Perhe-elämä
16.4.2017

Miehen uudet harrastukset: etanoita ja kaloja

Miehen uudet harrastukset: etanoita ja kaloja

”Tule tänne, auringonpaisteeni”, mieheni kujerteleva ääni kuului olohuoneesta. Hymyillen menin Danin luokse vain huomatakseni, että hän ei ollut puhunut minulle. Eikä lapsillemme. Vaan etanalle. Isolle afrikkalaiselle etanalle, jota hän hellästi piti käsissään ja kiillotti sen kotiloa öljyllä.

Isänsä kuoleman jälkeen Dan on aloittanut pari uutta harrastusta. Mikä on aivan superihanaa, olenhan hänelle pitkään vihjaillut harrastusten tärkeydestä ja siitä, että hänen pitäisi keksiä itselleen jotain mieluista tekemistä. Mutta tämä ei käynyt mielessänikään.

Danhan meni tarkastamaan naapurimme äidin akvaariota, josta tuo rouva ei enää jaksanut huolehtia. Akvaariosta olimme puhuneet jo pitkään, vaikka tilanpuute onkin ollut ongelmana. Olemmehan halunneet akvaarion värikkäiden kalojen kanssa Elsalle tuijoteltavaksi.

Tuona päivänä kuitenkin Dan tuli kotiin terraarion kanssa, joka oli täynnä etanoita. Naapurimme hymyili minulle anteeksipyytävästi, Dan selitti minulle uusista lemmikeistään innostuneena kuin sammakkokutua löytänyt pikkupoika. Oma ilmeeni oli kuulemma ollut suorastaan legendaarinen.

Niin, ja se akvaario seurasi perästä.

Koko perhe tykkää istua akvaarion edessä ja vain katsella kalojen touhuja. Perheen pienin Anna katselee mielellään akvaariota ja osoittelee kaloja hihkuen ”ka – ka!”. Elsa rakastaa istua pandatuolissaan akvaarion vieressä eritoten kalojen ruokinta-aikaan. Perheen vanhinkin tyttö – meikäläinen – nauttii kalojen edessä istuskelusta. Siinä on vain jotain niin meditatiivista.

Mutta etanat? Ei ne minua ällötä, mutta en minä niitä ymmärrä. Liikkuvat hitaasti, jättävät jälkeensä limavanan. Olkoonkin, että niiden kotilot ovat kauniit ja ne tykkäävät tulla käsitellyiksi – mutta ne ovat etanoita.

Lohduttaudun ajatuksella, että huolehtimalla noista kotiloista teemme palveluksen naapurimme äidille. Eivätpä nuo ainakaan haise, eivätkä pääse terraariostaan karkuun ja jättämään limavanoja seinille ja lattioille.

Mikä tärkeintä, Dan on tyytyväinen puuhastellessaan eläimiensä kanssa. Silloin minäkin olen.


”Come here, my sunshine”, I heard my man say in the lounge, so I popped my head in curiously to find out he wasn’t talking to me or our children. He was holding one of his snails, polishing its shell and sweet talking to it.

After his Dad’s sudden death Dan has started a couple of new hobbies, which itself is brilliant as that is something I have been ”nagging” him to do for ages. Only I didn’t have this in my mind at all.

Dan went to check out our neighbours mum’s aquarium that she didn’t want anymore. We had been planning on getting a tank for a while as our vision impaired child Elsa seems to have enjoyed watching fishes in tanks before. But Dan came home with a terrarium full of snails.

The aquarium followed a couple days later.

The tank is loved by the whole family. Elsa loves spending time by the tank watching the fish. Our toddler Anna calms down by the tank too, pointing the fishes out to me. I enjoy the tank, it is so meditating to sit by it and watch the fishes..

But what is the point of having snails as pets? They are slimy, slow and as they move they leave behind a dirty slime track. I don’t find them disgusting, I just cannot see the point of having them, even if their shells are pretty.

But I take comfort in the thought that we helped that nice lady out by taking the tank and the terrarium full of snails off her. Plus the snails do not stink at least, and cannot escape their terrarium.

And it keeps Dan happy and busy, looking after his animals. Besides I’ve got something solid that I can make fun of and nag about!

Avainsanat

Kommentit

Kyllä, etanat ovat hyviä limottamaan! Lapsetkin sen tietävät 😀 http://yle.fi/uutiset/3-9560662

Ihan yhtä ihana uutinen kuin tämä postauskin. <3

Meriannen

Voi, miten ihana juttu toi oli! <3 Ja loistava tapa opettaa vaaleista lapsille <3

Akvaario on hieno, vaikka toki vaikea harrastuksen laji.
Itselleni onkin käynyt niin, että vesikemia ja kasvien lannoittaninen ovat jo mielenkiinnossaan ajaneet varsinaisen kalankasvatuksen ohi. No, on kalojakin toki altaissa vielä, mutta painopiste altaan hoidossa on siirtynyt täydellisestä kalostoosuunnitelmasta enemmän kasvipuolelle.

Noista kotiloista en niin perusta, mutta vieläkö teillä on niitä lintuja?

Meriannen

Niin meillekin selvisi jo tutkimustyöaikana, että itseasiassa altaan hoito ei kulje elukoiden vaan veden ja kasvien mukana 😀 Danilla onkin ollut hyvin hauskaa saada tuo toiselta saatu allas toimivaksi, vesiarvot oikeiksi, kasvit hyvinvoiviksi ja niin edelleen.. Toki kalat tulivat siinä mukana, mm. altaan mukana tuli yksittäinen tiger loach, jotka eivät yksin viihdy. Kävimme hänelle hakemassa kaksi kaveria, jotta minimimäärä 3 täyttyisi. 🙂

Voi, kun olisivatkin linnut vielä meillä, ne oli niin minun <3. En ole tästä blogin puolella hiiskunut ihan sen takia, koska olen edelleenkin katkera siitä, miten meitä kohdeltiin. Meillehän tosiaan sossu ilmoitti, että meidän olisi luovuttava kaikista lemmikeistä (linnut ja kissa), jos näin ei käy niin lapset otettaisiin huostaan. Kaikki muut ammattilaiset olivat ihan kauhuissaan tästä, mitä meille oli sanottu! Sossun perusteena ainoastaan oli Elsan jatkuvat keuhkokuumeet ja -tulehdukset, joita oli siis aivan yhtä paljon ennen lintuja ja niiden aikana. Heille ei riittänyt epäily refluksista syyksi tulehduksille, meidän oli vain luovuttava lemmikeistä. Mikä minulle oli kova pala, koska jos jonkun lemmikin otan, se tulee meille loppuelämäkseen. Mutta tietysti tässä tapauksessa lapset olivat tärkeimmät, joten etsimme lemmikeille hyvät kodit.

Nyt meillä onkin sitten sellaisia elukoita, jotka eivät pölytä.. Vaikka Elsa ei selkeästi allerginen olekaan eläimille.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.