

(Päivää aiemmin Anna pääsi istumaan Elsan pandatuoliin, mikä oli Annasta superkivaa!)

Puoli kolme lääkäri pisti botoksipiikin Elsan oikeaan käsivarteen kahdesti. Meidän rohkea tyttö valitti moisesta toimenpiteestä hetken, mutta koska Dan-isi on niin hassunhauska, kikatteli Elsa taas pian. Viidentoista minuutin kuluttua pistoksista oli selvää, ettei Elsa reagoinut allergisesti botoksiin. Haimme vielä varmistuksen lääkäriltä, ja lähdimme sitten hakemaan Annaa ja pakkaamaan lapset takaisin autoon.

Puoli neljä olimme jo ajamassa kohti Bournemouthia. Matkalla soitimme Rubylle, jonka oli tarkoitus kävellä koulultaan meille. Hän olikin saanut kaveriltaan kyydin, joten hän oli jo meillä, vaihtanut kouluvaatteet ohjeiden mukaisesti kotivaatteisiin, syönyt välipalaa ja pelasi tietokoneella jotain peliä yhdessä naapurin pojan kanssa.

Puoli viisi mekin olimme kotona. Meillä olisi ollut pakastimessa edellisten aterioiden tähdeannoksia tällaisten päivien varalle, jolloin illallisen kokkaaminen tuntuisi ihan liian vaivalloiselta. Mutta nyt ei huvittanut tonkia pakastinta ja etsiä toiveidenmukaisia tähdeannoksia sen uumenista, joten pitkästä aikaa tilasimme pizzat. Vaikka se olikin Danille kielletyn listalla, mutta hän ei välittänyt – hänenkin teki mieli jotain rasvaista ”mässyä”. Kuudelta olikin koko perhe syömässä. Elsa sai lääkkeet ja oli letkuruokinnassa. Annakin sai maistaa pizzaa, mikä hänestä oli hurjan kivaa!

Illallisen jälkeen siistiessäni paikkoja Ruby vei Annan suihkuun ja puki hänet yöpukuun. Dan antoi Elsalle suihkun samaan aikaan kun minä varmistin, että Ruby oli varmasti tehnyt läksynsä seuraavalle päivälle ja että koulureppu oli valmis, koulupuku siisti ja muutenkin kaikki aamua varten valmis. Kokosimme Rubylle matkasängyn yhdessä, ja teimme siitä mahdollisimman pehmeän. Seitsemän jäljestä olin syöttämässä Annalle iltapuuroa, Ruby oli jo yöpuvussaan ja Elsa makasi suihkunraikkaana punaisella patjallaan lattialla katselemassa Futuramaa televisiosta. Isänsä oli antanut hänelle tietysti jo kello seitsemän lääkkeet.

Tuntia myöhemmin Anna oli jo nukkumassa, Ruby katseli Netfliksistä jotain sängyssään, Elsa oli vieläkin hereillä. Olin ihan naatti, ryystin kahvia ja yritin miettiä, mitä pitäisi vielä ehtiä tehdä. Oliko mitään tärkeää? Dan piteli Elsaa sylissä, yrittäen saada hänet nukahtamaan. Iltayhdeksältä minä kävin varmistamassa, että Ruby oli jo ryhtynyt nukkumaan – kyllä – ja luovutin. Painuin pehkuihin.

Dan kituutti pysyä hereillä keskiyöhön asti, antaen Elsalle lääkkeet ja laittaen hänet yöruokintaan.

Aikaisempia aiheeseen liittyviä postauksia:


Wednesday was a busy day in this household, from school runs to a hospital appointment in Southampton.

 

Avainsanat

Kommentit

Ootte kyllä ihan superperhe! ❤️ Vaikka en sua tunnekaan, niin on pakko sanoa, että oon ihan mielettömän ylpeä susta ja siitä miten hyvin jaksat teidän rankkaa arkea. Onneksi olet löytänyt noin kultaisen miehen rinnallesi!

Ihana postaus, itsekin voisi pitkästä aikaa tehdä tälläisen postauksen !
Osaat kirjoittaa niin hyvin ja positiivisesti kaikesta <3

Olette aivan ihana perhe <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.