Infoiskut
31.3.2017

Open letter for all in deciding positions dealing with Brexit

Open letter for all in deciding positions dealing with Brexit

To Whom This May Concern,

Especially all the people working to get new laws and regulations in place for the post-Brexit time as the article 50 has been triggered.

I would like you to take a moment to consider my situation in UK, as a Finnish expatriate who is a full-time carer for her disabled daughter and a home-stay mother looking after a 1-year-old and a fiancée to a Briton.

Who am I and why am I in UK?

See, I fell in love with a Briton while I was here as an exchange student. I didn’t plan it, I was only supposed to stay here for 10 months or so and go back to Finland to finish off my studies and start my career there.

Even as I was madly in love, I followed dutifully my life plan. After finishing the school year here I went back to Finland, only coming back to visit my boyfriend a couple of times. In one of those occasions he popped the question and excitedly I said yes. Not long after I found out I was pregnant and I shared the news over the phone to my partner living in UK and me being in Finland.

Now, he could have moved in with me if not for one thing. I had my university course to be finished, a good paying job and a flat we would have had enough room to raise a family in. He probably would have got employment in Finland too, with his IT skills and will to learn new. But this all was really out of the question, as he had a 6 year old daughter from previous relationship. I would have never ever taken a father away from his daughter. I would have never made a child that young to make a choice if she wanted to live with her mother in UK or with her Dad in Finland.

Therefore I moved in with him heavily pregnant. Not without carefully crafted plans for my future though. If everything did go like I planned it to go, I would have finished my studies by the time baby would have turned 1,5-2 years old, from which she would have gone to nursery and I would have started my career here as I’m not one to sit around and be living off my partner or benefits only.

My firstborn daughter was born prematurely and is now severely disabled, who needs 24 hour care. She’s been diagnosed with cerebral palsy, profound deafness and cerebral vision impairment. She is registered blind and she cannot hear a thing without her cochlear implants. She doesn’t have a safe swallow, so she is tube-fed and as she’s suffered from reflux she’s been constantly poorly with chest infections. But she is the happiest, bravest and most determined 4 year old that I’ve ever met!

Not only that I haven’t been able to follow my plans, my fiancé had to quit his career when we were blessed with a child number 2 as it would have been merely impossible for me to look after both of our children on my own. Therefore, I have not been employed for a single day here in UK, but have been working every day without a holiday since my firstborn was born. We live off benefits only, and it’s not our desired lifestyle choice.

To recap, since 2012 I’ve been a step-mother to an amazing and bright child who’s now 11 years old and in secondary school. Since 2013 I’ve been a mother and a carer to my firstborn child. Since December 2015, my partner finished work to help caring for our children as we were blessed with a healthy able baby, who’s now lively 15 months old.

These questions keep me up at nights:

Will my benefits and therefore our households financial situation be affected by Brexit? Will I be getting less than British citizens just because my passport happens to be from Finland?

Will I be looked after by NHS same than before? I’m lucky enough not to have any health problems, but for the sense of my security it would be nice to know how NHS will be treating me from now on, as NHS is not free for everyone. 

I cannot apply for the Permanent Residence card yet as I haven’t lived continuously for 5 years in UK yet, so am I allowed to stay with my family? I cannot even apply for registration certificate for ”qualified person”  as I’m not in employment, self-sufficient (I’m living off UK benefits), self-employed apart from the little earnings I get through this blog you’re reading that is hosted by a Finnish parent media house, student or a jobseeker as there is no chance I could possibly accept a job offer now.

Am I able to see my children grow, enjoy seeing my disabled child blossom in the special education school where she started last year, to experience the joy of bringing up a bilingual toddler and how about being part of the crucial teenage years of my beloved step-daughter? Not to forget the love of my life, am I allowed to marry him when the time is right for us, know for sure I’m going to be part of his life for the rest of our lives?

All my side of the family live in Finland, who I do not see very often. I’m worried how often they can come to visit us now, how expensive will the flights be and how about border control? As I have a British Driving Licence, would I be able to drive in Finland when we manage to travel there with all of the equipment from oxygen cylinders to suctioning machine that our daughter needs?

Am I able to drive our Motability car in UK without extra charges or other complications?

If we ever got to the point that it would actually be possible for me to get a job, would I be allowed to work and still get the same pay and work-related benefits from pension onwards than British citizens?

I feel vulnerable, not knowing and without having any control over what happens to me and to my family in future just because I am not a British citizen. It terrifies me how my whole family might suffer from that fact, that their partner, mother and a step-mother wasn’t born here.

So please,

When you are writing those documents that will become the new laws and regulations that will affect the lives like mine, can you remember me? Think of my situation, think what is humane. Think of me. Remember, we are not bargaining chips, us EU-nationals. We are real people. 

Thank you.


Avoin kirje kaikille päätösvaltaisille Brexit-asioissa

Olen suomalainen oman lapseni kokopäiväinen omaishoitaja, kotiäiti ja brittimiehen kihlattu. Asun Englannissa, Britanniassa, missä juuri on annettu eroilmoitus EU:lle.

