Muut
16.6.2017

Kirjoita vain: Rajamailla

Kirjoita vain: Rajamailla

Ensin se on vain pieni vinkaisu. Pää heilahtaa tyynyllä puolelta toiselle, kädet etsivät tuttia. Sitä ei löydy. Hän vetää henkeä ja karjaisee. Hän nousee sitten istumaan niin, että peppu suorastaan tömähtää alas patjalle. Hän karjaisee uudestaan, hieroo sitten silmiään odottaessaan vanhempiensa reaktioita. Kun mitään ei tapahdu, hän ottaa kiinni pinnasänkynsä pinnoista ja kiipeää seisomaan. Lapseni tuo yltyy itkemään huutoitkua, kyyneleet tahrivat unisia poskia. Huutoon sekoittuu pelkoa. Missä äiti on?

Minä yritän päästä hänen luokseen. Tiedän hänen olevan makuuhuoneessa sängyssään. Olenhan katsellut häntä kuin kärpäsenä katossa. Kompastelen pottuvarpaisiini, olen niin kömpelö että jokainen liike vie minuutteja. Kömmin yhä uudestaan pystyyn. Sitten minulta menee näkö. Hiki kai peittää silmäni. Kuulen lapseni hädän, mutta minä en pääse hänen luokseen. Yritän huutaa hänen nimeään, mutta en saa aikaan pihahdustakaan.

Dan tökkää minua kylkeen. Säikähdän entistä enemmän.

”Maiju, Anna huutaa”, hän sanoo.

Herään todellisuuteen. Siihen, missä lapseni itkee oikeasti. Se itku sekoittui uneeni, muokkautui omanlaisekseen, piti minut unessa. Samaan aikaan lapseni itkiessä oikeasti, minä taistelin pääsystäni hänen luokseen. Aivan unessa.

Olo oli niin ristiriitainen nostaessani pitkäksi varttuneen taaperoni tiukkaan haliotteeseen.

Tietäisitpä kulta pieni, miten paljon teinkään unimaailmoissa töitä sen eteen, että saisin sinut syliini…


”Kirjoita vain” on juttusarja, jonka pääpointti on punaisen langan puuttuminen. Näillä postauksilla ei itsessään ole tarkoitusta, sanomaa tai tärkeää viestiä. Ne ovat kuvauksia arjesta, tunnelmia, mitä vain, mille ei muuta ”julkaisupaikkaa” ole. Sitä kuuluisaa höpöhöpöä.

Aikaisemmat sarjan julkaisut:

Kun mummi ja ukki lähtivät


I had a dream in which my child cried in her cot and it was impossible for me to get to her, no matter how hard I tried. Simultaneously my child was actually crying and I didn’t make a move to get to her from the bed as I was already trying to attend to her in my dream. I hate it when this happens. 

Avainsanat

Kommentit

Tosi hyvin kuvattu tuo lapsen ajattelu, toimintaketju. Luen kyllä eksrta mielenkiinnolla aina blogiasi kun Aino on niin lähellä samaa ikää. Luen että mitäs seuraavaksi on odotettavissa. Ei nuo hirveän eri näköisiäkään ole.

Meriannen

Saara, kiitos ihana kommentista! Ja voi, tää nyt innostaisi tekemään kehityskuukausi – postauksen, että minkälainen on Anna (lähes) 18 kuukautta vanha..

Luin tuon aiemman postauksesi, kun kipuilit kirjoittamisen kanssa. Hyvä että jatkoit bloggaamista! Tämä oli mukava teksti, juuri sellainen pieni arjen välähdys, jossa on tunnetta mukana!
Kati/Kulttuuriskidi

Meriannen

Kiitos Kati! Helpotti kyllä hurjasti päästää noi ajatukset ja tunteet ”pellolle” eli sanoa ne julkisesti, tuntui että se puhdisti.. Ja nyt on paljon helpompi kirjoittaa! Ja ihana että tykkäsit, tätä oli tosi kiva kirjoittaa, ja tämäkin oli puhdistava kirjoitus itselle.. Kun tiedätkö, se syyllisyyden tunne siitä, kun ei herännytkään heti siihen että oma lapsi itkee!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.