Muut
22.3.2017

Minä olen se lapsi

Minä olen se lapsi

Ystäväni lähetti minulle tämän kirjoitelman:


Minä olen se lapsi

Minä olen se lapsi, joka ei osaa puhua. Sinä usein säälit minua, näen sen katseestasi. Mietit, kuinka paljon minä ymmärrän. Näen senkin. Minä olen tietoinen paljosta.. siitä, oletko onnellinen, surullinen vai peloissasi, kärsivällinen vai kärsimätön, täynnä rakkautta vai teetkö vain velvollisuutesi kanssani. Minä ihmettelen turhautuneisuuttasi, tietäen että minun on paljon suurempi, enhän voi ilmaista itseäni tai tarpeitani niinkuin sinä voit.

Et voi käsittää minun eristäytyneisyyttäni, niin täydellistä kuin se joskus on. Minä en lahjoita sinulle fiksuja keskusteluita, söpöjä huomioita naurettavaksi ja toistettavaksi. Minä en anna sinulle vastauksia jokapäiväisiin kysymyksiisi, vastauksia olostani, tarpeistani tai kommentteja maailmastani. En palkitse sinua määriteltyjen standardien mukaisesti.. upeilla kehitysharppauksilla, joilla voit ylpeillä; en anna sinulle ymmärrystä niinkuin sinä sen tiedät.

Mitä minä annan sinulle on paljon arvokkaampaa… Minä tarjoan sinulle mahdollisuuksia. Mahdollisuuden saada selville luonteesi syvyys, ei minun; rakkautesi kuin sitoutumisesi vahvuus, kärsivällisyytesi mitta, sinun kykysi; mahdollisuus tutkia sieluasi syvemmin kuin ikinä kuvittelit mahdolliseksi. Minä vien sinut pidemmälle kuin olisit ikinä mennyt omillasi, työskentelemään ahkerammin, etsimään vastauksia niin moneen kysymykseesi, joihin ei ole olemassa vastauksia. Minä olen se lapsi, joka ei voi puhua.

Minä olen lapsi, joka ei voi kävellä. Maailma tuntuu ohittavan minut. Sinä näet silmistäni kaipauksen päästä pois tästä tuolista, juosta ja leikkiä niinkuin muutkin lapset. On niin paljon asioita, joita pidetään itsestäänselvyyksinä. Minä haluan nuo lelut hyllyltä, minun tarvitsee päästä vessaan, voi ei, tiputin haarukkani taas. Noissa asioissa minä olen riippuvainen sinusta. Minun lahjani sinulle onkin saada sinut tietoiseksi suuresta onnekkuudestasi, terveestä selästäsi ja jaloistasi, kyvystäsi tehdä asioita. Joskus ihmiset eivät näytä huomaavan minua; minä huomaan heidät aina. En koe niin paljon kateutta kuin kaipausta, kaipausta seistä suorana, laittaa jalkaa toisen eteen, olla itsenäinen. Minä annan sinulle tietoisuutta. Minä olen lapsi, joka ei voi kävellä.

Minä olen lapsi, joka on kehitysvammainen. En opi helposti, jos arvostelet minua maailman mittatikun mukaisesti. Se, mitä tiedän, on loppumaton ilo yksinkertaisista asioista. Minä en kanna taakkaa selkkauksista ja monimutkaisemman elämän konflikteista samalla tavalla kuin sinä. Minun lahjani sinulle onkin antaa vapaus nauttia asioista kuin lapsi, opettaa sinulle, miten paljon käsivartesi ympärilläni merkitsevät. Annan sinulle rakkautta. Annan sinulle yksinkertaisuuden lahjan. Minä olen lapsi, joka on kehitysvammainen.

Minä olen vammainen lapsi. Minä olen opettajasi. Jos vain annat, minä opetan sinulle sen, mikä on tärkeintä elämässä. Minä annan ja opetan sinulle ehdotonta rakkautta. Minä annan sinulle viattoman luottamukseni, minun riippuvaisuuteni sinusta. Minä opetan sinulle kuinka arvokasta elämä on, miten mitään ei kannata pitää itsestäänselvyytenä. Minä opetan sinulle omien tarpeidesi, kaipauksesi ja unelmiesi unohtamisesta. Minä opetan sinulle antamista. Kaikkein eniten minä opetan sinulle toivoa ja uskoa. Minä olen vammainen lapsi.

