Perhe-elämä
28.5.2017

Pelottava syöpä.

Pelottava syöpä.

Sen piti olla ihan vain luomen poisto. Niitä minulla on ollut aina, sellaisia pieniä ja suurin osa ei ole mitenkään koholla. Lääkäri oli muun terveystarkastuksen ohella huomannut selästäni erään luomen ja halusi sen poistettavan. Tämä selvä. Minulle määrättynä aikana sen kummemmin asiaa pohtimatta ilmestyin ihotautilääkärin vastaanotolle.

Lähdin sieltä kotiin hämmentyneenä. Ajatukset ihan sekaisin, niiden mukana tunteet kuohahtivat kuin lauantaiaamun ukkosmyrsky Dorsetin maakunnassa ja katosivat sitten kuin hiusponnarit konsanaan. Jäljelle jäi vain äänetön pelko.

Se pieni luomi oli lähetetty ”diagnosoitavaksi”. Leikkaava lääkäri infosi, että minulla oltiin epäilty ihosyöpää. Siksi tämä luomi, joka ei ollut oireillut, koholla tai ärtynyt eikä minun tietojeni mukaan muuttunut ollenkaan, oli leikattu yläselästäni pois.

Syöpä. Tuo pelottava sana. Aivan niin kuin vammaisuus, se sana on asia, joka tapahtuu aina kaikille muille. Ei itselle.

En tiennyt mitä ajatella. Sana kemoterapia vain pyöri mielessä. Annan kanssa hampaita pestessä mietin, olisinko häntä opettamassa enää lukemaan ja kirjoittamaan, jos minulla on syöpä. Elsaa en saanut nostella kahteen viikkoon leikkauksesta, ja turhautuneena vain silittelin esikoiseni kultaisia kutreja odottaessani, että mieheni voisi Elsan nostaa pyörätuoliinsa. Siinä ehti taas pohtia, olisinko opettelemassa nosturin käyttöä tyttäreni siirtelyyn sitten, kun se olisi ajankohtaista. Että jos minulla on se syöpä.

Tämä oli ensireaktioni. Shokissani ajattelin hyvin mustavalkoisesti. Syöpähän tottakai tarkoitti vain varmaa ja hitaasti näivettämää kuolemaa.

Olin tyytyväinen siihen, että se ensimmäinen lääkäri ei ollut sanonut minulle mitään muuta kuin ”luomen poisto”. Muuten olisin miettinyt näitä pidempään.

Käsittelin asiaa bujossa, tein muun muassa listan otsikolla ”Jos minulla on syöpä”. Juttelin Danin kanssa, mutta suurimmaksi osaksi olin hiljaa. Ajan kuluessa aloin rentoutua. Kaiken Elsan kanssa koetun takia tiesin, että jos tehdystä kokeesta olisi löytynyt mitään huolestuttavaa, olisi minulle soitettu välittömästi. Sitä puhelua ei kuulunut.

Lauantaina postiluukusta sisään kolahti tullakin kirje, joka ilmoitti saman mustalla valkoisella. Minulla ei ollut syöpää. Hymy, helpotus. Säikähdys on ohi. Kirjeessä silti pyydettiin pitämään kaikkia luomiani tarkasti silmällä, sillä ihosyövän riski oli silti mahdollinen. Jos mikään luomeni alkaisi yhtäkkiä muuttumaan, pitäisi minun olla välittömästi lääkäriin yhteyksissä.

Tällaistakin olen tämän toukokuun aikana miettinyt. En vain sitä, että miehelläni on sappikiviä. En vain tehnyt tutkimustyötä sappikivistä kärsivälle sopivasta ruokavaliosta ja kokannut vähärasvaisia ruokia. Olen pelännyt kuolemaa. Omaani.

Aikaisempia aiheeseen liittyviä postauksia:


I thought I had only a mole removed, but it was a pigmented lesion instead that was sent to diagnostics. I got spooked and so worried. Do I have cancer? The results are in and the word is no. I’m alright. I’ve still been advised to keep an eye on my skin and especially on my moles.

 

Avainsanat

Kommentit

Mun käsittääkseni tuo on ihan normi toimintatapa, että poistetut luomet lähetetään tutkittaviksi (ja että isohkot luomet mielellään poistetaan). Näin minullekin tehtiin enkä kokenut sitä ”syöpäepäilynä” vaan samantyyppisenä juttuna kuin vaikka papakoe. Mutta hyvä, että mitään ei löytynyt.

Meriannen

Se voi olla, se oli vain jotenkin se miten asia minulle ilmaistiin. Ei sanottu mitään rutiinista tai vastaavasta, vaan että lähetetään tämä diagnosoitavaksi koska epäilynä syöpä. Mutta onneksi oli tosiaan väärä hälytys! 🙂

Hyvä että oli väärä hälytys! 🙂 Valitettavasti moni ei ota ihosyöpää tosissaan. Toivottavasti kirjoituksesi herättäisi edes pari ihmistä todellisuuteen.
Kaikkea hyvää teidän perheelle! Toivottavasti kesä olisi mukava ja rauhallinen. 🙂

Meriannen

Se on totta.. Muistan itse Australiassa matkustellessani, miten siellä auringonpalvojista puhuttiin kuin he toivoisivat kuolemaa – siellä ihosyöpä otetaan todella vakavasti. Sen takia itsekin olen asenntoitunut ehkä tähän eri tavalla.. Ehkä.

Ihanaa kesää myös sinulle! <3 <3

Kyllä teidän perhettänne nyt koetellaan! Onneksi tässä asiassa selvisitte säikähdyksellä ja onneksi tämä ei tapahtunut viime keväänä. Aikamoisen taistelumerkin sait muistoksesi!

Muistakaa suojautua auringolta koko perhe! Vaikka se Pohjolan kasvattia mukavalla lämmöllä helliikin emmekä ilman aurinkoa toimeen tulisi, on auringossa silti vaaranasa. Sopivasti vaatteita, varjoa ja aurinkovoidetta!

Meriannen

No niinpä, viime keväänä ei kupoli tätä olisi varmasti kestänyt!

Ja kyllä, hatut, aurinkorasvat ja varjossa olemista, auringosta suojautuminen on tärkeää <3 !

!! Ehdin jo hurjasti pelätä pahinta, kun luin otsikon. Voimia teidän perheellenne <3 onneksi luomi oli väärä hälytys.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.