Perhe-elämä
17.5.2017

Hankintalistalle paksumpi nahka.

Hankintalistalle paksumpi nahka.

Yritäpä ottaa ajatuksesta kiinni, se on liukas kuin peilikirkas jää. Ajatuksia enemmän kuin ehtii tiedostaa, sotkussa kuin pari rullaa purkautunutta siimaa. Ollessani onnellisimmillani Annan kanssa kilpoja kikatellessamme olen samalla mielessäni hiljaa, kuin kysyen – saanko näin kokea? Sisälläni läikähtää, kun Elsa riemastuu nähdessään minut, yhdessä leikimme eri pehmoleluilla erilaista kukkuu – versiota. Anna juoksee käytävää pitkin ja poikin, vetää tiukan u-käännöksen kenkärivistön vieressä, kipittää niin lujaa kuin kintuistaan pääsee takaisin odottavaan syliini.

Käperryn Danin kainaloon illasta, niin väsyneenä, kun lapset ovat vihdoinkin saatu nukkumaan. Ajatukset ovat blogissa, mutta mistä tätä kaikkea lähtisi purkamaan? Taas?

Minulla tuntuu heti tulevan lukko kirjoíttamiseen, jos ilmestyy pienikin tauko kirjoittamiseen. Kun kirjoitusaiheita olisi liikaa, ne tukkivat, mistä aloittaa, mikä tärkeintä – sitten ei saakaan mitään aikaiseksi, ajatukset myrskyää, epäonnistumisen fiilikset kuohahtaa. Siitä itsensä piikittely, että miksi liian herkkä, kasvata paksumpi nahka, bloggaaja, minä.

Ehkä osin tämä on sitäkin, että pääsin käymään psykologin pakeilla. Jo ensimmäisellä kerralla koin suuren valaistumisen, mikä antoi uutta näkökulmaa, niin paljon kaikkeen lisää. Se antoi minulle yhtäkkiä selityksen tukipilarin, mitä testailla eri olosuhteissa.

Mistä juttelin terapeutille? No, niistä katkeruuden tunteista. Siitä, kun lapseni on vammainen, miten se vaikuttaa kaikkeen, koko perheeseen. Katkeruuden alta löytyi laaja tunteiden kirjo ensiraapaisulla, niitä lähdetään tulevilla kerroilla purkamaan.


My head is spinning with thoughts I cannot catch, some of it related to the newly learned insight for when I saw a psychologist. We discussed the feelings of bitterness among others, when your child is disabled. I will be seeing her again to talk it through.. and maybe then I can shed some light to the discoveries that were made. Those obviously are personal insights to causalities of the common feelings that emerge with being a parent to a disabled child, but maybe some of you might find it useful to yourselves.

Avainsanat

Kommentit

Olet häkellyttävän kaunis niin sisäisesti kuin ulkoisestikin ❤

ehkä tyhmä kysymys enkä tarkoita loukata mutta miksi aina kuvissa nostat kulmiasi niin että koko otsasi menee ryppyyn?

Meriannen

Koska musta tuntuu että mun yläluomet on niin lurpat että peittävät silmät muuten! Eli nostamalla kulmia saan silmät näyttämään isommilta ja olemuksen virkeämmältä, mutta siinä on sit tosiaan tuo pikkuvika että otsa menee ihan ruttuun! 😀 😀

ja höpsis! sulla on isot silmät ja ihan normaalit luomet. katso vaikka tuota postauksen ekaa kuvaa. kukaan muu ei kiinnitä moisiin seikkoihin mitään huomiota. olet kaunis.

ps. en tosiaan tarkoittanut ekaa kommenttiani mitenkään pahalla, huomasin nyt kun luin sen uudelleen että kirjoitin sen aika tökerösti.

Meriannen

Voi oot ihana <3 Kiitos! Oon käynyt niin herkillä viime aikoina että tämä sun kommentti piristi mua niin paljon että.. en osaa edes kuvailla. Kiitos. Ja ethän epäröi jättää kommenttia tulevaisuudessakin, tulkoot miten "tökerösti" tahansa? En muista miten mä reagoin tohon sun ekaan kommenttiin alunperin, ei se muistaakseni mennyt mitenkään tunteisiin.. Mutta siis, ei olla otettu pahalla <3 (ja oon nyt entistä enemmän kiinnittänyt huomiota tuohon mun otsan kurtisteluun, ehkä mä saan itseni opetettua pois tuosta tavasta! - kiitos) (ja jos tätä kommenttia on vaikea lukea, johtuu siitä että mulla on nyt vähän kuumetta mutta en malta olla erossa blogista :D)

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.