Kuka olen ja miksi asun Englannissa?

Katsos, rakastuin brittiin ollessani opiskelijavaihdossa Englannissa. En sitä suunnitellut, minunhan oli tarkoitus pysyä Englannissa vain kouluvuoden verran ja palata sitten takaisin Suomeen hoitamaan opiskeluni loppuun ja aloittaa oman alan työt.

Vaikka olin aivan sydänjuuriani myöten rakastunut, palasin silti kouluvuoden päätyttyä Suomeen suunnitelmieni mukaisesti. Vierailin mieheni luona muutaman kerran, ja erään vierailun aikana brittimieheni pyysi minua menemään naimisiin kanssaan. Vastasin innokkaasti että kyllä! Eikä mennyt kauaa, kun Suomessa ollessani opin olevani raskaana. Kerroin uutiset miehelleni puhelimitse, asuihan hän Englannissa.

Yhtä seikkaa lukuunottamatta hän olisi voinut muuttaa luokseni Suomeen. Olihan minulla ammattikorkeaopinnot kesken Suomessa, työpaikka ja asunto, jossa olisimme voineet kasvattaa perhettä. Hänkin olisi ehkä löytänyt itselleen oman alansa töitä, kiitos tietoteknillisten taitojensa ja halukkuutensa oppia uutta. Mutta Suomeen muuttaminen ei oikeasti ollut edes harkittavissa oleva vaihtoehto, sillä mieheni oli jo isä 6-vuotiaalle tytölle. Minä en olisi ikinä vienyt lapselta isäänsä tai pistänyt noin nuorta lasta päättämään, haluaisiko hän asua isänsä kanssa Suomessa vai äitinsä kanssa Englannissa.

Niinpä minä ison raskausmahani kanssa muutin Englantiin, mutta en ilman tarkkoja tulevaisuuden suunnitelmia. Jos kaikki olisi mennyt suunnitelmieni mukaisesti, olisin valmistunut koulusta vauvani täyttäessä 1,5 – 2 vuotta. Tuolloin olisin voinut viedä häntä päiväkotiin ja aloittaa itse työelämässä. Olenhan tehnyt koko ikäni töitä, enkä halunnut jäädä mieheni elättämäksi.

Esikoiseni syntyi kuitenkin keskosena ja on vaikeasti vammainen. Hän tarvitsee hoitoa 24 tuntia vuorokaudessa. Hänellä on diagnosoitu cp-vamma, vakava kuulonalenema ja aivoperäinen näkövamma, minkä myötä hän on rekisteröity sokeaksi. Hän ei kuule mitään ilman sisäkorvaistutteitaan. Hän ei osaa niellä turvallisesti, minkä vuoksi hän on letkuruokinnalla. Tämän lisäksi hänellä on refluksia, mikä on aiheuttanut hänelle jatkuvia tulehduksia keuhkoihin. Mutta hän on onnellisin, aurinkoisin ja päättäväisin 4-vuotias, jonka olen ikinä tavannut.

En ole siis voinut edetä elämässäni suunnitelmieni mukaisesti, mutta ei siinä vielä kaikki – mieheni otti lopputilin töistä yli vuosi sitten, kun meidän perhettämme siunattiin yhteisellä lapsellamme numero 2. Minun olisi ollut aivan mahdotonta huolehtia monivammaisesta esikoisestani ja kuopuksestamme yksin mieheni ollessa töissä. Niinpä minä en ole ollut töissä päivääkään asuessani Englannissa, mutta kaikki nämä neljä vuotta olen työskennellyt päivittäin ilman yhden yhtä lomaa.

Kerratakseni, olen siis vuodesta 2012 ollut äitipuoli upealle tytölle, joka on nyt 11-vuotias ja yläasteella. Vuodesta 2013 olen asunut Englannissa ja minusta tuli äiti sekä oman lapseni omaishoitaja. Vuonna 2015 lopussa meidän perheeseemme syntyi vielä täysin terve lapsi, joka on nyt touhukas vähän päältä vuoden vanha taapero.

Mitkä asiat minua huolestuttavat?

Miten Brexit tulee vaikuttamaan minun saamaani tukiin ja siten koko perheeni taloudelliseen tilanteeseen? Tulenko saamaan vähemmän rahallista tukea suomalaisen passini takia täällä Englannissa?

Tuleeko National Health Service (NHS) eli terveydenhuolto huolehtimaan minusta täällä samalla tavalla kuin aikaisemminkin? Olen siinä mielessä onnekkaassa tilanteessa, että minulla ei ole mitään terveydellisiä ongelmia, mutta oman turvallisuuden tunteeni vuoksi olisi mukava tietää kuinka NHS tulee huolehtimaan minusta jatkossa. Terveydenhuoltohan on minulle EU-kansalaisena ollut tähän mennessä ilmaista.