Alkuperäinen kirjoitus englanniksi (alla)
Kirjoittaja: tuntematon
Kääntänyt: Maiju (Meriannen mielessä)


Erityislapsen äitinä tämä kosketti. Minun lapseni ei voi puhua eikä kävellä. Hän on ollut mitä parhain opettajani.


I am the Child

I am the child who cannot talk. You often pity me, I see it in your eyes. You wonder how much I am aware of. I see that as well. I am aware of much . . . whether you are happy or sad or fearful, patient or impatient, full of love or if you are just doing your duty by me. I marvel at your frustration, knowing mine to be far greater, for I cannot express myself or my needs as you do.

You cannot conceive my isolation, so complete it is at times. I do not gift you with clever conversation, cute remarks to be laughed over and repeated. I do not give you answers to your everyday questions, responses over my well being, sharing my needs, or comments about the world about me. I do not give you rewards as defined by the world’s standards . . . great strides in development that you can credit yourself; I do not give you understanding as you know it.

What I give you is so much more valuable . . . I give you instead opportunities. Opportunities to discover the depth of your character, not mine; the depth of your love, your commitment, your patience, your abilities; the opportunity to explore your spirit more deeply than you imagined possible. I drive you further than you would ever go on your own, working harder, seeking answers to your many questions with no answers. I am the child who cannot talk.

I am the child who cannot walk. The world seems to pass me by. You see the longing in my eyes to get out of this chair, to run and play like other children. There is much you take for granted. I want the toys on the shelf, I need to go to the bathroom, oh I’ve dropped my fork again. I am dependant on you in these ways. My gift to you is to make you more aware of your great fortune, your healthy back and legs, your ability to do for yourself. Sometimes people appear not to notice me; I always notice them. I feel not so much envy as desire, desire to stand upright, to put one foot in front of the other, to be independent. I give you awareness. I am the child who cannot walk.

I am the child who is mentally impaired. I don’t learn easily, if you judge me by the world’s measuring stick, what I do know is infinite joy in simple things. I am not burdened as you are with the strifes and conflicts of a more complicated life. My gift to you is to grant you the freedom to enjoy things as a child, to teach you how much your arms around me mean, to give you love. I give you the gift of simplicity. I am the child who is mentally impaired.

I am the disabled child. I am your teacher. if you allow me, I will teach you what is really important in life. I will give you and teach you unconditional love. I gift you with my innocent trust, my dependency upon you. I teach you about how precious this life is and about not taking things for granted. I teach you about forgetting your own needs and desires and dreams. I teach you giving. Most of all I teach you hope and faith. I am the disabled child.

Author unknown

Avainsanat

Kommentit

aivan ihana tuo alin halikuva!
ihana kirjoitus, niin aitoa elämää:)

Kiitos blogistasi. Tää kirjoitus todellakin kosketti, vaikka itselleni ei lasta vielä olekaan suotu. Monet lapset ovat toimineet kylläkin parhaina opettajina matkallani ja ehkä se on osittain auttanut myös oman vamman hyväksymisprosessia. Halauksia teidän koko perheelle!❤

Meriannen

Saara <3 Kun luin itse tämän kirjoituksen ekaa kertaa, mielen täytti niin monenlaiset ja osittain ristiriitaisetkin tunteet.. Oli jopa jonkinkaltaista vihaa (?) havaittavissa, että aivan kuin tällä kirjoituksella kaivettaisiin sääliä erityislapsia kohtaan.. Mutta suurimmalta osin tunteet olivat herkistyneisyyttä ja itseasiassa jopa iloa siitä, minkälaisia taistelijoita nämä erityislapset ovat kaikista haasteistaan huolimatta - ja se minusta paistaa myös tästä kirjoituksesta lävitse, vaikka se keskittyykin enemmän juuri näihin haasteisiin.

Mutta myös niihin hyviin hetkiin. 🙂

Kiitos Saara ihanasta kommentistasi!

Itku tuli. Syvällisesti oivallettua tekstiä.

Meriannen

Eikö! Otettu huomioon niin moni asia.. Olisi jännä tietää, kuka tämän on kirjaillut (minähän vain käänsin alkuperäisen kirjoituksen englannista suomeksi).

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.