Muut
6.6.2017

10 vuotta elämästä Facebookin silmin

10 vuotta elämästä Facebookin silmin

Sieltä se Mamma Rimpuilee – blogista pörähti ja valloitti blogiskenessä välittömästi, tämä nyt blogeissa pörräävä haaste, #profiilikuvahaaste. Kukapa ei haluaisikaan tonkia omaa tai toisen menneisyyttä? Kymmenen vuotta olen minäkin Facebookin maailmassa ollut jo.

Kuva per vuosi:

2007

Ikää 19 vuotta, lukio takana, Australia edessä. Olin lähdössä karkuun lapsuuteni maisemia, pientä kotipaikkakuntaani. Halusin kokeilla siipieni kannattavuutta, miten pitkälle pääsisin ja kuinka pärjäisin. Kuvanottohetkellä olin jo Etelä-Suomessa ystävän kanssa ravintolassa, vain päivää tai kahta ennen kuin kone kuljetti minut toiselle puolelle maapalloa.

2008

Australiassa pieni kotihiiri löysi itsestään bilehirmun, reppureissaajana alkoholi ja rantabileet olivat kuin osa arkea. Samalla nautin maailman vapaudesta, siitä, että kukaan ei tiennyt, kuka olin. Ei ollut stigmoja, leimoja, ennakkoluuloja – oli vain blondi muija maailmalla.

2009

Kaksi vuotta Australiaa kiertäneenä ja monta kokemusta rikkaampana palailin Suomeen aloittamaan ”normaalia” elämää – opiskelua, sitä rataa. Profiilikuvana ihastelin kuitenkin Australiassa tekemääni laskuvarjohyppyä, koska muistot.

2010


Näin hymyilin ihanan ystäväni kameralle Skotlannissa, missä olimme avoimen yliopiston kurssilaisten kanssa ”luokkaretkellä”. Minä muistelen edelleen kaiholla ja hymy huulilla noita avoimen yliopiston aikoja, sitä meidän porukkaa, minun kämppistäni ja seikkailujamme niin tuolla Skotlannissa kuin siellä pienessä kylässä Jyväskylän lähellä.

2011


Levottomuus kasvoi, 23-vuotiaan jalkojen alla maa poltteli. Aloitin lukemaan matkailua Jyväskylän ammattikorkeakoulussa, pää hautautuneena liiketalousopintojen sijaan lentotarjouksissa. Pian löysinkin itseni höpöttelemässä paikallisten kanssa kreikaksi Ateenassa ja suorittamassa samalla koulutukseeni kuuluvaa ensimmäistä työharjoitteluani. Pari päivää kävin kääntymässä Suomessa ihan vain pakatakseni tavarat ja lensin sitten Englantiin viettämään vaihto-oppilasvuotta.

Vaihtarina yritin tyydyttää levottomuuttani lisää matkustelemalla, käväisin Bournemouthista käsin niin Berliinissä kuin Amsterdamissa.

2012


Kuvanottohetkellä olen edelleen Bournemouthissa, mutta sisimpääni on hiipinyt rauha. Olin tavannut miehen, joka sai levottomuuteni katoamaan. Huomasin tekeväni vakaampia tulevaisuuden suunnitelmia, en enää haikaillut reppureissaamista työn perässä maasta toiseen, en haaveillut riippumatosta tropiikissa ja uuden kielen opettelusta mitä eksoottisemmassa kohteessa. Halusin suorittaa opinnot ja hakea oman alani töitä sitten Bournemouthista.

2013

Mutta minusta tulikin ensin äiti. Minut oli juurrutettu ja ensimmäistä kertaa aikuisiällä pysyin yhdessä paikassa pidempään kuin pari kuukautta – enkä ahdistunut siitä. Päinvastoin. Oli upeaa, että olin löytänyt kodin. Minulla oli paikka, minne ikävöin sieltä poissa ollessani – toisin kuin aiemmin.

Mutta vuosi oli rankka. Äitiyden urani ei alkanut niin kuin elokuvissa.

2014


Kuvassa poseeraan vuoden vanhan tyttäreni Elsan kanssa, ja noin kesällä oli jo helpompi hymyillä. Synnytyksen jälkeinen masennus oli alkanut jo hellittämään, ja vaikka en voi sanoa että arki olisi mitenkään sujuvasti luistellut, oli elämä kuitenkin jo jollain tavalla tasoittunut.

