Perhe-elämä
21.6.2017

Mitä erityislapsellemme Elsalle kuuluu?

Mitä erityislapsellemme Elsalle kuuluu?

Tiedättekö te sen suuren vanhemman ylitsepursuavan onnellisuuden aallon, kun lapsella tulee uhmakohtaus autossa? Minun teki mieli itkeä ilosta. Ihan oikeasti! Olimmehan kotimatkalla Elsan koulusta ja Elsa itki autossa sitä, kun koulupäivä loppui eikä hän olisi halunnut tulla vielä kotiin. Jo koulun ovella minut nähdessään Elsa lahjoitti minulle nurinkurin vääntyneen virnistyksen, ja suoranaiseksi huutoitkuksi ilo muuttui autossa.

Miten ihanaa onkaan, että Elsa nauttii näin paljon koulupäivistään! Kyllä tämä oli kaiken sen taistelun arvoista.

Elsa edelleen kirien kerryttää painoa ja pituutta kehoonsa lisää peg-nappinsa ansiosta, minkä häntä nostelevat vanhemmat ovat konkreettisesti huomanneet. Olemmekin alkaneet kiinnittää enemmän huomiota selkiemme terveyden vuoksi siihen, kuinka me tytärtämme nostelemme. Tämän lisäksi meillä vieraili sosiaaliviraston toimintaterapeutti saman asian tiimoilta; hän tarkisti nostelutekniikkamme ja milloin nostamme, eli voisiko nostelujen määrää ja/tai pituutta vähentää?

Elsa on myös vahvistunut. Viime vuonna pitkällisen sairastelunsa ansiosta Elsa ei paljoa jaksanut itse liikkua ja totuimmekin siihen, että lattialle laskettu Elsa pysyi paikoillaan. Pikkuhiljaa hän alkoi selällään liikutella itseään niin, että pian pää osoitti aivan eri puolelle huonetta kuin hetki sitten. Nyt hänelle on muistunut mieleen, kuinka selältä päästiin sivulle makuulle, ja vanhempiensa ällistykseksi Elsa on innokkaasti siirtynyt kyljeltään myös mahalleen.

Mahallaanhan Elsa ei ole ikinä tykännyt olla. Hänellä ei ole niskoissa tarpeeksi voimaa nostaa päätään ylöspäin, joten hän makaa lattialla epämukavasti nenä lytyssä. Nyt olemme yllättyneinä seuranneet, kun Elsa innostuneena kierähtää selältä kyljelleen ja aina hallitusti mahalleen, missä hän makaa pitkiäkin aikoja tyytyväisenä. Päätään hän yrittää nostella ylös ja naurunremakka alkaa, kun autamme hänet takaisin selälleen. ”Vitsit, toi oli kivaa! Uudestaan!” Niin hän on pian uudestaan nenä lattiaa vasten.

Elsa osoittaa myös mieltään paljon herkemmin kuin aikaisemmin. Hän ilmoittaa itkemällä tai naamaansa vääntämällä surulliseen mutruun, jos hän haluaa jonkun toiminnan lopetettavan. Kuten leikin aikana hän on saattanut alkaa itkeä, ja välittömästi leikin loputtua hän lopettaa itkemisen. Tai kuten eräs ilta hän halusi, että hieroisin hänen jalkapohjiaan. Hän itki niin kauan, kunnes löysin sen, mitä hän halusi. Itku loppui kuin napista painamalla, tai tässä tapauksessa jalkapohjia hivelemällä. Jos lopetin, itku alkoi uudestaan. Jatkaessani sain palkinnoksi hymyjä ja nautinnollisia äännähdyksiä.

Toisin sanoen tyttäremme kommunikoi enemmän, tuo tahtoaan julki. Niin upeaa!

Siskosten ”kukkuu!” – leikki

Osittain tämä on tietysti myös koulun ansiota, mutta pitää kiitellä meitä vanhempiakin. Olemmehan olleet herkkiä katselemaan tyttömme reaktioita, niitä pieniäkin ilmeitä, ja toimimaan niiden mukaisesti. Tässä on myös auttanut se, että emme enää ihan joka päivä ole juoksemassa vastaanotolta toiselle, kun suurin osa ammattilaisista näkee nyt Elsaa koululla. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä aikaa jää kaikkeen kivaan tekemiseen kotona. Tässä auttaa myös auto, kun matkanteko sujuu niin paljon nopeammin omalla autolla kuin julkisilla mennessä, meidän köörillä ja tarvikemäärällä. Tuo johtaa suoraan siihen, että olemme voineet olla myös aktiivisempia ja tehdä lastemme kanssa enemmän.

Vuosi sitten tällaisista kuulumisista emme tainneet osata edes haaveilla. On niin käsittämätöntä miten pitkän matkan olemme vuodessa kulkeneet – ja niin paljon parempaan suuntaan!

Vaikka hän onkin ollut nyt puolikuntoisena pari viikkoa eikä sen takia ole käynyt koulussa, niin silti.. Kun aikaisemmin tällaisessa tilanteessa olisimme varmasti olleet jo sairaalassa, niin nyt olemme voineet hoitaa lastamme kotona. Sairaalaan olemme olleet yhteyksissä toki, ja heidän ohjeiden mukaan hoitaneet tyttären kesäflunssaa.

Kipeästäkin tytöstä sen niin näkee, kun on hän nyt niin paljon vahvempi. Kiitos peg. Kiitos niin paljon!

Aiheeseen liittyviä aikaisempia postauksia


Elsa is doing really well, she is attempting to communicate more and she is getting stronger, thanks being fed through a peg-button.

 

Avainsanat

Kommentit

Kivoja kuulumisia Elsasta,ihanaa että tyttö vahvistuu ja omaa tahtoakin löytyy ja mikä parasta;hän kommunikoi oman perheen kanssa ja tulee ymmärretyksi ❤ kuten tuo jalkapohjien hierominen 🙂
Paranemisia pikkuprinsessalle!
Olet kyllä superäiti ja arjen pyöritys jota teet ja jaksat on uskomatonta.
Blogisi on ihanan arkinen ja olet aito ihminen. Aion jatkossakin pysyä vakkarilukijana🙂
Mukavaa kesää!

Ihanaa kuulla ❤. Mahtavia edistysaskelia. Pikaista paranemista Elsalle.

Ompa mukava lukea kuulumisia ja hyviä sellaisia 🙂 Ilmeistä huomaa,kuinka tyytyväinen hän on! Terveisiä koko perheelle kesäisestä Suomesta ja hyvää Juhannusta 🙂

Ihania uutisia Elsasta. Luen blogiasi säännöllisesti ja ihailen jaksamistasi, vaikka ajoittain sen kerrotkin hukassa olleen.

Hyvää juhannusta ja kesää!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.