En voi hakea pysyvää asumislupaa vielä, sillä en ole asunut yhtäjaksoisesti Englannissa 5 vuotta. En myöskään voi hakea todistusta ”kelpoisuudestani”, sillä en ole töissä, opiskelija, töitä etsivä ja niitä todennäköisesti saava (enhän tässä tilanteessa voisi työpaikkaa edes vastaanottaa), itseäni elättävä (elän tukien varassa) tai itsensä työllistänyt, mitä nyt saan vähän tuloja tästä blogista. Voinko siis pysyä perheeni luona? 

Saanko siis nähdä lapsieni kasvavan, erityislapseni oppivan erityiskoulussaan, jossa hän aloitti viime vuonna? Saanko olla todistamassa kaksikielisen lapseni kasvamista ja olla osa lapsipuoleni teinivuosia? Entä saanko mennä naimisiin mieheni kanssa sitten, kun aika on meille oikea?

Minun puoleni perhettä asuu Suomessa, enkä näe heitä kovinkaan usein. Tuleeko Brexit vaikeuttamaan heidän vierailujaan meillä? Kun pääsemme itse vierailulle Suomeen, saanko ajaa Suomessa brittiläisellä ajokortillani, koska minun piti vaihtaa suomalainen ajokorttini täällä brittiläiseen?

Pystynkö ajamaan Motabilityn kautta saamaamme autoa täällä Englannissa ilman lisäkuluja tai muuta lisähommaa sen takia, että olen suomalainen?

Jos ikinä pääsemme elämässämme siihen pisteeseen, että minä voisin palata työelämään, onko minulla lupa tehdä täällä töitä? Tulisinko saamaan samaa palkkaa kuin brittiläiset työkaverini ja samat työedut eläkkeistä eteenpäin?

Tunnen oloni haavoittuvaiseksi ja avuttomaksi, koska minulla ei ole mitään valtaa itselläni siihen, mitä minulle ja perheelleni tapahtuu tulevaisuudessa vain sen takia, etten ole Britannian kansalainen. Olen ihan kauhuissani siitä, miten koko perheeni saattaa kärsiä siitä, että heidän äitinsä, puolisonsa ja äitipuolensa ei ole britannialainen.

Niinpä,

Kirjoittaessanne noita uusia sopimuksia ja lakeja, mitkä tulevat suoraan vaikuttamaan minunkaltaisteni ihmisten elämään, voitteko muistaa minut? Ajattelethan tilannettani, mietithän, mikä on inhimillistä. Ajattele minua. Muistathan, ettemme me ole mitään pelinappuloita, me EU-kansalaiset. Me olemme ihan oikeita ihmisiä.  

Kiitos.

Avainsanat

Kommentit

Todellisia ja aiheellisia pelkoja, joita ei pitäisi ihmisen joutua ajattelemaan.
Kirjoitit jotenkin niin tunteella ja aitona tämänkin tekstin, että lukiessa alkoi kurkkua kuristamaan ja pelon sekainen ahdistus teidän puolesta täytti minut.
Toivon sydämestäni, että nämä huolehtimasi asiat eivät tulisi millään tavoin vaikuttamaan teidän elämää💖💖💖

Meriannen

Hanna <3 Kommenttia lukiessani tuli ihan sellainen olo kuin antaisit minulle halin <3 Kaikkein pahinta tässä on juuri tämä epätietoisuus, kun ei yhtään tiedä mitä tuleman pitää.. Tosin ei näytä täällä kukaan muukaan vielä tietävän yhtään mitään 😀 Katsellaan.. Ja toivotaan parasta.

Kiitos <3

En tiedä englannin lainsäädännöstä, mutta vaikuttaisiko se kansalaisuus asiaan jos menisitte nyt naimisiin?
Kysymyksenä koko brexit on erittäin vaikea. Arvostan sitä että kirjoituksessasi kerroit miten se vaikuttaa omaan elämääsi, haukkumatta kumminkaan heitä ketkä ovat sen puolesta äänestäneet. Valitettavasti se melkein aine menee niin että kun toinen puoli hyötyy toinen kärsii.
Pakko vain sanoa että eu:uun kaltaisia liittoja on aina ollut ja tulee aina olemaan, mutta harvassa ollaan onnistuttu.
Pakko vielä loppuun sanoa että sinulla on erittäin mielenkiintoinen blogi, jossa käsittelet hienosti vaikeitakin asioita. En voi muutakuin kiittää erittäin hyvästä ja rohkeasta blogista!

Meriannen

Hei P., ja anteeksi vastaukseni kesto!

Sillä ei itseasiassa ole merkitystä ollenkaan, olenko Danin kanssa naimisissa vai en. Ihan sama permanent residency – paperisota olisi edessä, oli sitten naimisissa britin kanssa tai ei…

Kiitos, halusinkin tuoda postauksessani esille vain tämän henkilökohtaisen puolen täysin syyllistämättä ketään ainakaan tahallani. Brexit on niin monimuotoinen aihe, jolla on varmasti laajaskantoiset vaikutukset.. Kuten nytkin on nähtävillä, miten täällä on taas äänestys edessä..

Ja suurkiitokset! Minä ihan herkistyin noista upeista sanoistasi blogistani, arvostan todella! Kiitos <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.