2015

Aloin turpoamaan, jo ennen seuraavaa raskauttakin. Raskautta, jota varjosti pelot, jännitykset ja kauhukuvat, joissa toistuivat ensimmäisen lapsen kanssa tapahtuneet – keskosuus, nicu, vammaisuus. Vuoden lopussa syntyi terve Anna…

2016


Kahden lapsen biologinen äiti tässä illistää kameralle. Raskauskilot olivat tipahtaneet imetyksen ja esikoisen sairaalakauden aikana, kaikessa hurjassa sairaala-arjen pyörityksessä pelkäsin mielenterveyteni perään… mutta onneksi turhaan.

2017

Ja nyt, näillä mennään. Maailmanmatkaaja on kotiutunut Englantiin, missä on koti, missä on perhe, missä on elämäni, mistä en haikaile minnekään muualle kuin koti-Suomeen perhettä ja sukua morjestamaan. Levottomuus on menneisyyden haamu vain, niin oudolta kuin se tuolle menevälle blondille muijalle vuosia sitten olisi kuulostanut.


Tulipas tästä syvällinen juttu. Sitä se teettää, kun tuijottaa kuvista omia silmiään…

Miltä sinun Facebook- profiilikuvasi näyttävät, mitä muistoja sieltä kumpuaa?

Aikaisempia postauksia aiheeseen liittyen: 


I’ve been over 10 years on Facebook, so I collected samples of my profile photos from each year as I participated to a blogging challenge.

Avainsanat

Kommentit

Hei. Minulla olisi postaustoive. Kirjoitit tässä, että sinulla oli suunnitelma opiskella ammattiin ja tehdä sitten töitä Bournemouthissa, mutta suunnitelmat muuttuivatkin kun tulit raskaaksi ja sittenpä vielä vaikeasti vammaisen erityislapsen äidiksi. Olet nyt ollut kotiäitinä jo vuosia.

Oletko viime vuosina kaivannut työelämään? Olisiko se edes mahdollista, millaisia erityisjärjestelyjä se vaatisi Elsan kannalta, esim. hoitajan palkkaaminen? Olisiko sinulle taloudellista edes mahdollista käydä töissä? (vrt. Suomessa kotiäidin/isän saamat tuet vs. palkka ja päivähoidon maksut ovat aika plus miinus nolla, palkasta tietysti riippuen). Käykö Dan töissä? Osa- vai kokoaikaisesti? Millaista työtä haluaisit tehdä? Minkä ikäisenä olette ajatelleet laittaa Annan hoitoon?

Meriannen

Hei toinen elsa,

Tiedätkö, kun luin kommenttisi hihkuin suorastaan innosta! En vain siksi, koska rakastan saada postaustoiveita, vaan siksi, että minulla on jo luonnoksissa raakaversio aiheesta valmiina! Siitä puuttuu aikalailla vain kuvat ja sitten tekstin oikolukeminen. Eli kerrankin saatan pystyä vastaamaan postaustoiveeseen nopeasti, ja postaus vastaa suurimpaan osaan kysymyksiisi! <3

Jes, mahtavaa! <3

Ihania kuvia! Aloin seuraamaan blogiasi,vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta. Itse opiskelen kans matkailua tällä hetkellä ja aika hurjalta kuulostaa että siitä pitäisi tehä itelleen ammatti 🙂 Mulla tosin erona on se etten ole juurikaan matkaillut,tein ekan ulkomaanmatkani vajaa kuukausi sitten 😀 Parempi 30-vuotiaana ku ei milloinkaan 🙂 Silti innostus matkailuun on alkanut tuntua poltteena jalkojen alla.

Meriannen

Tervetuloa seuraamaan, ja ihana että jätit heti kommenttia <3 Ja todellakin parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Minä itse matkustin ekaa kertaa jo vuoden vanhana, joten ulkomaita oli jo ennen aikuisikää paljon nähtynä. Matkailun opiskelussa on se hyvä puoli, että se antaa mahdollisuudet niin paljoon.. niin kotimaan sisällä kuin sitten ulkomaillakin! 😀 ONNEA JA TSEMPPIÄ opiskeluihin! <3

Olet kaunis 🙂 Ihanaa kesää!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.